Vastuullisuus lihaketjussa

Osallistuin maanantaina (29.11.) Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen Vastuullisuus lihaketjussa –seminaariin yhtenä paneelikeskustelijana. Mukana keskustelemassa olivat Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara, LSO-Foods Oy:n laatupäällikkö Elias Jukola, Marttaliiton Helena Puhakka-Tarvainen ja MTK:n Kotieläinasiamies Jukka Rantala.

Seminaarissa pohdittiin vastuullisuuden eri osa-alueita. Erityisesti liha-alalla ja eläinteollisuudessa tulevat haasteet ovat isoja. Ohessa kolme tulevaisuuden trendiä, jotka johtavat siihen, että lihaa tullaan syömään Suomessa yhä vähemmän ja kasviksia enemmän.

Ohessa lihateollisuuden ja eläintuotannon kolme tulevaisuuden haastetta:

1. Ympäristöongelmat. Maatalouden päästöistä suurin osa tulee eläintuotannosta. Eläinperäiset tuotteet, erityisesti naudanliha kuluttaa luonnonvaroja suhteellisesti enemmän kuin kasvispohjainen ruoka. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä ympäristö- ja ilmastosyistä.

2. Eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Suomalaista eläintuotantoa on aina pidetty suhteellisen eettisenä verrattuna muiden maiden vastaavaan. Eläinoikeusaktivistien julkaisema kuvamateriaali (http://www.tehotuotanto.net ja http://www.sikatehtaat.fi) on kuitenkin osoittanut, että meillä on paljon tehtävää. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä  eettisistä syistä.

3. Terveyteen liittyvät ongelmat. Suomalaiset syövät jo nyt liikaa lihaa ja aivan liian vähän kasviksia suhteessa ravitsemussuosituksiin. Ikääntyvä väestö tarvitsee muutenkin vähemmän ravintoa. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä terveyssyistä.

Miten lihaketju voi sitten vastata tuleviin haasteisiin? Ohessa neljä ehdotusta.

1. Vaihtoehtoisia ja korvaavia tuotteita. Kehitetään ja myydään vaihtoehtoisia tuotteita eli lihan korvikkeita, kuten vehnäproteiinia, soijavalmisteita ja muita kasvispohjaisia tuotteita.

2. Läpinäkyvyys ja avoimuus kunniaan. Tehdään tuotannosta läpinäkyvää ja avointa – avataan eläintilojen ja teurastamoiden ovet kameroille ja näytetään, mitä vastuullisuus käytännössä tarkoittaa.

3. Merkinnät pakkauksiin. Kuluttajilla on oikeus tietoon. Kehitetään yhtenäiset ympäristö- ja ilmastomerkinnät elintarvikkeisiin. Tämä auttaa myös tuottajia tunnistamaan oman toimintansa ympäristövaikutukset.

4. Alihankintaketju ja tuotanto haltuun. Otetaan alihankintaketju haltuun ja vaaditaan toimittajilta vastuullisuutta sekä varmistetaan, että oma tuotanto on eettistä ja ympäristöystävällistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi alkutuotannossa typpi- ja fosforipäästöjen minimointia sekä energiankulutuksen vähentämistä.

Vastuullisuus on vaikea aihe. Vastuu tuntuu aina karkaavan johonkin muualle. Yksityiset ihmiset ajattelevat, että vastuu on hallinnolla ja lainsäätäjällä. Hallinto taas olettaa, että markkinat ja yritykset hoitavat homman. Yritykset taas väittävät tekevänsä vain sitä, mitä ihmiset ostavat. Seurauksena on se, että kaikki olettavat vastuun olevan aina jossain muualla eikä kukaan tee yhtään mitään.

Onneksi lihaketju on ottanut vastuullisuuden haasteen vastaan.

Vastuullisuus lihaketjussa

Osallistuin maanantaina (29.11.) Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen Vastuullisuus lihaketjussa –seminaariin http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Tapahtumienhallinta.aspx?id=1188354 yhtenä paneelikeskustelijana. Mukana keskustelemassa olivat Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara, LSO-Foods Oy:n laatupäällikkö Elias Jukola, Marttaliiton Helena Puhakka-Tarvainen ja MTK:n Kotieläinasiamies Jukka Rantala.

Seminaarissa pohdittiin vastuullisuuden eri osa-alueita. Erityisesti liha-alalla ja eläinteollisuudessa tulevat haasteet ovat isoja. Ohessa kolme tulevaisuuden trendiä, jotka johtavat siihen, että lihaa tullaan syömään Suomessa yhä vähemmän ja kasviksia enemmän.

1. Ympäristöongelmat. Maatalouden päästöistä suurin osa tulee eläintuotannosta. Eläinperäiset tuotteet, erityisesti naudanliha kuluttaa luonnonvaroja suhteellisesti enemmän kuin kasvispohjainen ruoka. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä ympäristö- ja ilmastosyistä.

2. Eläinten hyvinvointiin liittyvät ongelmat. Suomalaista eläintuotantoa on aina pidetty suhteellisen eettisenä verrattuna muiden maiden vastaavaan. Eläinoikeusaktivistien julkaisemat kuvamateriaalit (http://www.tehotuotanto.net/ ja http://www.sikatehtaat.fi/) ovat kuitenkin osoittaneet, että meillä on Suomessakin paljon tehtävää. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä eettisistä syistä.

3. Terveyteen liittyvät ongelmat. Suomalaiset syövät jo nyt liikaa lihaa ja aivan liian vähän kasviksia suhteessa ravitsemussuosituksiin. Ikääntyvä väestö tarvitsee muutenkin vähemmän ravintoa. Yhä useampi vähentää lihansyöntiä terveyssyistä.

Miten lihaketju voi sitten vastata tuleviin haasteisiin? Ohessa neljä ehdotusta.

1. Vaihtoehtoisia ja korvaavia tuotteita. Kehitetään ja myydään vaihtoehtoisia tuotteita eli lihan korvikkeita, kuten vehnäproteiinia, soijavalmisteita ja muita kasvispohjaisia tuotteita.

2. Läpinäkyvyys ja avoimuus kunniaan. Tehdään tuotannosta läpinäkyvää ja avointa – avataan eläintilojen ja teurastamoiden ovet kameroille ja näytetään, mitä vastuullisuus käytännössä tarkoittaa.

3. Merkinnät pakkauksiin. Kuluttajilla on oikeus tietoon. Kehitetään yhtenäiset ympäristö- ja ilmastomerkinnät elintarvikkeisiin. Tämä auttaa myös tuottajia tunnistamaan oman toimintansa ympäristövaikutukset.

4. Alihankintaketju ja tuotanto haltuun. Otetaan alihankintaketju haltuun ja vaaditaan toimittajilta vastuullisuutta sekä varmistetaan, että oma tuotanto on eettistä ja ympäristöystävällistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi alkutuotannossa typpi- ja fosforipäästöjen minimointia sekä energiankulutuksen vähentämistä.

Vastuullisuus on vaikea aihe. Vastuu tuntuu aina karkaavan johonkin muualle. Yksityiset ihmiset ajattelevat, että vastuu on hallinnolla ja lainsäätäjällä. Hallinto taas olettaa, että markkinat ja yritykset hoitavat homman. Yritykset taas väittävät tekevänsä vain sitä, mitä ihmiset ostavat. Seurauksena on se, että kaikki olettavat vastuun olevan aina jossain muualla eikä kukaan tee yhtään mitään.

Onneksi lihaketju on ottanut vastuullisuuden haasteen vastaan.

Yksi kommentti artikkeliin ”Vastuullisuus lihaketjussa”

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.