Maanantai on viikon paras päivä, koska silloin kaikki kiva alkaa.
Aamulla (12.10.) valmistelin eduskunnan ympäristövaliokunnalle lausuntoa EU-komission esityksestä hiilivuodolle alttiista teollisuusaloista. On typerää, että suuri osa EU:n teollisuuden aloista lasketaan olevan hiilivuodolle alttiita ja oikeutettuja saamaan päästöoikeuksia ilmaiseksi vaikka EU:n ulkopuolisten maiden päästövähennyksistä ei ole vielä edes tietoa!
Komission esitys tekee päästökauppajärjestelmästä tehottoman ilmastopolitiikan keinon. Ilmaisjaon myötä päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot vähenevät ja näin ollen investointimahdollisuudet energiatehokkuustoimenpiteisiin, uusiutuviin energialähteisiin ja puhtaaseen teknologiaan kaventuvat. Kyseessä on protektionistinen tukitoimi tietyille saastuttaville teollisuudenaloille. Ilmaiset päästöoikeudet eivät toteuta EU:n saastuttaja maksaa periaatetta ja samalla annetaan huono signaali Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluille.
Esimerkiksi OECD:n tuoreen raportin mukaan yksipuoliset päästövähennykset yksittäisessä maassa eivät johda merkittävään hiilivuotoon. Hiilivuodon merkitystä ei näin pitäisi liioitella, OECD:n linjaa. Ilmaisten päästöoikeuksien sijaan hiilivuodon riskiä voidaan ehkäistä esimerkiksi ilmastotullien avulla, mikäli kaikki maat eivät kuulu ilmastosopimuksen piiriin.
Hiilivuodon sijaan yksipuolinen ilmastopolitiikka johtaa hyvien käytäntöjen leviämiseen muualle. Tätä ilmiötä on esimerkiksi valtioneuvoston teettämässä selvityksessä kutsuttu ”tuulivuodoksi”. Tämän näkemyksen mukaan ”päästörajoitukset tuottavat ilmastohyötyjä päästörajoitusten ulkopuolisissa maissa. Puhtaan energiateknologian kehitys ja kaupallistaminen laskevat sen hintaa, lisäävät sen tarjontaa, ja vähentävät yksityisiä sijoituksia ehkäisevää epävarmuutta. Poliittisesti päästörajoitukset luovat poliittista painetta ja ilmastopoliittista tietotaitoa.”
Päivän mittaan annoin lisäksi haastattelun Suomen Luonto -lehdelle, Nuorten Luonto -lehdelle ja Ympäristökasvatus-lehdelle. Iltapäivällä kävin Luonto-Liiton toimistokokouksessa, jossa samalla juhlistimme perjantaina Wihurin rahaston Luonto-Liitolle myöntämää kunniapalkintoa. Iltapäivällä kävimme läpi Suomen luononsuojeluliiton ympäristönsuojelusektorin viikkopalaverissa ajankohtaisia asioita ja lopuksi istuin vielä puhelinpalaverissa suunnittelemassa Luonto-Liiton tulevaa Pyöreä pöytä II -tapaamista.