Orwell oli väärässä

Kesällä on hyvä lukea kirjallisuuden klassikoita. Aiemmin lukemani Sunzin Sodankäynnin taidon lisäksi kävin läpi nyt myös Orwelin teoksen Vuonna 1984.

Orwell luo kirjassaan ahdistavan kuvan Winston Smithin matkasta totalitaristisessa yhteiskunnassa, jonka iskulauseisiin kuuluu: Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys on voimaa. Ihmisten toimintaa kontrolloidaan teleruutujen kautta ja ajatuspoliisi on läsnä kaikkialla.

Winston työskentelee totuusministeriössä, jossa historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uudestaan. Orwellin vuoden 1984 yhteiskunnassa menneisyyttä ei vain muutettu, vaan se muuttui jatkuvasti. Tässä maailmassa oli hulluutta uskoa, että menneisyys olisi ollut peruuttamaton. Historian hallinnan lisäksi myös kielenkäyttö on vallankäyttöä. Uudiskieli muokkasi ihmisten moraalia.

Totuusministeriön lisäksi valtaa pitivät rauhanministeriö, rakkausministeriö ja yltäkylläisyysministeriö. Rauhanministeriö vastasi jatkuvasta sodankäynnistä, rakkausministeriö vääräuskoisten kiduttamisesta ja hävittämisestä ja yltäkylläisyysministeriö talousasioista. Isoveli ja puolueen sisäpiiri valvoivat kaikkia kaikkialla.

Orwelin alunperin vuonna 1949 julkaisemat ajatukset ovat osittain hämmentävän ajankohtaisia. Vaikka kyse on totalitaristisen yhteiskunnan kuvauksesta, on sisäänrakennettu monia postmodernin yhteiskunnan elementtejä. Erityisesti kirjassa esiintyvä Julia on lähes malliesimerkki tämän päivän atomisoituneesta ja hedonistisesta yksilösubjektista, jota ei voisi vähempää kiinnostaa yhteiskunnallisuus tai yhteisöllisyys.

Orwell kuvasi tulevaisuuden yhteiskunnan kuitenkin väärin. Totalitarismia ei tullut. Huomioyhteiskunnassa, joka ponnistaa verkosta, mikä tahansa voi periaatteessa politisoitua, milloin tahansa, kenen toimesta tahansa. Keskittymisen sijaan yhteiskunta on pirstaloitunut. Orwellilainen isoveli valvoo ja foucault’lainen panoptikon yhteiskunta kääntyvät päälaelleen. Yksilö valvoo toisia yksilöitä ja yhteiskuntaa.

Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa  puhuu ”jokuveliyhteiskunnasta”, jossa tavallinen kansalainen valvoo toisia ja jota itseään myös valvotaan. Yksilönvastuun korostuminen on tuonut mukanaan myös lisääntyneen avoimmuuden vaatimuksen. Tämä vaatimus kohdistuu ensisijaisesti yksilöiden, aktiivien ja päättäjien mainetekijöihin. Pierre Rosanvallon käyttää tästä ilmiöstä nimitystä ”vastademokratia”.

Pienestä kapinasta ja rakkauskertomuksesta huolimatta Orwellin vuonna 1984 on kauttaaltaan synkkä kuvaus, dystopia. Varsinkin kirjan kolmas osa on lähes kokonaisuudessaan kirjoitusta kidutuksesta ja aivopesusta, jota ei voi millään suositella heikkohermoisille.

6 kommenttia artikkeliin ”Orwell oli väärässä”

  1. On naiivia yksinkertaistamista sanoa, että Orwell oli väärässä. Vaikka Suomeen ei ole tullut Orwellin kuvaamaa Neuvostoliiton kaltaista totalitaarista järjestelmää, Orwellin kuvaama kielenkäytön vääristely ja menneisyyden vääristely ovat todellisia ja merkittäviä ilmiöitä Suomessa ja muualla Euroopassa. Tosiasioita räikeästi vääristelevää propagandadiskurssia löytyy mm. ulkopolitiikasta, EU-politiikasta, kehitysmaapolitiikasta, maahanmuuttopolitiikasta ja talouspolitiikasta.

  2. Vai ei ole isoveljeä?

    Muuten vain Suomi ja EU sallii VISA- ja Electron-maksutietojen vuodon CIA:lle?

    Muuten vain kaikki maailman diktatuurit, jotka ovat USA:n puolella, saavat suomalaisten biotunnistetiedot, joita passien tietokantoihin kerätään?

    Muuten vain GSM-puheluihin verkkoyhtiöille ei sallittu kunnon salausta, jotta sen saa vaivattomasti murrettua salakuunteluun?

    Muuten vain SUPO hankkii kasvotunnistusohjelmia analysoimaan videomateriaali?

    Aha.

  3. Hei

    Kiitos hyvistä kommenteista! On ihan totta, että monet Orwellin kuvaamat elementit ovat jossain (toisessa) muodossa toteutuneet (esimerkiksi uudiskieli). Onkin pakko myöntää, että tämän suhteen blogini otsikko oli hiukan harhaanjohtava.

    Orwellin teoksessa asioita yrittiin unohtaa väärentämällä historiaa. Tämän päivän verkkomaailmassa kaikesta tekemisestä ja sanomisesta jää jälki. Melkein mikä tahansa voi päätyä melkein mihin tahansa. Kerran verkossa tehtyä asiaa ei kovin helposti saa tekemättömäksi. Ison veljen lisäksi meitä valvovat kaikki muutkin (jokuveli).

    Parhain terveisin
    -Leo

  4. Kyllä näinä päivinä tulee kummasti Orwell mieleen, kun seuraa Venäjän tapahtumia. Odotan vain, milloin siellä aletaan julistaa ”sota on rauhaa”, vai olisiko jossain yhteydessä näin jo sanottu.

Kommentointi on suljettu.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.