Petteri Huuska: Ilmasto-ongelma vaatii sitovia ratkaisuja

Vieraskynäblogissa Petteri Huuska

Elämme ratkaisevia hetkiä maapallon tulevaisuuden kannalta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut jo tasolle 390 miljoonasosaa (ppm CO2) ja kasvihuonekaasujen kokonaispitoisuus tasolle 460 ppm CO2-ekv.

Tämä on todella hätkähdyttävää, kun ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n keskimääräiset skenaariot. Parhaan arvion mukaan maapallon lämpötila kohoaa 54 % todennäköisyydellä yli 2 astetta, mikäli ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus vakiintuu tasolle 450 ppm CO2-ekv.

Olemme saaneet armonaikaa vain hitaasti lämpenevien merien sekä ilmakehää viilentävien hiukkasten (kuten rikki) ansiosta. Päästöjen vähentämisessä ei voi siis enää hetkeäkään viivytellä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi, koska tavallaan elämme jo yliajalla.

Ilmastonmuutoksen ratkaisuun ei toistaiseksi ole löytynyt toimivaa ratkaisua, joka olisi riittävän tehokas ja sopisi päästöjen kannalta keskeisille maille. Esittelen tässä kirjoituksessa joitain mahdollisia ratkaisumalleja, joilla globaaliin ilmasto-ongelmaan voitaisiin tehokkaasti tarttua.

Ainoa toistaiseksi aikaansaatu sitova sopimus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on ollut niin sanottu Kioton pöytäkirja. Sen mukainen päästöjen vähennysvelvoite kohdistui vain teollisuusmaille, jotka nykyisin kattavat vain noin puolet maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi teollisuusmaille asetetut päästöjen vähennysvelvoitteet olivat hyvin vaatimattomat, vain viisi prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2010, jota voidaan pitää nimellisenä tavoitteena. Suuri ongelma oli lisäksi, ettei suurin päästäjä (ennen Kiinan päästöjen kasvua) Yhdysvallat ratifioinut edes tätä vaatimatonta sopimusta. Lisäksi pöytäkirjaan lisättiin joustokeinoja, joilla päästöjä ei tarvinnut vähentää omassa maassa, vaan niitä voitiin ostaa muista maista esimerkiksi puhtaan kehityksen mekanismilla (CDM), yhteistoteutuksella (JI) sekä päästökaupalla. Kun päästöjä ostetaan muualta, ostetaan etenkin kehittyvistä maista kuitenkin pois juuri ne keinot, jotka olisivat näille vähävaraisille maille taloudellisesti kaikkein kannattavimmat, jolloin niiden tulevat päästövähennysponnistelut vaikeutuvat. Joustomekanismien avulla aikaansaatujen päästövähennysten reaalisuutta on myös usein vaikea todentaa luotettavasti.

Kaikki tämä on johtanut siihen, etteivät teollisuusmaidenkaan päästövähennykset ole toteutuneet juuri lainkaan, etenkin jos tarkastellaan maiden todellista ilmastovaikutusta eli hiilijalanjälkeä. Esimerkiksi Britanniassa Kioton vertailuvuoteen verrattuna maan omat päästöt ovat vähentyneet 15 prosenttia, mutta Oxfordin yliopiston professori Dieter Helm arvioi maan hiilijalanjäljen kokonaisuudessaan kasvaneen jopa 19 % tuontitavaroiden ja lentomatkailu kasvun aiheuttamien päästöjen vuoksi. Todellisuudessa merkittävä osa brittien hiilijalanjäljestä onkin ulkoistettu kehittyviin maihin kuten Kiinaan. Sama koskee kaikkia muitakin EU-maita.

Hiiliverolla tehokkaat toimet käyttöön

Ilmasto-ongelmaan olisi kuitenkin olemassa myös tehokkaita ratkaisuja, jotka eivät valitettavasti ole juuri olleet neuvottelupöydällä. Tehokkaita ratkaisuja ei ole otettu neuvotteluihin ehkä juuri siksi, että niillä olisi oikeasti perustavanlaatuisia vaikutuksia länsimaisiin yhteiskuntiin, kun ne konkreettisesti alkaisivat vähentää päästöjä kaikkialla maailmassa. Muutosvastarinta todellisia ratkaisuja kohtaan on ollut toistaiseksi liian voimakasta. Ilman tehokkaita ratkaisuja on kuitenkin vaikea kuvitella, että vastauksia ihmiskunnan keskeisimpään haasteeseen löytyisi.

Merkittävä osa maailman johtavista ilmastotutkijoista ja –asiantuntijoista pitää maailmanlaajuista hiiliveroa ainoana mahdollisuutena, jolla vaarallinen ilmastonmuutos eli yli kahden asteen lämpeneminen voitaisiin vielä estää. Hiiliverolla tarkoitetaan sitä, että tuotteiden valmistuksen aiheuttamat hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt sisällytettäisiin tuotteiden hintaan jo alkutuotannossa (kaivoksella, tehtaalla) tai sitten tavaroista perittävinä hiilitulleina tai -veroina. Tämä nostaisi fossiilisten energialähteiden hintaa, jolloin uusiutuvan energian ja energiansäästön kannattavuus huomattavasti paranisi.

Maailmanlaajuinen, sitovia päästövähennystavoitteita kaikilla maille asettava, ilmastosopimus voisi olla yhtä tehokas kuin hiilivero. Ollakseen tehokas se edellyttäisi kuitenkin kaikkien maiden mukaantuloa. Tällaisessa ratkaisussa jokaiselle maalle tulisi asettaa sitova hiilibudjetti ja tehokas päästöjen seuranta. Näin pystyttäisiin varmistamaan, ettei mikään maa pääse luistamaan päästöjen vähennysvelvoitteista ja vaarallinen ilmaston lämpeneminen pystytään välttämään. Oikeudenmukainen hiilibudjetti vaatisi teollisuusmaiden päästöjen lopettamista hyvin nopealla aikataululla, koska kehittyvien maiden elämän edellytysten turvaaminen vaatii väistämättä energiankulutuksen kasvua, jolloin näiltä mailta ei voi mitenkään edellyttää yhtä nopeaa päästöjen vähennystahtia. Teollisuusmaiden tulisi lisäksi rahoittaa merkittävästi kehittyvien maiden kestäviä energiainvestointeja.

Globaaliin sopimukseen verrattuna hiiliveron suurena etuna on, että sen voisi asettaa jo yksi merkittävä talousalue, esimerkiksi EU. Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy on jo ehdottanut selvitettäväksi EU:n yhteistä hiiliveroa. Mikäli EU saattaisi oman hiiliveron voimaan, voitaisiin vastaavan suuruista tullimaksua alkaa periä myös tuontituotteilta, jollei tuontimaissa ole asetettu riittäviä päästöjen vähennystavoitteita. Tällainen ratkaisu vaikuttaisi koko globaaliin maailmantalouteen, sillä EU on edelleen hyvin suuri toimija. Myöskään maailman kauppajärjestö WTO ei voisi tällaiseen ratkaisuun puuttua. Tällaisen ratkaisun toteuttaminen vaatisi kuitenkin EU:lta hyvin suurta johtajuutta ja päättäväisyyttä.

Eräs maailman johtavista ilmastotutkijoista, Nasan Goddard-instituutin johtaja James Hansen, on ehdottanut asteittain nousevaa globaalia hiiliveroa, joka perittäisiin jo kivihiilikaivoksilla/öljylähteillä/maakaasukentillä/metsissä. Hansenin mallissa vero palautettaisiin täysimääräisenä takaisin veronmaksajille, jolloin ilmastoa vähän kuormittavat saisivat verohyötyä ja ilmastoa paljon kuormittavat joutuisivat maksamaan elintavoistaan.

