Aamulla on aikainen herätys. Toimin koko päivän puheenjohtajana Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin koolle kutsumassa valtakunnallisten uraaniliikkeiden suunnittelupalaverissa. Paikalle on saapunut ympäri Suomea lähes parikymmentä aktiivia. Tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun huomaan, että ympäristöliikehdintä nostaa päätään laajemmassa mittakaavassa Suomessa. Silloin kun uraanikaivos on tulossa kotipihalle, alkaa asia ja yhteinen toiminta kummasti kiinnostamaan. Hyvä niin. Erinomaista työtä on tehtykin. Esimakua löytyy paikallisten ja alueellisten uraani-liikkeiden perustamilta nettisivuilta.
http://www.uraaniton.org/
http://www.uraanitieto.tormunet.fi/
http://www.eiuraanikaivostakuusamoon.com/
Myös Luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy tietoa:
http://www.sll.fi/luontojaymparisto/maankaytto/kaivoshankkeet
Uraani on käymässä vähiin, maailmanmarkkinahinta nousussa ja yhä pienemmät esiintyvät kiinnostavat kansainvälisiä kaivosyrityksiä. Samalla Suomen kaivoslaki on täysin vanhentunut ja mahdollistaa valtausten tekemisen ilman maanomistajien kuulemista. Ihmiset ovatkin hermostuneet lukemattomiin uusiin valtauksiin joita Suomessa on tehty. Virallista tietoa löytyy esimerkiksi KTM:n sivuilta: http://www.ktm.fi/kaivos. Toivottavasti puheet uusista ydinvoimaloista viimeistään nyt haudataan.
Illalla juhlistamme Annukan nimipäivää (ONNEA) käymällä Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Evita-näytelmää: http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.mhtml?evit. Olemme hienosti melkein eturivissä, jossa voi tarkkailla myös näyttelijöiden ilmeitä. Esityksen jälkeen pyöräilemme Kallioon Soul Kitchen ravintolaan (http://www.soulkitchen.fi/) syömään tomaattikeittoja ja vuohenjuustosalaattia. Keskustelemme tuntitolkulla. Päätän ryhtyä kehumaan kaikkia ihmisiä heidän selkänsä takana, koska tajuan, että sellaisia ihmisiä, jotka puhuvat muista hyvää, pidetään mukavina. Ihmeellistä.