Esimerkki viherpesusta? Metsien käyttö pelastaa maailman ja Atria

Ympäristökysymykset otetaan Suomessa tosissaan. Ympäristö- ja ilmastonmuutos on tullut viimeisen kymmen vuoden aikana politiikan teon kovaan ytimeen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä talouspolitiikan rinnalle.

Ympäristövastuu on yrityksille hygieniatekijä. On epäilyttävää, jos yrityksellä ei ole omaa ympäristöpolitiikkaa ja suunnitelmaa ympäristövaikutustensa minimoimiseksi. Yleensä halutaan myös varmistaa, että sanojen takana on konkreettisia ympäristötekoja. Viherpesu ei ole kovin tavallista.

Näyttää kuitenkin siltä, että poikkeuksiakin löytyy. Vanhan maailman tuulahduksesta, suoranaisesta viherpesusta, kertoo mielestäni kaksi seuraavaa esimerkkiä.

1. Metsäala. Metsä puhuu -kampanja.

Metsäalan Metsä puhuu -hankkeessa väitetään, että metsien käyttö pelastaa maailman. On vaikea kuvitella, että väite pitäisi paikkansa. Metsien nykykäyttö kun uhkaa luonnon monimuotoisuutta mitä suurimmassa määrin tällä hetkellä.

Maailmanlaajuisesti noin viidesosa kaikista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy metsien hävityksestä. Suomessa 36,2 prosenttia uhanalaisista lajeista elää metsässä. Metsien käyttö uhkaa näitä uhanalaisia lajeja.

1. Atrian mainokset.

Toinen esimerkki kyseenalaisesta toiminnasta on Atrian mainokset. Oikeutta Eläimille -yhdistys on tehnyt kampanjasta tutkintapyynnön poliisille. Tutkintapyynnön mukaan mainos on harhaanjohtava ja siten kuluttajasuojalain vastainen.

Kuluttajasuojalain mukaan markkinointi on hyvän tavan vastaista jos ”siinä suhtaudutaan hyväksyvästi toimintaan, jossa vaarannetaan terveyttä, yleistä turvallisuutta tai ympäristöä ilman, että tällaisen toiminnan esittämiseen on markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvää asiallista perustetta.”

Lisäksi laissa kielletään antamasta totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja: ”Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.”

Jokainen voi itse tämän pohjalta arvioida, onko Atrian mainos ja Metsä puhuu -kampanjan metsien käyttö pelastaa maailman -väite totuudenmukainen vai harhaanjohtava. Mitä mieltä olet?

Metsien käyttö pelastaa maailman. Näinköhän tosiaan?

11 kommenttia artikkeliin ”Esimerkki viherpesusta? Metsien käyttö pelastaa maailman ja Atria”

  1. Hei,
    kiitos kiinnostuksesta Metsä puhuu -kampanjaa kohtaan. Jos hiukan selittäisin iskulausettamme Metsien käyttö pelastaa maailman.

    Kysymys on siitä, että ihminen on osa luontoa, mistä seuraa, että hänen on elääkseen pakko käyttää luonnonvaroja. Kun näin on, eikö ole viisainta käyttää ihmisen, luonnon, ympäristön ja maailman tulevaisuuden kannalta parhaita, eli uusiutuvia luonnonvaroja. Meidän suomalaisten tapauksessa siis metsiä. Tässä katsannossa metsien ja muiden uusiutuvien luonnonvarojen käyttö ei ole meille vain mukava mahdollisuus, vaan täysin välttämätöntä.

    Straniuksen ja luontoaktivistien tarjoama ratkaisu on päinvastainen: te pyritte ratkaisemaan jokaisen metsäongelman poistamalla metsiä talouskäytöstä. Tämä toki saattaa (siis saattaa) pelastaa metsät, mutta ei mitään muuta. Se ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on pelastettava maailma. Siksi ainoa kestävä ratkaisu on uusiutuvan luonnonvaran kestävä käyttö, eikä sen käytön jatkuva rajoittaminen.

    Luontoaktivistien ratkaisu on älyllisesti ja strategisesti se kaikkein helpoin ja halvin, kun taas kestävän käytön suunnittelu ja toteutus on vaikeaa ja vaativaa yhteistyötä mitä moninaisimpien tahojen, siis toisten ihmisten kanssa.

