Maailman tila 2011 – Kuinka maailma ruokitaan

Olin keskiviikkona 23.2. Worldwatch-instituutin Maailman tila 2011 -raportin julkaisutilaisuudessa. Julkaisun teemana on tänä vuonna ”Kuinka maailma ruokitaan”. Teoksen teemaa esitteli hankkeen johtaja Danielle Nierenberg.

Itselleni Maailman tila on enemmän kuin vain vuosittain ilmestyvä kirja. Oma havahtuminen kansainvälisiin ympäristökysymyksiin tapahtui lähes 20 vuotta sitten luettunani Maailman tila 1992 -raportin. Olin silloin 17-vuotias. Myöhemmin päädyin opiskelemaan ympäristöpolitiikaa Tampereen yliopistoon. Pääsykoekirjana oli Maailman tila 1997. Tämän jälkeen minulla on ollut iso kunnia tavata henkilökohtaisestikin eri yhteyksissä Wordwatch-instituutin pääjohtaja Christopher Flavin.

Kuinka maailma ruokitaan antaa hyvän katsauksen tämän päivän ruokakysymyksiin. Ruoan hinta nousee kaikkialla maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Aasiassa halutaan enemmän lihaa, Afrikassa vehnää ja Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa biopolttoaineita. Aliravittujen määrä ei ole viime vuosikymmenten aikana vähentynyt. Maailmassa oli FAO:n mukaan vuonna 2010 edelleen 925 miljoonaa aliravittua.

Luettuani raportin, nostaisin sieltä esille kolme huomiota:

1. Ruoan hävikki. Raportin mukaan ”ruoan matkatessa maatiloilta ruokapöytiin 45 prosenttia sen energiasisällöstä menetetään jo tiloilla. Lisää hävikkiä syntyy elintarvikkeiden käsittelyssä ja jakelussa sekä ruoanvalmistuksessa. Kaikkien hävikkien jälkeen maailman väestöllä on käytössä henkeä kohti vain 2000 kilokaloria päivässä.” Samaan aikaan koko syöntikelpoinen sato maailmassa on kuitenkin 4600 kcal/asukas/vrk. Kehitysmaissa haaste on parantaa viljan varastointia ja teollisuusmaissa hillitä ruoan järjetöntä tuhlausta.

2. Ilmastokriisi lautasella. Metsäkato aiheuttaa lähes viidenneksen ihmisten toiminnasta syntyvistä hiilidioksidipäästöistä. Metsäkadon suurimpia aiheuttajia on maatalous. YK:n mukaan pelkästään karjatalous tuottaa 18 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kasvisravinnon lisäksi kannattaisi suosia myös luomua. ”Jos Yhdysvaltojen 175 miljoonaa peltohehtaaria otettaisiin luomuviljelyyn, maaperään pidättyisi vuosittain noin 1,6 miljardia tonnia hiilidioksidia. Se korvaisi lähes neljäsosan niistä hiilidioksidipäästöistä, joita fossiilisten polttoaineiden poltto aiheuttaa Yhdysvalloissa.”

3. Kaupunkiviljely. Huomattava osa kaupunkien ruoasta voitaisiin tuottaa itse esimerkiksi mullalla täytetyissä säkeissä, vanhojen autonrenkaiden päälle rakennetuissa puutarhoissa tai rakennusten katoilla. Raportin mukaan maailmassa on jo nyt 800 miljoonaan kaupunkiviljelijää, jotka tuottavat viidenneksen maailman ruoasta. Ruoan tuotanto kaupungeissa on järkevää, koska tarve ja markkinat ovat lähellä. Kaupunkiviljely lisää myös yhteisöllisyyttä ja ruokaturvaa mahdollisessa kriisitilanteessa.

Suosittelen lämpimästi myös Maailman tila 2010 -raporttia. Siitä voi luke lisää esim. täältä: Maailman tila 2010 – Kulutuskulttuurin nousu ja tuho.