Olin iltapäivällä (10.2.) eduskunnassa TalviAreena-seminaarissa kommentoimassa demokratian tilaa Suomessa. Tilaisuuden pohjana toimi juuri julkaistu Demokratian ilmapuntari. Seminaari ja oma puheenvuoroni on nähtävissä MTV3:n sivuilta kokonaisuudessaan.
Nuoret ovat yhä enemmän huolissaan ympäristöongelmista ja ilmastonmuutoksesta. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota ympäristönsuojelusta kiinnostuneille lapsille ja nuorille matalan kynnyksen osallistumispaikkoja luonnonharrastamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyen.
1. Ihmisiä kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tämä vaikuttaminen ei vain tänä päivänä kanavoidu välttämättä olemassaolevien puolueiden tai yhdistysten kautta tapahtuvaksi vaikuttamistyöksi. Poliittisten puolueiden toimintaan osallistuu vain muutama prosentti suomalaisista siinä missä yhdistystoimintaan noin kolmasosa. Näiden ulkopuolella, esimerkiksi verkossa, on paljon erilaista epämuodollista kansalaistoimintaa, joka ei vielä tällä hetkellä näy tilastoissa tai kyselyissä.
2. Nuoret haluavat vaikuttaa. He eivät halua osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan siitä syystä, että sillä voitaisiin legitimoida demokraattista järjestelmää tai nostaa äänestysprosenttia. Nuoret osallistuvat siksi, että he haluavat vaikuttaa heitä kiinnostaviin ja heitä koskeviin kysymyksiin. Osallistumisesta sijaan pitää puhua vaikuttamisesta.
3. Asia on korjattavissa. Jos olemme huolissamme vain äänestysprosenteista, on asia helposti korjattavissa. Säädetään monessa muussakin maassa käytössä oleva äänestyspakko. Tällä tuskin kuitenkaan ratkaistaan niitä demokratiapolitiikkaan liittyviä haasteita, joita edessämme on. Kysely osoittaa, että tarvitaan suoran demokratian mahdollisuuksia, kuten kansanäänestyksiä. Suurin osa suomalaista aikuisista ja nuorista haluaa niitä. Kansanäänestyksiä pitäisi uskaltaa kokeilla.
Kansanäänestysten käyttö lisäisi ihmisten kiinnostusta politiikkan ja toisi päätöksenteon osaksi työpaikkojen, kotien ja koulujen ruokapöytäkeskusteluja. Ihmisten tietotaso äänestettävistä kysymyksistä nousisi. Samalla kansanäänestysten järjestäminen olisi tapa kuroa yhteen vaalirahakohun myötä syntynyttä kuilua kansalaisten ja poliittisen järjestelmän välillä. Poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyys paranisi.
Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämiseksi on hieno kokonaisuus, johon itse olen todella tyytyväinen. Itse asiassa muttaisin sieltä vain kaksi sanaa. Osallistumisen sijaan pitäisi puhua vaikuttamisesta ja selvitysten tekemisen sijaan pitäisi uskaltaa kokeilla.
