Ekoisi – osa 13: Vessahätäviestintä

Ensimmäisen viikon aikana olen harjoitellut vauvan kanssa mm. vessahätäviestintää.

Viestintä on tässä vaiheessa ehkä liian hienostunut sana. Pikemminkin homma on mennyt niin, että juuri ennen ruokailuja tai niiden jälkeen, kun olen tarkistanut kestovaipan tilanteen, olen samalla hötkytellyt vauvaa lavuaarin yllä ja hokenut pisspiss.

Onnistumisprosentti on ollut hämmästyttävän hyvä. Parhaimmillaan vauva on tehnyt neljä pissaa ja yhden kakan lavuaariin peräkkäin ilman yhdenkään vaipan sotkeutumista.

Jos vauvan kanssa jaksaa nyt viestitellä vessahädästä, palkitaan tämä myöhempinä kuukausina ja vuosina korkojen kera vähentyneenä vaippavuorena ja likapyykkinä.

Ylipäätään ilo siitä, että vauva tekee housujen sijaan tarpeensa suoraan lavuaariin tai vessanpyttyyn, on hämmästyttävän suuri. Suosittelen lämpimästi!

Kysymys ei ole kertakäyttövaipoista tai kestovaipoista vaan siitä, että vaippaa ei tarvitse lainkaan!

Katri Pääkkönen-Matilainen kirjoittaa Kiintymysvanhemmuus – Lapsen perustarpeet ja niihin vastaaminen -kirjassa seikkaperäisesti vessahätäviestinnästä.

Ohessa kuusi kirjasta poimittua ilmeistä hyötyä vessahätäviestinnän puolesta:

1. Luonnollinen tie vauvan pidätyskyvyn kehittymiseen
2. Läheisempi suhde vauvaan
3. Vauvan terveydentilan seuraaminen ja edistäminen
4. Vauvan hyvä hygienia ja terveen ruumiinkuvan edistäminen
5. Vauva oppii pottakuivaksi nopeammin
6. Vaippoja tarvitaan vähemmän – ympäristöä säästyy

Lisää vauvojen vessahätäviestinnästä myös esimerkiksi täällä.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi

11 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – osa 13: Vessahätäviestintä”

  1. Olipas mukavia Ekoisi-tekstejä. Olisinpa ollut itse esikoisen saadessani yhtä valveutunut kuin te tunnutte olevan. Löysin kestovaippailun, liinailun, vvv:n yms. ekoluomuhörhöilyt vasta toisen lapsen kohdalla. Kolmannen myötä olen kuitenkin vielä lisännyt ekologisia valintoja lapsenhoidossa. jatkakaa vain samaan tapaan:) Joskus kestovaipat voi väsyttää, mutta ei ne oikeesti ole ylivoimaisen vaivalloisia.

    • Kiitos paljon Henna! Pitää toivoa, että kaikki sujuu hyvin. Toistaiseksi tämä on ollut vasta ensimmäisten viikkojen harjoittelua.

  2. Ekoisin tekstit ovat mainioita! Vessahuumorista eikun -viestinnästä, mitenkään kritisoimatta tuota Leon kirjoitusta: kolmannelle lapselleni, pian kaksivuotias (kaksi vanhempaa jo lähes aikuisia), on päiväkodin ”painostuksesta” hankittu treenihousuja. Ne ovat hieman kestovaipan tapaisia; pitävät vähän kosteutta, mutta ovat lapselle vaippaa epämukavamman tuntuisia kastuttuaan. Näin lapsi ehkä oppii nopeammin kuivaksi. Idea tuntuu hyvältä, mutta minusta, sanalla sanoen keittiöpsykologialta. Ja onkohan se nyt kauhean oleellista, oppiiko lapsi kuivaksi muutamaa kuukautta aiemmin tai myöhemmin. Ennemmin tuntuu siltä, että tehoajattelua yritetään viedä vähän liian pitkälle. Kaksi aikaisempaa lastani eivät treenihousuja käyttäneet, mutta aika pieninä oppivat kuiviksi. Nyt oikeastaan vähän hirvittää, voiko tuo tarkkaileva suhtautuminen jopa ahdistaa lasta, ja hidastuttaa kehitystä.

