Viikkopäiväkirja 49 (6.-12.12.2010)

Maanantaina nukuin pitkään, tein aamulla lihaskuntaharjoittelua ja kävin läpi kirjahankkeen tekstejä. Iltapäivällä luin sähköposteja ja vertailin sähköyhtiöiden tarjouksia sekä suunnittelin tulevia kuvioita. Leppoisa lomapäivä. Illalla luin pinon lehtiä ja selailin pari kirjaa. Erityisesti mieleeni jäivät Elina Hirvosen kolumit Afrikasta vuosilta 2007-2009.

Tiistaina valmistelin aamulla ympäristöjärjestöjen yhteisen tiedotteen liittyen Cancunissa julkaistuun kansainväliseen Climate Change Performance Index -ilmastovertailuun: Suomen sijoitus ilmastovertailussa parantunut – arvosana silti “heikko”. Päivän mittaan hoidin Luonto-Liiton henkilöstöhallintoon liittyviä asioita sekä kävin näöntarkastuksessa. Kone oli jotenkin viallinen ja ensin näytti siltä, että näköni on muuttunut dramaattisesti, koska en nähnyt oikeastaan yhtään numeroa tai kirjainta. Onneksi mitään suurempaa muutosta ei ollut kuitenkaan tapahtunut. Illalla piipahdin Animalian pikkujouluissa ja kävin päivän päätteeksi juoksemassa.

Keskiviikkona vietin aamulla laatuaikaa ja nautti lumimaisemasta kävelemällä töihin Käpylästä keskustaan yhdessä Annukan kanssa. Aamupäivän istuin Luonto-Liiton viisikon kokouksessa ja iltapäivän ympäristöministeriössä Demos Helsingin ja Ympäristöministeriön ympäristötietoisuus-työpajassa. Työpajassa minulle kirkastui neljä asiaa

– (1) Arvoihin turvaudutaan silloin kun rutiineista ei ole apua
– (2) Ihmiset saadaan tekemään ympäristötekoja helpoiten muilla motiiveilla (harhauttamalla). Esimerkiksi keski-ikäisiä miehiä motivoi tehokkuus, vanhempia naisia tulevat sukupolvet ja nuoria välitön hyöty itselle.
– (3) Ilmasto- tai ympäristöhuoli ruokkii pelkoa, joka lamaannuttaa tai estää toimimasta. Pelon kulttuuri luo tilaa hallinnon toimille ja lainsäädännölle. Toivon ja uskon ilmapiiri luo taas tilaa yksilön sankarisuorituksille.
– (4) Poliittiseen vaikuttamiseen tarvitaan vahvaa asiantuntijuutta. Ihmisiä kuitenkin motivoi performatiivisuus ja näyttävyys.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa ja nautin aamupalaa hyvien toiminnanjohtajien ja pääsihteereiden kanssa. Keskustelimme mm. suhtautumista markkinointiin, jota järjestöille jatkuvasti kohdistuu. Itse olen erittäin kiinnostunut ottamaan vastaan erilaisia tarjouksia ja yhteistyökuvioita, mutta vain silloin kun niitä tehdään pro bonona. Päivällä vastailin Radio Suomen haastatteluun siitä, miten omaa käyttäytymistä ja toimintaa voisi muokata ekologisempaan suuntaan. Iltapiävällä olin Pilvi Torstin ja Matias Möttölän Pelastuskirja Nyt! –illassa Korjaamolla. Kirjassa pohditaan, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää. Paikalla olleen EVA:n johtaja Matti Apusen näkemys oli selvä: talouskasvulla. Hänen mukaan degrowth-sanan voisi suomentaa sanaksi rappio. Apusen mielestä talouskasvu on ihmisten hyvinvointia tärkeämpää.

Perjantaina pyöräilin aamulla Viikkiin puhumaan ravitsemustieteiden kurssille ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista. Iltapäivällä järjestimme Luonto-Liiton susimielenosoituksen susien tappolupia vastaan. Julistimme Antti Nylenin lukeman joulurauhan susille ja marssimme 22 soihdun kanssa maa- ja metsätalousministeriön eteen. Kesken mielenosoituksen annoin YLE Radio Suomelle haastattelun suoraan lähetykseen. Valitettavasti ministeriö ei suostunut ottamaan vastaan viestiämme vaan käski poistumaan. Lauloimme kuitenkin ministerille joululauluja ja toivotimme hyvää joulua ulkopuolelta käsin. Tempauksen yhteydessä nähtiin myös susityttöjen viuhahdus. Lisää aiheesta ja kuvia myös täällä: Susimielenosoitus, susitytöt ja viuhahdus. Illan vietin Greenpeacen pikkujouluissa nauttimassa hyvästä seurasta, improvisaatioteatterista ja metsiensuojelun sankariteoista.

Lauantaina kävin aamulla juoksemassa ja seurasin jännittyneenä Cancúnin ilmastokokouksen loppuhuipentumaa, jossa Bolivia yritti pistää viimeiseen asti hanttiin. Ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tiedote aiheesta täällä: Järjestöt: Cancúnista pohja ilmastosopimukselle – teollisuusmaille rutkasti kotitöitä. Koko päivä ja alkuilta sujui Luonto-Liiton mainion hallituksen kokouksessa. Illan päätteeksi siivosin ja istuin iltaa Annukan kanssa.

Sunnuntaina nukuin vähän normaalia pidempään ja luin lehtiä (viikonlopun lehtikatsaus) sekä kirjoittelin Cancúnin ilmastokokouksen lopputuloksista ja hyvästä johtamisesta. Illalla kävin läpi tulevan viikon menot sekä kävin juoksemassa ja tein vielä lihaskuntoharjoittelua.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 36 km) ja pyöräilin 63 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 75 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen lumisesta maisemasta, erinomaisesti sujuneesta ympäristö- ja kehitysjärjestöjen yhteistyöstä Cancúnin ilmatokokoukseen liittyen. Olen myös kiitollinen Luonto-Liiton hallitukselle aivan loistavasti sujuneesta vuodesta sekä Luonto-Liiton susikampanjavastaava Aura Yliselälle hauskasta ja hienosti järjestetystä susimielenosoituksesta.

Viikon aikana olen oppinut sähköyhtiöiden ympäristövastuullisuudesta, kansainvälisestä ilmastopolitiikasta, ihmisten suhtautumisesta lumeen, talveen ja pyöräilyyn. Erityisesti olen oppinut ympäristöarvoista ja -asenteista sekä ympäristötietoisuudesta ja siitä, miten Suomessa saadaan valokuvaajat liikkeelle (susityttöjen viuhahdus).

Tulevan viikon aikana vietän aikaa ekopop-kirjahankkeen parissa, YK-liiton, Allianssin ja  Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin kokouksissa sekä erilaisissa pikkujouluissa, juhlissa ja muissa jutuissa.

Edellinen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 48.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa