Vieraskynäblogissa Erkki Perälä
Suomalainen demokratia on kuin parhaat päivänsä nähnyt fillari: ajaminen onnistuu vielä jotenkuten, mutta ohjaustanko on ruosteessa, ketjut ovat löystyneet ja takaratas pitäisi vaihtaa. Suurin ongelma on kuitenkin pienimpien vaihteiden puuttuminen kokonaan.
Ihmisten elämään suorimmin vaikuttavat päätökset tehdään paikallistasolla. Siksi onkin kummallista, että suomalaiset äänestävät jokseenkin yhdentekevissä presidentinvaaleissa huomattavasti innokkaammin kuin kunnallisvaaleissa. Vika ei kuitenkaan ole ihmisissä vaan demokratian pelisäännöissä.
Kunnallisdemokratia on suunniteltu tavallisen kaupunkilaisen näkökulmasta mahdollisimman vieraannuttavaksi. Ylivoimaisesti suurinta valtaa monessa Suomen kunnassa ja kaupungissa käyttää valtuustokausien yli ulottuvilla puoluepoliittisilla mandaateilla valittu virkamiesjohto, sillä kunnallispolitiikkaa ei luottamushenkilöillä useinkaan ole aikaa, rahaa tai mahdollisuutta tehdä täysipäiväisesti.
Vallan keskittymistä virkamiehistölle voisi tasapainottaa suoralla demokratialla, mutta kunnalliset (neuvoa-antavat eli turhat) kansanäänestykset ja kuntalaisaloitteet ovat Suomessa harvassa tai niihin ei suhtauduta vakavasti. Turun toriparkkifarssi lienee tästä lähihistoriamme surullisin esimerkki.
Kaupunginosia edustavat päätöksenteossa kaupunginosayhdistykset, jotka ovat muutamia säkenöiviä poikkeuksia lukuunottamatta usein lähinnä ultrakonservatiivisia kahvittelukerhoja. Näillä yhdistyksillä on tapana vastustaa kaikkea kodittomien asuntoloista kaupunkifestivaaleihin. Myös asukkaiden edustuksen kattavuus on toisinaan hieman kyseenalaista. Milloin itse olit viimeksi yhteydessä alueesi kaupunginosayhdistykseen?
Muutoksen parempaan on lähdettävä alhaalta. Sosiaalinen media tekee mahdolliseksi uudenlaisten yhteisöjen luomisen pienellä vaivalla ja rahalla. Jos vanhemmat sukupolvet kokevat netin kautta toimivan yhteisön vieraaksi, sama koskee nuorempien sukupolvien suhdetta perinteiseen yhdistystoimintaan. Uusien verkostomaisten kaupunginosayhteisöjen tulee olla epähierarkisia, inklusiivisia ja toimia puhtaasti vapaaehtoisvoimin. Niitä mahtuu yhteen kaupunginosaan tarvittaessa useampikin.
Samalla on vaadittava suoraa demokratiaa, kaupunkilaisten laajempaa kuulemista ja avoimempaa päätöksentekokulttuuria, eli demokratian pelisääntöjen muuttamista.
Kalliossa ja sen liepeillä toimii keväällä perustettu Kallio-liike, joka on toistaiseksi puolustanut Hurstin leipäjonoa, järjestänyt suosittuja puistokirppiksiä sekä Kallio Block Partyn. Kotikaupunginosasi pystynee vähintään samaan?
Erkki Perälä on Kallio-liikkeen perustaja ja osa-aikainen demokratia-aktivisti.