Eräs ratkaisu voisi olla myös globaali kansanliike, jolla öljykentät, kivihiilikaivokset ja muut fossiiliset energianlähteet ostettaisiin rahalla ja suojeltaisiin, jolloin fossiilisten hinta nousisi ja pakottaisi kehittämään päästöttömiä vaihtoehtoja. Kuvaavaa on, että kivihiilen maailmanmarkkinahinta on tällä hetkellä halvempi kuin päästöoikeuden hinta, joten voisi olla kannattavaa ostaa kivihiiltä varastoon ja suojella se.

Miten ilmasto-ongelman ratkaisu vaikuttaisi arkielämään?

Maailman energiajärjestö IEA on vuonna 2008 julkistanut oman ns. Blue Map-skenaarion, jolla vaarallinen ilmastonmuutos voitaisiin vielä välttää. IEA arvioi, että päästöjen puolittamiseen vaadittava maailman energiantuotantorakenteen uudistus maksaisi vuoteen 2050 mennessä noin 50 biljoonaa dollaria eli noin 37 biljoonaa euroa. Keskimääräinen päästövähennyksen hinta olisi luokkaa 100 dollaria (74 €) hiilidioksidipäästötonnia kohden. Osa vaadittavista toimenpiteistä, kuten raskaan teollisuuden ja liikennepolttoaineiden osalta kustannukset olisivat paljon korkeammat, teknologian kehityksestä riippuen 200-500 dollaria (150-370 €) säästettyä hiilidioksiditonnia kohden. EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän toimimattomuutta kuvaa hyvin, että päästöoikeuksien hinta on nykyisin vain noin 15 euroa hiilidioksiditonnia kohden, joka ei juuri kannusta päästövähennyksiin.

Hiilijalanjälkilaskelmien pohjalta voidaan esittää, millaisia vaikutuksia vaadittavalla hiilidioksidin hinnalla olisi arkielämän hintoihin, mikäli hiiliveron hinta olisi edellä mainittu 74, 150 tai 370 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden. Naudanlihakilon hiilijalanjälki on noin 15 hiilidioksidiekvivalenttikiloa, joten sen hinta nousisi hiilipäästöjen uuden hinnoittelun myötä noin 1,1 €, 2,3 € tai 5,6 € kilolta. Avomaan kasvisruoka sen sijaan ei juurikaan kallistuisi hyvin pienten hiilipäästöjen vuoksi.

Yksi edestakainen lentomatka Thaimaaseen tuottaa Finnairin päästölaskurin mukaan noin 1,1 tonnia hiilidioksidia. Lentomatkailun ilmastovaikutus on IPCC:n parhaan arvion mukaan noin kaksinkertainen (ks. http://www.lentoliikennejailmasto.fi/vaikutukset ) pelkkään hiilidioksidiin verrattuna eli noin 2,2 tonnia/lentolippu. Yhden lentolipun hinta nousisi hiilidioksidipäästöjen ja muun ilmastovaikutuksen vuoksi tällöin 163 €, 330€ tai 814€. Sähköllä toimivan junaliikenteen hinta sen sijaan pysyisi lähes ennallaan, koska sen ilmastovaikutus on vain murto-osa lentämiseen verrattuna. Päästöjen oikeudenmukaisemman hinnan myötä myös nopeat luotijunat varmasti yleistyisivät, jolloin ympäristöystävällisempi matkustus Eurooppaan ja Aasiaan helpottuisi.

Hiilivero alkaisi ohjata kulutusta oikeaan suuntaan. Paljon päästöjä aiheuttava rakentaminen, teollisuus ja kuluttaminen suuntautuisivat kohti uusiutuvia tuotanto- ja kulutustapoja. Paluuta kivikaudelle ei silti olisi edessä, vaan voisimme varmasti säilyttää hyvän hyvinvoinnin tason myös pienemmällä materiaalisen ja energian kulutuksen tasolla. Voi kuitenkin olla, ettei meillä enää olisi varaa lentää montaa kertaa vuodessa ulkomaille, hankkia neljänsadan neliön omakotitaloa tai kolmea suurta autoa, vaan joutuisimme näissä asioissa tyytymään hieman suurempaan kohtuullisuuteen. Leo Stranius onkin enemmän kuin hyvä ehdokas, jonka valinnalla kohtuullisuutta voidaan edistää.