  2. Hannes, maailman pelastaminen edellyttää myös metsien pelastamista. Metsät ovat globaalisti yksiä merkittävimmistä maaekosysteemeistä ja näiden ekosysteemien toimintaa uhkaa lähes kaikkialla nimenomaan liika käyttö. Olet aivan oikeassa siinä, että uusiutuvia luonnonvaroja pitää käyttää _kestävästi_. Erimielisyytemme eivät liity sanaan ”käyttää” vaan sanaan ”kestävästi”.

    Suomessa metsätalous on hävittänyt ja hävittää edelleen luontaisen metsälajistomme elinympäristöjä muuttamalla monipuolista luontoa yksipuolisiksi puuviljelmiksi. Vaikka kuutioina laskettuna puuta kertyisi metsiin enemmän kuin sieltä koneilla pois haetaan, se ei tarkoita sitä, että metsäluontomme tila olisi kehittymässä jotenkin parempaan suuntaan. Kaksi kolmasosaa metsien luontotyypeistä on uhanalaisia joko määrän tai laadun muutoksen perusteella. Metsätalous on merkittävin yksittäinen syy lajien uhanalaistumiseen.

    Lisäksi nykyisestä metsien kasvusta hyvin suuri osa on ojittamalla tuhottujen soiden lisääntynyttä puuston kasvua. Tämän hinta on hävitetyn suoluonnon ja haitallisten vesistövaikutusten lisäksi myös turvekerroksen hajoamisen nopeutuminen ja lisääntyneet kasvihuonekaasupäästöt. Soista on usein ojituksissa kadonnut paljon enemmän hiiltä kuin puuston kasvuun sitoutuu. Etelä-Suomessa kaikki muut suotyypit paitsi keidasrämeet ja rahka-rämeet on arvioitu alueellisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Koko Suomessa uhanalaiseksi on arvioitu noin puolet suoluontotyypeistä. ”Eniten suoluontoamme ovat muuttaneet metsätalouteen liittyvät toimet. Lähes 5,7 miljoonaa hehtaaria eli yli puolet alkuperäisestä suoalastamme on ojitettu metsätalouden tarpeisiin.” (www.ymparisto.fi/suot) Uudisojitukset olivat massiivisimmillaan joskus 60-70-luvulla, mutta edelleen metsänhakkuut ja niiden yhteydessä tehtävät maanmuokkaukset hävittävät erityisesti korpia.

    Moitit luonnonsuojelijoita siitä, että metsien käyttöä halutaan rajoittaa. Kestävään luonnonvarojen käyttöön kuitenkin kuuluu mm. luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen. Suomessa harrastettu metsätalouden intensiteetti on sillä tasolla, että ainoa tapa pysäyttää monimuotoisuuden väheneminen on lisätä suojelupinta-alaa merkittävästi nykyisestä. Koko maassa metsämaasta on suojeltu 5,6%, Etelä-Suomessa jossa monimuotoisuus on suurinta, vain pari prosenttia – kertaluokkaa alle ekologien arvioiman suojelutarpeen. Metsätalouskäytössä eli avohakkuuta odottamassa on selvästi yli 90% metsistämme.

    Jos sinulle, Hannes, on vielä kaikkien vuosien jälkeen jäänyt tämä asia epäselväksi, niin sanotaan nyt tässä taas: luonnonsuojelijat eivät halua lopettaa metsien käyttöä Suomessa. Luonnonsuojelijat haluavat lisätä suojeltujen metsien määrää nykyisestä, jotta intensiivisen metsätalouden aiheuttamia haittoja metsälajistolle, virkistyskäytölle ym. voitaisiin lieventää edes jotenkin kestävälle tasolle. Lisäksi luonnonsuojelijat ovat tehneet ja tekevät paljon työtä nykyisten talousmetsän hoitokäytäntöjen muuttamiseksi vähemmän haitallisiksi, esim. edistämällä avohakkuulle vaihtoehtoisia metsänkäsittelymalleja, osallistumalla FSC-sertifioinnin valmisteluun ja toteutukseen jne.

    Metsä puhuu -kampanjan yksisilmäinen viesti on harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen. Metsien käyttö ei tällaisenaan todellakaan pelasta maailmaa, vaan maailma on pelastettava metsien liikakäytöltä.

