Viime päivien lumisade on hidastanut monien liikkumista Helsingissä.
Autot ovat jääneet jumiin parkkipaikoille ja joutuvat matelemaan ruuhkassa. Vastaavasti bussit ja junat ovat loputtomasti myöhässä sekä vuoroja on jäänyt väliin.
Polkupyörä on kaikkein nopein ja varmin. Vaikka keskinopeuteni polkupyörällä on tässä kelissä hidastunut noin 10-15 km/h tuntumaan, on se silti osoittautunut kaikkein nopeimmaksi ja varmimmaksi tavaksi päästä paikasta toiseen kaupunkioloissa tässä kelissä. Ainakaan itse en vielä ole onnistunut myöhästymään mistään.
Kaupungilla liikkuu näinä päivinä kahdenlaisia ihimsiä:
1. Niitä, jotka ovat ärtyisän ja vihaisen oloisia, koska auto on jumissa, julkinen liikenne myöhässä tai liikkuminen paikasta toiseen on muuten vain niin hidasta ja hankalaa.
2. Niitä, jotka ovat loputtoman onnellisen ja seesteisen oloisia vallitsevasta kauneudesta, valosta ja lumesta.
Itse kuulun mielummin joukkoon kaksi vaikka pyörän kanssa onkin kieltämättä välillä hiukan haastavaa haastaa kinokset.
Keskiviikkona (8.12.) kokeilin työmatkakävelyä Helsingin Käpylästä keskustaan ja takaisin. Matkaa oli yhteen suuntaan noin 6 km. Voin suositella polkupyöräilyn lisäksi lämpimästi myös kävelyä!
Ohessa vielä viisi havaintoa lumimyräkästä ja lumesta:
1. Lumi vaimentaa liikenteen melua ja paikoin on suorastaan nautittava hiljaisuus.
2. Lumi on tuonut maisemaan valoa.
3. Lumi on yhdistänyt ihmisiä keskustelemaan säästä ja matkanteosta sekä manaamaan huonosti aurattuja teitä ja myöhästeleviä joukkoliikennevälineitä.
4. Lumi on raivostuttanut monia, koska autot ovat jumissa ja joukkoliikenne ei toimi.
5. Lumi on tuonut elämään rauhallisuutta, kiireettömyyttä ja seesteisyyttä sekä oikeuttaa olla hidas ja myöhässä.
Kaiken kaikkiaan siis aika mukavaa!
Hienoja tunnelmallisia näkymiä kuvissasi.
On tietysti myös meitä jotka eivät mahdu kahteen kategoriaasi; ruuhkaa väistävät!
(tosin tällä kelillä en kyllä lähtisi väistämään ruuhkaakaan pyörällä, autossa saa kuitenkin kuunnella lämpimässä ratioo! vaikka sitten joutuisi istumaan ruuhkassa)
Kiitos kirjoituksesta! Jaan ajatukset kanssasi.
Pyörään en lumikeleillä tartu, mutta työmatkakävely näissä maisemissa on upeaa. Keskellä pimeintä vuodenaikaa lumi tuo valoa ja tuo liikennemelun vaimennusominaisuus on suorastaan huikea. Olen ehdottomasti kakkostyypin lumi-ihminen 🙂
Kiitos kommenteista!
Hyvä Nora! Itse mietin sitä, miten ihmeessä noita ykköstyypin myrkyn nielleitä oikein voisi piristää!