Petteri Huuska on koulutukseltaan Maatalous- ja Metsätieteiden maisteri, joka toimii ympäristösuunnittelijana kuntaorganisaatiossa ja on kasvihuonekaasupäästölaskennan sekä ympäristötilastojen asiantuntija.

3 kommenttia artikkeliin ”Petteri Huuska: Ilmasto-ongelma vaatii sitovia ratkaisuja”

  1. Hyviä ajatuksia, toivottavasti poliitikkomme joskus pystyisivät samaan.

    James Hansenin ”fee-and-dividend” –mallia kannattaisi mielestäni hyvin vakavasti harkita:

    http://www.climatelobby.com/fee-and-dividend/

    Ilmastonmuutos on nyt kokolailla ”poissa muodista”, enkä usko, että hiiliverosta tulisi kovinkaan suosittu. Veron pitäisi olla aika kova, jotta se todella vaikuttaa, ja jossain vaiheessa ihmiset nousevat barrikadeille, sellaista on nähty vähemmästäkin. Tämä on mielestäni todellinen riski joka voi vesittää koko tavoitteen. Ei demokratiassa voi määrätä liian epämiellyttäviä asioita, ei vain voi.

    Mutta Hansenin mallissa kerätyt verot jaetaan takaisin kaikille kansalaisille tasapuolisesti. Se tarkoittaa sitä, että kaikki joiden hiilijalanjälki on keskimääräistä pienempi, saavat rahallista hyötyä, ja keskimääräistä suuremman jalanjäljen omaavat joutuvat maksumiehiksi. Oletan, että reilusti yli puolella ihmisistä jalanjälki on keskimääräistä pienempi, ja sitten on pienempi porukka, jolla on aivan älyttömän iso jalanjälki. Jos oletukseni pitää paikkansa, enemmistö saisi ”fee-and-dividend” –mallissa rahallista hyötyä, heidän tulot nousisivat. Luulen, että jos tämä saataisiin selitettyä niin että kaikki sen ymmärtäisivät, tälle järjestelmälle olisi paljon helpompi saada yleinen hyväksyntä kuin perinteiselle verolle. Myös ilmastoskeptikoilla olisi motiivi kannattaa tätä. Eikä synny sellaista vaikutelmaa, että joku jossain käärii kaikki rahat omiin taskuihinsa. Kaikki pitää lyhentämättömänä jakaa takaisin.

    Tässä mallissa vero voi olla isokin, koska ihmiset saavat kaikki rahat takaisin. Vaikutus syntyy siitä, että paljon päästöjä aiheuttavien tuotteiden hinta nousee enemmän kuin vähän tai ei ollenkaan päästöjä aiheuttavien tuotteiden hinta. Näiden markkinoille muodostuvien hintaerojen pitäisi kaiken järjen mukaan ohjata kulutusta vähäpäästöisempään suuntaan.

    Ja hiilivuodot pitää tietenkin tukkia hiilitulleilla.

    En ole nähnyt keskustelua tästä ideasta juuri missään, ja siksi yritän ”mainostaa” tätä aina sopivan tilaisuuden tullen.

  2. En valitettavasti usko näihin monimutkaisiin veroihin. Ne eivät mene läpi demokratiassa. Pitäisi edes yrittää pienten askelten tietä eli lähdettäisiin kieltämään ilmastosyista jotain, edes jotain pientä. Aloitetaan vaikka siitä että kielletään yli 1000 hevosvoiman huviveneet ja 2-tahtiset moottorikelkat (vastaavat 50 000 uuden auton hiilivetypäästöjä). Ei taida mennä läpi ikinä edes tämä.
    On siis vain odotettava että bensa maksaa 10 euroa/litra. Se tulee vähentämään kulutusta. Veikkaan että 2025 bensan hinta on nykyrahassa tuota luokkaa.

Kommentointi on suljettu.

Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.