    Ystävällisin terveisin,

    Lauri Kajander
    metsävastaava
    Luonto-Liitto

  3. Hei,
    tuo alkumäärittelysi on varmaan aika paikallaan. Enkä väitä sitä, etteikö virheitä olisi tehty, mutta jos puhutaan nykypäivästä, niin metsätalous ei ole enää aikoihin tähdännyt yksipuulajiseen, vaan monipuulajiseen ja kerrokselliseen sekametsään. Tässä on myös onnistuttu. Sillä, että metsässä on paljon puuta, on ilman muuta merkitystä, mutta on myös sillä, että 1950-luvun alun metsäinventointien jälkeen järeiden puiden määrä ja osuus on puulajista riippuen kaksin-moninkertaistunut Etelä-Suomessa – pohjoisessahan se on jo ennestäänkin suuri. Samoin on lahopuun määrä lisääntynyt jatkuvasti ja nimenomaan siksi, että nykymetsätaloudessa metsässä käydään hakkuuhommissa vain 2-3 kertaa kiertoajan aikana, kun ennen aikaan isännät haki kaikki tuulenkaadot polttopuiksi.

    Ja vielä, uusin uhanalaistutkimus osoittaa, varsinkin kun siteeraa sen tehneitä tutkijoita, että metsätalouden toimet, erityisesti säästöpuiden jättö on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi metsien monimuotoisuuden suojelussa. Edistystä on havaittu erityisesti lyhyen sukupolven lajien osalta, sillä vertailujaksokin on lyhyt, vain kymmenen vuotta. Tutkijoiden mukaan on oletettavaa, että edistystä on tapahtunut myös pitkän sukupolven lajeilla, ja se voidaan oletettavasti havaita seuraavan kartoituksen valmistuessa vajaan yhdeksän vuoden päästä, jos monimuotoisuustoimia jatketaan. Ja jos se metsäalasta on kiinni, niitä kyllä myös jatketaan, siksi voimakas niihin sitoutuminen on.

    Olen kyllä kuullut useita kertoja, että luontoaktivistit eivät halua lopettaa metsien käyttöä Suomesta. Enkä ole nytkään sanonut, että haluaisivat. Sanoinkin vain, että kaikki heidän parannusesityksensä tähtäävät aina metsien käytön rajoittamiseen, tai tarkemmin sanottuna niiden ottamiseen pois talouskäytöstä. Minusta tässä on ristiriita luontoaktivistien julistuksiin nähden.

  4. Terve,

    Kommentoin esittämiäsi argumentteja lyhyesti yksitellen.

    ”metsätalous ei ole enää aikoihin tähdännyt yksipuulajiseen, vaan monipuulajiseen ja kerrokselliseen sekametsään” – En väittänytkään, että tähdättäisiin yksilajisuuteen, vaan sanoin, että monipuolista luontoa muutetaan yksipuolisiksi puuviljelmiksi. Vaikka pahimmista käytännöistä on vähän tultu parempaan suuntaan, edelleen talousmetsä on luonnontilaiseen metsään verrattuna elinympäristönä erittäin monotoninen. Ja edelleen metsätalous perustuu lähinnä avohakkuu-istutus-alaharvennus-avohakkuu -malliin.

    ”1950-luvun alun metsäinventointien jälkeen järeiden puiden määrä ja osuus on puulajista riippuen kaksin-moninkertaistunut Etelä-Suomessa – pohjoisessahan se on jo ennestäänkin suuri.” – Kuitenkin samojen metsäinventointien mukaan vuosina 1951-53 tehdyssä VMI3:ssa yli 120-vuotiaita metsiä oli n. 3,5 miljoonaa hehtaaria. VMI11:ssä niitä on 2,2 miljoonaa hehtaaria. Siis yli miljoona hehtaaria vanhoja metsiä on hävitetty 50-luvun jälkeen avohakkuilla. Sama kehitys jatkuu edelleen: muutos aikavälillä VMI9:stä (vv. 1996-2003) VMI11:een (vv. 2009-2010) on ollut sellainen, että yli 100-vuotiaiden mäntymetsien pinta-ala on pudonnut tuona aikana 25232 km2:sta 21141 km2:een. Siis vanhojen metsien hakkuut ovat ylittäneet metsien vanhenemisvauhdin siten, että vanhojen mäntymetsien määrä on vähentynyt 10 vuodessa yli 4000 neliökilometriä eli 400 000 hehtaaria. Vastaavasti yli 100-vuotiaiden kuusimetsien pinta-ala on vähentynyt lähes 200 000 hehtaaria 13576:sta 11729:ään neliökilometriin.

