Muutosta ilmassa

Viiden eurooppalaisen taideyliopiston yhteisnäyttely Climate Change – Muutosta ilmassa avattiin tiistaina 27.4. Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä. Näyttelyn julisteilla halutaan herättää keskustelua elinympäristömme tilasta, kulutustottumuksistamme sekä siitä, miten voimme valinnoillamme vaikuttaa niihin.

Jenni Erkintalo
Jenni Erkintalo

Itselläni oli kunnia olla avaamassa näyttelyä yhdessä professori Marjatta Itkosen ja
opiskelija Jani Ikosen kanssa, joka voitti julistekilpailun kolmannen palkinnon. Ikosen ja muiden tekemät julistetyöt lötyvät täältä.

Ohessa avajaisissa pitämäni lyhyt puhe.

Muutosta ilmassa -julistenäyttelyt avajaiset 27.4.2010

”Vuonna 2008 maailmassa ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta.” Näin kysyttiin Maailma tila 2010 -kirjan julkaisutilaisuudessa. Kuinka kauan tämä voi jatkua?

Ihmisten kulutus on riistäytynyt käsistä. Ihmiskunta käyttää luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita tällä hetkellä 1,3  maapallon verran. Kulutamme siis kolmanneksen enemmän kuin mihin meillä olisi oikeasti varaa. Vuodesta 1960 lähtien kulutuksemme on kuusinkertaistunut. Henkeä kohden laskettuna kulutus on kolminkertaistunut. Vuonna 2009 ihmiset kuluttivat syyskuun 25. päivänä loppuun kaikki luonnon sinä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi elettiin velaksi.

Suomen osalta tilanne on vielä synkempi. Suomessa ylikulutuspäivää vietettiin jo maaliskuun lopussa. Ryöstämme siis joka vuosi tulevilta sukupolvilta kolmen vuoden luonnonvarat, kolme vuotta elämää. Suomalaisilla elintavoilla maailman kestävä väkiluku olisi noin 2,1 miljardia ihmistä.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistumisen, ilmastotutkimukseen liittyvien kohujen ja Suomen kylmän talven myötä keskustelu siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamaa vai ei, on jälleen lisääntynyt.

Tämän myötä on hiukan korrektimpaa olla ilmastokriittinen. Huono uutinen on kuitenkin se, että ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ei ole peruttu ja päästövähennyksille on entistä kovempi tarve.

Ensinnäkin Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistuminen ja kansainvälisen ilmastosopimuksen puute ei vapauta yksittäisiä valtioita, kuntia, yrityksiä ja ihmisiä vastuusta. Suurin osa maailman maista on edelleen sitoutunut vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseen. Emme voi jäädä odottelemaan seuraavia ilmastokokouksia. Ilmastohaasteeseen vastaaminen käy muuten mahdottomaksi ja lämpeneminen karkaa käsistä.

Toisekseen Hallituksenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) 3000-sivuisesta raportista on löytynyt muutama virhe. Jos ajatellaan, että jokaisella sivulla on noin 30 tietoa, on raportissa yhteensä noin 90 000 faktaa. Se, että tuosta määrästä on löytynyt pari virhettä, ei muuta kokonaiskuvaa kovinkaan olennaisesti. Lisäksi nuo virheet koskevat lähinnä ilmaston lämpenemisen vaikutuksia, ei suinkaan sitä, onko lämpeneminen ihmisen toiminnan aiheuttamaa vai ei.

Kolmenneksi Sää ja ilmasto ovat eri asioita. Suomen kylmä talvi ei muuta kokonaiskuvaa. Sitä paitsi viimeisin talvi on globaalisti ollut Pohjois-Eurooppaa lukuunottamatta poikkeuksellisen lämmin ja maapallon keskilämpötila on huidellut ennätyslukemissa.

Vaikka emme voisikaan vaikuttaa poliittisilla toimenpiteillä ilmastonmuutokseen, on päästöjen vähentäminen, energiasäästötoimenpiteet ja uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta erinomaista politiikkaa. Samalla tulemme nimittäin edistäneeksi energiaomavaraisuutta, lajien ja metsien suojelua, ekologista kestävyyttä ja oikeudenmukaisuutta, vympäristöystävällisten työpaikkojen kehittymistä, puhdasta vettä ja ilmaa sekä terveellisiä elinympäristöjä.

Tämän sukupolven haaste on siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Päästöjen vähentäminen lähelle nollaa on meidän sukupolven ”I have a dream” – unelma. Vaikka tarvitsemme isoja yhteiskunnallisia ja rakenteellisia muutoksia, tulee meidän Gandhia mukaillen samalla myös itse olla se muutos, jonka toivomme maailmassa näkevämme.

2 kommenttia artikkeliin ”Muutosta ilmassa”

  1. ”Suomalaisilla elintavoilla maailman kestävä väkiluku olisi noin 2,1 miljardia ihmistä.”

    Tuohon olisi mielenkiintoista nähdä vertailu siitä, että kuinka paljon maailman asukasluku suomalaisilla elintavoilla olisi. Onko siitä kukaan tehnyt arviota?

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.