    Loppukevennyksenä äitini äidin (sai viisi lastaan 1918-1928) vaippakommentti padassa keitettyjen vaippaliinojen ajalta: ”Ensimmäiselle silität, toiselle mankeloit, kolmannelle vähän taputtelet.”

    • Kiitos Aki! Mä luulen, että me ollaan siirrytty isoäitisi asteikolla suoraan tuohon vaippaliinojen taputtelu-vaiheeseen 🙂 Parhaimmillaanhan lapsi saadaan vessahätäviestinnällä opetettua kuivaksi jo vuoden tai vuosia etuajassa, joten kyllä se mun mielestä silloin kannattaa. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten meille käy.

  3. Sepä se – jos vauva oppii alusta lähtien, että ”normaali” paikka suorittaa tarpeet on omat housut (mikä vaippa siellä nyt sitten onkaan), siitä on paljon vaikeampi opetella pois, ja kaiken maailman harjoitteluhousuja voi joutua käyttämään.

  4. Minun kokemukseni (lapset kahden ja viiden) on, että kunhan lapsi ennen tahtoikää oppii tekemään tarpeensa myös pottaan, niin se riittää nopeuttamaan kuivaksioppimista. Siihen saakka lapsi on vielä melko joustava muuttaamaan rutiineitaan, mutta sen jälkeen saa kyllä ihan opettamalla opettaa potalle ja voi mennä tosi pitkäänkin ennen kuin lapsi on valmis rutiineja rikkomaan.

    Mutta hienosti teillä on tuo pissatus lähtenyt käyntiin. Mitä sitä suotta vaippaa sotkemaan, jos kerran lavuaariinkin saa.

  5. Jee! VVV (kestovaipat apuna) on todella tajunnanräjäyttävää ja koukuttavaa: ) Suositeltavaa kuitenkin varautua takapakkikausiin, kun lapsen oma tahto alkaa kehittyä noin 7 kk iästä eteenpäin. Tarjotusta pissamahdollisuudesta kieltäytyminen on mahtava tapa osoittaa ”EI!” Kannattaa vain jatkaa rennolla otteella.

    Oletteko muuten ajatelleet, miten paljon vvv vaikuttaa mahdollisiin päivähoitoratkaisuihin ainakin vielä tällä hetkellä? Missä halutaan, osataan ja varsinkin ehditään pissattaa reilusti alle 2-vuotiasta?

  6. Todella suloinen kuva pienen pissatuksesta!
    Meillä eniten pissoja (n. 20-24/24) tuli muualle kuin vaippaan n. 6 viikon iässä, pian vvv:n aloittamisen jälkeen. Nykyään, reilun kolmen kuun iässä pissoja tulee vaippaan n. 4-10 kertaa vuorokaudessa. Olen huomannut, että vessahätäviestintä ”unohtuu” meidän Tiitiäiseltä, kun kehityksessä tulee muita suuria harppauksia, ja kommunikointitavat elävät muutenkin. Kakkavaippoja tulee ehkä pari viikossa, vaikka kakkaa tuleekin n. 3 kertaa päivässä 🙂
    Mukavampi se varmasti on pienellekin tehdä tarpeensa itseään sotkematta, joten annetaan Tiitiäiselle mahdollisuus pissata/kakata herätessä, imetyksen jälkeen ja silloin, kun hän tarpeensa ilmaisee, niin että me tajutaan 😉

    • Hienoa! Olette onnistuneet tosi vessahätäviestinnässä (vvv) tosi hyvin! Meillä vvv on alusta asti onnistunut ehkä noin 50-prosenttisesti. Joinain päivinä tulee takapakkia ja sitten välillä toimii taas paremmin.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!