Vieraskynäblogissa Laura Meller
Kuuden puolueen neuvottelijat kokoontuvat tänään Säätytalolle jatkamaan uuden hallitusohjelman rakentamista.
Maailman päästöt on käännettävä laskuun vuoteen 2015 mennessä – siis tämän vaalikauden aikana. Uusi hallitus ratkaisee, miten Suomi osaltaan kohtaa ilmastohaasteen.
Sen on ponnisteltava kovasti niin kotimaisten ratkaisujen löytämiseksi kuin kansainvälisen sopimuksen vauhdittamiseksi. Onneksi kuusikosta sosiaalidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät ovat nimenneet ilmastolain yhdeksi seuraavan vaalikauden tärkeimmistä lainsäädäntöhankkeista.
Fyysinen maailmamme ja sen lainalaisuudet ovat samat, tekipä Suomen hallitus mitä tahansa. Siksi tarvitsemme politiikkaa, joka tunnustaa planeettamme rajat ja toimii niiden puitteissa.
Päivänpoliittisten kiperien kysymysten ratkaisuiksi on aina vaihtoehtoja. On valittava ne, jotka johtavat pitkällä tähtäimellä kestävälle uralle. Jos lyhyen tähtäimen kestävyysvajetta pyritään paikkaamaan toiminnalla, joka lisää energian ja luonnonvarojen käyttöä, se on kuin jatkaisi peittoa alkupäästä leikkaamalla paloja loppupäästä. Hölmölässä tämä on arkipäivää – eihän Suomessa sentään?
Ilmastolaki on esimerkki päätöksenteosta fyysisten reunaehtojen puitteissa. Ilmastolaissa asetetaan keskipitkän ja pitkän aikavälin päästövähennystavoitteet, ja se velvoittaa hallitusta vähentämään päästöjä vuosittain. Tavoitteet on asetettava ilmastotieteellisen tiedon perusteella. Suomelle tämä tarkoittaa vähintään 40 % kotimaisia päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vähennyksiä vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteet on mahdollista saavuttaa samalla, kun rakennamme Suomesta vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien yhteiskuntaa. Sitran Jukka Noposen mukaan ilmastolakia tarvitaan vauhdittamaan ilmastoystävällisiä investointeja, kuten energiatehokasta rakentamista.
Viikko sitten Yle uutisoi Suomen degrowth-verkoston järjestämästä piknikistä, jonka osallistujat vaativat vaihtoehtoja luonnonvarojen kulutuksen kasvulle. Tutkija Timo Järvensivu tiivisti erinomaisesti: todellinen talouden kestävyysvaje syntyy rajallisten luonnonvarojen liiallisesta käytöstä.
Nykyisen päätöksentekojärjestelmän aikajänne on usein liian lyhyt, jotta tähän päästäisiin kunnolla käsiksi. Ylen uutisjutussa Järvensivu pohtii ääneen, tarvitaanko Suomeen tulevaisuuseduskunta, joka tekisi päätöksiä 20–50 vuoden aikajänteellä. Nämä päätökset muodostaisivat raamit päivänpoliittisten ongelmien ratkaisuille. Loistava ajatus! Tulevaisuuseduskunta varmasti edellyttäisi myös ilmastolain säätämistä viipymättä. Toisaalta: ei ole mitään syytä, miksei nykyeduskunta voisi katsoa päätöksenteossaan pitkälle. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa. Hallitusohjelma on hyvä paikka aloittaa.
Laura Meller on Maan ystävien ilmastokampanjavastaava. Maan ystävät koordinoi 31 järjestön ja yhteisön yhteistä Polttava Kysymys -ilmastolakikampanjaa.