Neste Oil vähättelee rikkidioksidipäästöä – haitat ihmisille ja ympäristölle merkittäviä

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri tiedottaa 16.7.2009
Neste Oil vähättelee rikkidioksidipäästöä – haitat ihmisille ja ympäristölle merkittäviä

Nesteen Porvoon jalostamolta pääsi STT:n välittämien tietojen mukaan ilmaan keskiviikkona 15.7.2009 13 tonnia rikkidioksidia. Jalostamon edustaja on todennut, että pitoisuudet ovat niin pieniä, että varsinaisia terveyshaittoja ei pitäisi syntyä. Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin arvion mukaan terveyshaittojen riski oli todella suuri. On väärin vähätellä tällaisia tapahtumia.

”Yleisölle ei tule antaa sellaista kuvaa, että isoistakaan päästöistä ei välitetä. Terveysriskejä ja ympäristön pilaantumista aiheuttavista tapahtumista on tiedotettava todenmukaisesti ja niiden estämiseksi tulee tehdä kaikki mahdollinen. Laitosten ympäristölupiin tulee saada tarkempia määräyksiä vastaavia tilanteita varten”, huomauttaa piirin varapuheenjohtaja Pertti Sundqvist.

WHO:n suositusten mukaan ilmassa saisi olla korkeintaan 0,5 milligrammaa rikkidioksidia kuutiometrissä ilmaa (lyhytaikainen, 10 min altistus). Raja on alhaisempi pidemmälle, esimerkiksi tunnin altistukselle. Porvoon tapauksessa altistus on voinut kestää useampia tunteja. 13 milligrammaa kuutiometrissä aiheuttaa välittömiä ärsytysoireita ja on välittömästi vaarallinen. Rikkidioksidin hajun tuntee vasta, kun sitä on noin 8 milligrammaa kuutiometrissä. Silloin, kun haju tuntuu, ollaan jo kymmenkertaisesti ylitetty WHO:n lyhytaikaisen altistuksen raja ja ollaan hyvin lähellä välittömiä terveyshaittoja aiheuttavaa pitoisuutta.

Rikkidioksidi on ilmaa raskaampaa. Se ei siis kohoa pilviin ja laimene siellä. Rikkidioksidi kulkee kohtuullisen ohuena kerroksena maan pinnan lähellä. 13 tonnia muuttaa 1 000 000 000 kuutiometriä ilmaa vaaralliseksi. Hitaasti kulkeva kaasu laskeutuu vähitellen maahan ja muuttuu rikkihapoksi.

”Porvoon tapauksessa todennäköisesti kilometrien päässä vuotokohdasta pitoisuus on ollut niin suuri, että terveyshaitat ovat erittäin todennäköisiä terveillekin ihmisille. Astmaatikot kärsivät paljon kauempanakin”, arvioi Pertti Sundqvist.

Ympäristönsuojelulaki edellyttää tietyiltä toiminnanharjoittajilta ympäristölupaa. Luvissa annetaan määräyksiä siitä, paljonko normaalin toiminnan aikana saa päästää haitallisia aineita jätevesien mukana viemäreihin tai päästöinä ilmaan. Niissä annetaan joskus myös määräyksiä toiminnasta poikkeuksellisten tilanteiden varalle. Haitallisia päästöjä sattuu usein esimerkiksi vesistöihin ja haittojen tahallinen vähättely on aivan liian yleistä.

”Porvoon laitoksella sattunut tapaus osoittaa, että poikkeuksellisia tilanteita varten tarvitaan tarkkoja määräyksiä. Ympäristölupaviranomaisten tulisi ottaa tällaisten päästöjen mahdollisuus huomioon lupaehdoissa. Myös pelastus- ja turvallisuusalan viranomaiset antavat omia määräyksiään vaaran uhkaa aiheuttaville laitoksille”, kommentoi piirin puheenjohtaja Leo Stranius

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri pitää erittäin tärkeänä, että ympäristölupien ehtoja harkitaan tarkasti. Onnettomuustapauksissakin päästöt on pidettävä niin vähäisinä kuin mahdollista. Tunteja jatkunut myrkyllisen aineen päästö Neste Oilin tuotantolaitokselta vaikuttaa välinpitämättömyydeltä lähiympäristön asukkaita ja luontoa kohtaan.

Lisätietoja
– Varapuheenjohtaja Pertti Sundqvist, puhelin 050 432 8281
– Puheenjohtaja Leo Stranius, puhelin 040-754 7371

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa