Elintarvikkeiden ilmastomerkinnät pakollisiksi

Tiistaina (10.11.) olin Myllyn Paras Oy:n lehdistötilaisuudessa puhumassa ruuan ympäristövaikutuksista. Oma viestini oli suhteellisen selkeä.

Maatalouseläinten kasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasu-päästöjen lähde. YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan eläintuotanto on vastuussa jopa 18 prosentista maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

Jokainen meistä voi jo nyt valita lautaselleen ilmastoystävällistä kausikasvisruokaa sekä vähentää lihan ja maitotuotteiden käyttöä. Tarvitaan kuitenkin isoja muutoksia myös yhteiskunnan rakenteissa. Sen lisäksi, että julkisissa hankinnoissa suositaan kasvisruokaa, tulee käyttäytymistämme ohjata verotuksen keinoin. Esimerkiksi runsaasti luonnonvaroja kuluttavista ja kasvihuonekaasupäästöjä tuottavista elintarvikkeista, kuten juustosta ja naudanlihasta, voitaisiin periä erillistä valmisteveroa alkoholin ja tupakan tapaan samalla kun ympäristöystävällisen ruuan arvonlisäveroa voitaisiin laskea.

Lehdistötilaisuuden materiaali ja oma esitykseni löytyvät täältä.

Lisäksi annoin haastattelun Turun Sanomille liittyen hallituksen ympäristöpolitiikkaan. Hallituksen ympäristönäytöt näyttävät paikoin laihoilta. Puheet ydinvoiman lisärakentamisesta ja turpeen keinotekoinen tukeminen, ympäristöhallinnon alasajo (ALKU-hanke) ja suunnitelmat luonnonvaraministeriöstä, metsähallituksen organisaatiouudistuksen suunnittelu, metsästyksen tukeminen kansallispuistoissa, Pallaksen rakentaminen, Soklin kaivoshankkeen puolesta lobbaamminen, puheet Kollajasta ja saimaannorpan suojelun laiminlyönti. Listaa voisi jatkaa varmasti paljon pidempäänkin. Toki myös paljon hyviä asioita on saatu eteenpäin.

Iltapäivän istuin Allianssin syyskokouksessa, jossa minut valittiin hallituksen varajäseneksi. Tulee olemaan varmasti kiinnostavaa ja inspiroivaa tehdä nuorisokysymysten parissa töitä hiukan laaja-alaisemminkin.

Ruokateema jatkui keskiviikkona (11.11.) kun annoin Taloussanomille aiheesta haastattelun. Raisio alkaa merkitä värikoodeilla tuotteidensa hiilidioksidipäästöt. Nyt olisikin tärkeää, että myös muut tuottajat saataisiin mukaan.

Hiilijalanjäljen laskemiseksi olisi hyvä saada aikaiseksi standardit sekä lainsäädäntö, joka velvoittaisi kaikkia ilmoittamaan tuotteensa päästöt. Raision liikennevalotyyppinen esitystapa on havainnollinen ja hyvä. Mukana pitäisi kuitenkin olla myös päästöjen tarkka grammamäärä, ja jostain pitäisi helposti löytyä myös tieto siitä, miten hiilijalanjälki on laskettu.

Koko juttu on luettavissa täältä: Nyt kaivataan makkaran jalanjälkeä.

PS. MOT ja Backman mokasivat jälleen. Vastaukset täällä:

– Kaj Luukko: Ilmastonihilismiä alá Backman

– Tuukka Simonen: Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta

Yksi kommentti artikkeliin ”Elintarvikkeiden ilmastomerkinnät pakollisiksi”

  1. Hei!

    Menneenä keväänä olin yhteydessä yhden työjutun vuoksi useampiin suomalaisiin suuriin elintarvikealan yrityksiin. Kaikilla oli jotain meneillään hiilijalanjäljen ympärillä mutta toiminta on hyvin kirjavaa. Joku laskee sitä sisäisesti keinona miettiä oman toiminnan tehostamista, toinen työstää kuluttajamarkkinointimateriaalia. Jos standardia ei synny, on kuluttaja pian keskellä melkoista tietosuota.

    Molemmat suuret suomalaiset tukkuliikkeet ovat julkisestikin kertoneet aikeistaan ryhtyä tuottamaan kuluttajalle tietoa ostoskorin hiilikuormasta. Tällainen tietovaatimus tietysti löisi läpi koko elintarvikeketjun ja muuttuisi käytännössä ainakin kansalliseksi standardiksi.

    Mutta samalla tietovaatimuksesta voisi tulla taas yksi este saada lähiruokaa kaupan hyllylle, jos pk-yrittäjältä vaaditaan akkreditoijun sertifioijan hiililaskelmaa. Yhteiskunnan tukea voidaan tarvita, jos halutaan todellista tietoa. Tai miten olisi hiililaskelma maatalouden ympäristötuen ehdoksi?

    Jos ryhdytään tuottamaan johdonmukaista hiilitietoa, se voi myös tuottaa yllätyksiä nyt ja tulevaisuudessa. Jos oikein ajatusleikitään, niin erittäin energiatehokas tuulisähköä käyttävä jalostuslaitos voisi tulevaisuudessa prosessoida GMO-levästä hiiliniukempaa leivänkorviketta kuin että jos ostaisi kotimaista luomuviljaa ja leipoisi siitä itse leipää ikääntyneellä sähköuunillaan. Paholaisen asianajaja miettii, kumpaa tapaa tulisi tällöin promotoida.

    Entä pitäisikö olla New Yorkilainen malli, jossa kerrostaloasunnossa ei ole enää lainkaan keittiötä vaan käydään syömässä aina ulkona. Paluu yhteissaunoihin ja -keittiöihin. Minä en oikeasti osaa sanoa, kumpi olisi parempi, keskuskeittiömalli vai kuluttajalähtöinen malli.

    Entäpä kotisäilytyksen osuus? Jos tekee kuivatun tuotteen eikä pakastamista vaativaa. Paljonko tuote vaatii kotiprosessointia ennen kuin on syömäkelpoinen. Entä hukka tai hävittäminen. On mielenkiintoista nähdä, millaisia rajauksia syntyy.

    Standardia odotellessa kuluttajat ovat aika hyvin oppineet merkkeihin, kuten reiluun kauppaan tai sydänystävämerkkiin. Ilmastoystävän merkin pitäisi tietysti lyödä läpi, mutta voisi olla aika nopea ottaa käyttöön. Vai pitäisikö nykyisiä ympäristömerkkejä ilmastopainottaa ja kriteereitä kiristää?

    Kalakauppias ajeli pakettiautollaan taannoin ovelleni. Ilmoitin, että voin ostaa häneltä kalaa, kun hän voi osoittaa minulle, että joku hänen artikkeleistaan on kalastettu kestävästi. Laitoin jopa linkin, josta pääsisi liikkeelle. Mutta vastausta ei kuulunut, eli kai joku muu osti ne kalat… Merikrottia oli siis kannattanut kaivella Jäämären pohjasta ja kuskata minun ovelleni asti, joten selvästi polttoaine on vielä liian halpaa.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin