Ihminen ja ympäristö

Osallistuin keskiviikkona (28.9.) Ihminen ja ympäristö -kirjan (Gaudeamus 2011) julkistamistilaisuuteen.

Käsillä on todella vaikuttava ja massiivinen teos. Kyseessä on ehkä laajin, kattavin ja vaikuttavin ympäristökirja, mikä Suomessa on koskaan julkaistu.

Mukana on yli 90 kirjoittaa eri aloilta.

Kirjoittajat edustavat laajaa asiantuntemusta, biologiasta filosofiaan, ilmastotutkimuksesta kulutustutkimukseen. Itse olen kirjoittanut teokseen luvun kansalaistoiminnasta.

Julkistamistilaisuudessa teoksen päätoimittaja Jari Niemelä vertasi käsillä olevaa ympäristökriisiä Helsingin ratapihaan.

Alkumatkasta meillä on aika paljon mahdollisia reittejä. Kun mennään eteenpäin ja lähestytään Pasilaa, jää vaihtoehtoja jäljelle kuitenkin kovin vähän. Niemelän mukaan Ympäristöongelmat ovat vakavia, mutta meillä on vielä hetki aikaa muuttaa kehityksen suuntaa.

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto viittasi julkistamistilaisuudessa pitämässään puheenvuorossa kansalliseen arvo- ja asennetutkimukseen.

Suomalaisista 68 prosenttia pitää suhdetta luontoon oman onnensa edellytyksenä. Samassa kyselyssä vain 18 prosenttia pitää vastaavasti hyviä tuloja ja varakkuutta onnen edellytyksenä.

Julkistamistilaisuudessa oli aivan mahtavaa, että me ympäristöalan ihmiset jouduimme vastaamaan toimittajien huolestuneisiin kysymyksiin siitä, miksi olemme niin optimisteja ympäristökysymyksen suhteen ja miksi ei toimita tarpeeksi nopeasti. Paljon on kymmenessä vuodessa tapahtunut. Aiemmin vastaavissa tilaisuuksissa on pitänyt keskustella siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama vai ei.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tieto tai kirja itsessään ei johda toimintaan. Käsi ylös, kuinka moni Suomessa ei tiedä tupakoinnin ja alkoholin terveyshaitoista. Silti toimimme arjessa niin monella eri tavalla.

Kannattaa siis muistaa, että tekeminen on sanomisen korkein muoto. Yhteiskunnan rakenteet pitää saada tukemaan ekologista elämää. On turha soimata pimeyttä jos ei itse ole valmis sytyttämään ensimmäistä kynttilää.

Tilaisuudessa opin myös sen, että Helsingin senaatintorilla asustaa 73 eri kasvilajia. Voi miten valtava monimuotoisuus!