Tiistai 6.3.2007

Kirjoittelin aikaisemminkin jotain elämänhallinnasta. Tässä seuraa hiukan jatkoa elämänhallinnasta, kommunikoinnista ja kokouskäytännöistä.

On tärkeää, että on kirkkaat, itseä innostavat tavoitteet. Tästä on helppo johtaa kuukausi-, viikko- ja päiväkohtaiset suunnitelmat ja työlistat. Priorisoidut tehtävälistat auttavat siinä, että teen sitä mikä on olennaista ja tärkeää. Ennen asioiden priorisointia pitää tavoitteet tietysti olla selvillä, asiat paperilla ja turhat asiat karsittu pois (posteriorisointi). Tämän jälkeen voi harkita sitä, voiko joitain asioita delegoida. Delegoinnissa on olennaista kysyä mm. seuraavia asioita: tekisikö joku muu tämän asian paremmin, nopeammin ja mielummin.

Priorisoitujen työlistojen avulla pystyn johtamaan itseäni eivätkä asiat ja olosuhteet johda minua. Päivittäisen työlistan oheen kannattaa kirjata ylös myös niitä asioita, mitä olen kunakin päivänä oppinut, saanut aikaan ja miten olen palvellut. Pitäisi muistaa myös kysyä mikä meni hyvin ja mitä teen eri tavoin seuraavalla kerralla. Onnistumisille kannattaa antaa suuria merkityksiä ja epäonnistumisille pieniä merkityksiä.

Pitää olla rohkea! Tämä tarkoittaa sitä, että uskaltaa haastaa itsensä ja käydä säännöllisesti omalla epämukavuusalueella. Näin oma suorituskyky paranee. Yleensähän ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan juuri elämättä jäänyttä elämää. Keskiverto ja säännöllinen elämä on perkeleen keksintö.

Sitten muutama sana kommunikoinnista. Asiat laadullistuvat vuorovaikutustilanteessa kahta kautta. Ensinnäkin tulee pitää sisäiset sopimukset ja tehdä niinkuin on sovittu. Toisekseen kannattaa olla läsnä samaan aikaan saman asian äärellä. Sähköposti onkin tähän erityisen huono väline verrattuna kasvokkaisiin tapaamisiin tai puhelinsoittoon.

Mikäli jotain asiaa haluaa kommunikoida tai viestiä eteenpäin vaikkapa laajemmalle yleisölle, kannattaa huomioida esimerkiksi seuraavia asioita. Harvojen laki. Kaikkia ei tarvitse pystyä vakuuttamaan. Lähnnä tulisi tunnistaa avainihmiset, jotka ovat kykeneviä viemään kyseistä asiaa eteenpäin ja vakuuttaa heidät. Kannattaa tunnistaa siis sellaiset ihmiset, jotka tietävät kyseisestä asiasta jotain (tiedonhaltijat), kenellä on laajat verkostot (yhdistäjät) ja ketkä pystyvät myymään asiaa eteenpäin (myyjät). Toisekseen tarvitaan tarttuva viesti. Itse sanat ovat vain pieni osa viestintää. Sanat ovat hygieniatekijä. Ne eivät siis saa olla pielessä, mutta hyvätkään sanat eivät vielä johda muutokseen. Paljon olennaisempia tekijöitä ovat esimerkiksi puhujan olemus ja ääni. Kolmanneksi on syytä huomioida kontekstin voima. Pitää siis olla tarkkana missä tilanteissa viestiä kannattaa viestiä.

Viestin saa parhaiten menemään perille sillä kun itse suhtautuu asiaan energisesti ja innolla. Ilman tätä viesti jää haileaksi. Muista oma tunnetila! Tilanteessa kannattaa keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtuu ja olla läsnä. Viestinnässä hyviä sääntöjä ovat esimerkikksi vastavuoroisuus (palvele ensin muita pyyteettömästi ja mieti miten voit auttaa jotakuta), johdonmukaisuus (pienin askelin eteenpäin, ihmiset haluavat olla samaa mieltä ja vastata kyllä), sosiaalinen todiste ja auktoriteetit (asioilla kannattaa olla joku joka kannattaa sitä, referenssit – ihmiset tekevät kuten muutkin tekevät), pitäminen (sinusta pidetään jos pidät ihmisistä – jos sinusta on helppo pitää, pidetään myös sinun ajatuksista), niukkuus (se mitä on niukasti, koetaan arvokkaaksi) ja kontrasti (asiat kannattaa suhteuttaa johonkin muuhun).

Lopuksi muutama sana myös kokouksista. Kokous on turha mikäli sillä ei ole tarkoitusta ja tavoitetta sekä selvää asialistaa. Asialistalla asiat kannattaa olla tärkeysjärjestyksessä siten, että tärkeimmät asiat käsitellään ensin. Kokoukset tulee aloittaa täsmällisesti. Ainoa tapa olla kokouksessa ajoissa on olla siellä liian aikaisin. Jokaisesta päätöksestä tulee tehdä kaikkien ymmärtämä yhteenveto. Kannattaa tehdä kirkkaita päätöksiä (vastata kysymyksiin mitä, miksi, kuka, milloin, kuinka usein, miten). Kokouksen lopetus tehdään ajoissa. Ainoa tapa lopettaa kokous ajoissa on aloittaa lopetus hyvissä ajoin ennen kokouksen päätöstä.

Loppujen lopuksi menestymisen salaisuus ei ole se, onko sinulla jotain taitoa vai ei. Kysymys on pikemminkin siitä, onko sinulla halua ja innostusta (motivaatio), jota tukevat mielikuvitusta ruokkivat kirkkaat tavoitteet. Vielä enemmän tarvitaan konkreettista toimintaa ja tekemistä, harjoittelua. Oleellistahan on matka ja kehittyminen ihmisenä – ei se, pääseekö johonkin tiettyyn maaliin vai ei.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!