    ”Samoin on lahopuun määrä lisääntynyt jatkuvasti ja nimenomaan siksi, että nykymetsätaloudessa metsässä käydään hakkuuhommissa vain 2-3 kertaa kiertoajan aikana, kun ennen aikaan isännät haki kaikki tuulenkaadot polttopuiksi.” – Totta että lahopuumäärä on viime aikoina talousmetsissä lisääntynyt, hieman. Lahopuuta on Etelä-Suomen metsissä nykyisin joku 3 kuutiometriä hehtaarilla. Luonnontilaisissa vanhoissa metsissä lahopuuta on luokkaa 50-120 m3/ha. Uhanalaisten lahopuulajien esiintymistä koskevassa tutkimuksessa lajien esiintymisen kynnysarvot ovat sijoittuneet noin 20 m3/ha:sta ylöspäin, eli alle 20 m3/ha lahopuumäärät eivät turvaa uhanalaisen lahopuulajiston esiintymistä. Lahopuun väheneminen on edelleen merkittävin yksittäinen uhanalaisuutta aiheuttava muutos metsäluonnossa.

    ”metsätalouden toimet, erityisesti säästöpuiden jättö on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi metsien monimuotoisuuden suojelussa” – Säästöpuiden jättäminen on hyödyttänyt erityisesti joitakin lämpimistä ja valoisista olosuhteista hyötyviä kovakuoriaisia, erityisesti haapaa vaativia lajeja. Esimerkiksi jäkälien uhanalaistuminen on edelleen kiihtynyt voimakkaasti. Säästöpuiden jättäminen on toki hyvä asia, mutta lahopuulajiston uhanalaistumista sillä ei pystytä ratkaisemaan. Jotkut lajit pärjäävät paahteisilla aukoilla, toiset vaativat vanhan metsän suojaa.

    ”Sanoinkin vain, että kaikki heidän parannusesityksensä tähtäävät aina metsien käytön rajoittamiseen, tai tarkemmin sanottuna niiden ottamiseen pois talouskäytöstä.” – Kuten sanottu, suojelupinta-alaa pitää erityisesti Etelä-Suomessa nostaa vielä reippaasti ennen kuin metsätalouden kestävyydestä voidaan puhua. Luonnonsuojelijat vaativat lisäsuojelua, koska suojelua ei ole lähimainkaan riittävästi. Ja kuten sanottu, luonnonsuojelijat osallistuvat jatkuvasti kyllä myös talousmetsien käsittelyä koskevaan keskusteluun.

  5. Hei,
    vielä pari vastausta. Puuviljelmistä voi aina puhua, mutta silti on niin, että yli 80 prosenttia Suomessa kasvavista puista on luontaisesti syntyneitä. Tämä pätee suurin piirtein jokaiseen hehtaariin, ja tuo prosentti voidaan laskea sekä puiden kappalemäärästä että tilavuudesta, aina se pitää paikkansa. Että jos niitä viljelmiä joku tekee, se joku ei kyllä ole ihminen.

    Vanhoja metsiä on hakattu, sitä ei kai voi kiistää. Toisaalta on myös niin, että Etelä.-Suomessa metsien ikärakenne vanhenee kaiken aikaa ja metsätalousmielessä yli-ikäisten, eli vanhoja metsiä muistuttavien metsien määrä on jatkuvassa kasvussa. Pohjois-Suomessa vanhoja metsiä taas on suojelussakin paljon – hehtaarimäärää en nyt muista.

    Ja mitä sanoit lahopuusta, on totta. Totta on myös se, että lahopuun määrällä on vain kaksi mahdollista kehityssuuntaa: se joko lisääntyy tai vähenee. Nyt se lisääntyy, ja on lisääntynyt jo kauan.

  6. Mikä tuossa Atrian mainoksessa erityisesti nyppii ja antaa aihetta poliisitutkintaan? En ainakaan noista Kuluttajansuojalain katkelmista löytänyt selitystä. Vai onko syytä olettaa, että mainoksessa jauhetaan ns. paskaa? Vai onko suurin ongelma kuitenkin, että siinä ylipäänsä kannustettiin lihansyöntiin?

    • Emma: Oikeutta Eläimille -yhdistyksen sivuilta löytyvät nuo perusteet sille, miksi Atrian perhetila-kampanja on kuluttajasuojalain vastainen: http://www.oikeuttaelaimille.net/www2/lang-fi/ajankohtaista/tiedotteet/341-oikeutta-elaeimille-yhdistys-teki-tutkintapyynnoen-atrian-mainonnasta

      1. Kuva ulkona kulkevasta kanasta johtaa ajattelemaan, että kanoilla olisi ulkoilumahdollisuus. Lisäksi kuvassa on kana, ei broileri. Totuudenmukaisempi kuva paljastaisi lintujen jalostuksen äärimmäisyyden, mistä asiasta kuluttajille annetaan nyt harhaanjohtava kuva.
      2. Termi ”perhetila” on omiaan tuomaan mieleen perinteisen tuotantomuodon, johon kymmenien tuhansien eläinten yksiköt eivät kuulu.
      3. Tilojen väittäminen avariksi ja tilaviksi on valheellista.
      4. Termit ”kuopsutella” ja ”peuhata” ja viittaukset lajityypillisen toiminnan mahdollisuuksiin ovat harhaanjohtavia.

  7. Terve,

    Vielä Hanneksen viimeisiin kommentteihin:

    ”Että jos niitä viljelmiä joku tekee, se joku ei kyllä ole ihminen.” – Metsätilastollisesta vuosikirjasta selviää, että vuonna 2010 metsiä uudistettiin yhteensä 133 000 hehtaaria, joista 24 000 ha (18%) luontaisesti, 25 000 ha (19%) kylväen ja 84 000 ha (63%) istuttaen. Hakatuista metsistä siis 82 % uudistettiin nimenomaan viljelmiksi.

    ”Toisaalta on myös niin, että Etelä.-Suomessa metsien ikärakenne vanhenee kaiken aikaa ja metsätalousmielessä yli-ikäisten, eli vanhoja metsiä muistuttavien metsien määrä on jatkuvassa kasvussa.” – Yli 100 vuotiaiden mäntymetsien määrä on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Etelä-Suomessa vähentynyt n. 15 % eli reilut 142 000 hehtaaria. Yli 100 vuotiaiden kuusimetsien pinta-ala on samassa ajassa kutistunut Etelä-Suomessa huikeat 27,3 % eli n. 135 700 hehtaaria. Siis viimeisten kymmenen vuoden aikana! En kutsuisi tätä jatkuvaksi kasvuksi. Kaikkein vanhimpien yli 160-vuotiaiden kuusikoiden määrä on romahtanut kymmenessä vuodessa kolmannekseen, vain 50 000 hehtaariin! Vanhimmissa männiköissä on sentään pientä lisääntymistä, mutta kuten sanottu, myös yli 100-vuotiaiden mäntymetsien määrä on kokoajan vähentynyt.

    ”Totta on myös se, että lahopuun määrällä on vain kaksi mahdollista kehityssuuntaa: se joko lisääntyy tai vähenee. Nyt se lisääntyy, ja on lisääntynyt jo kauan.” – Kyllä, lahopuun lisääntyminen on pelkästään hyvä asia. Mutta kuten jo aikaisemmin totesin, uhanalaisten lajien esiintymisessä havaituista kynnysarvoista ollaan vielä kertaluokan päässä, siis kymmenesosassa. Eli lahopuuta on keskimäärin muutamia kuutioita per hehtaari muutamien kymmenien kuutioiden sijaan. Talousmetsien lahopuumäärät eivät ikinä voi nousta niin suuriksi, että ne alkaisivat elättää suurta osaa uhanalaisista lahopuulajeista. Tämä on yksi syy, miksi suojelualueiden pinta-alan lisääminen on välttämätöntä ja kiireellistä.

  8. Heips,
    Lauri kommentoi näitä sanojani: ”Että jos niitä viljelmiä joku tekee, se joku ei kyllä ole ihminen.” tällä tavoin:

    ”Metsätilastollisesta vuosikirjasta selviää, että vuonna 2010 metsiä uudistettiin yhteensä 133 000 hehtaaria, joista 24 000 ha (18%) luontaisesti, 25 000 ha (19%) kylväen ja 84 000 ha (63%) istuttaen. Hakatuista metsistä siis 82 % uudistettiin nimenomaan viljelmiksi.”

    Näin on, tilastosi ovat paikallaan. Tämä kertoo kuitenkin vain siitä, mille pinta-aloille ihmiset ovat kohdistaneet toimiaan. Se, mitä näillä hehtaareilla kasvaa, on toinen juttu. Minä kirjoitin siitä.

    Mitä tulee ikärakenneväitteisiisi, en osaa heti sanoa mitään. Palaan asiaan (jos muistan, olen nyt vähän niinku vapaa-ajalla). On se kumminkin aika kiinnostava väite.

    Lauri myös kirjoitti, että ”talousmetsien lahopuumäärät eivät ikinä voi nousta niin suuriksi, että ne alkaisivat elättää suurta osaa uhanalaisista lahopuulajeista. Tämä on yksi syy, miksi suojelualueiden pinta-alan lisääminen on välttämätöntä ja kiireellistä.”

    Toisaalta, suojelualueiden pinta-alan kiireellinenkään lisääminen ei tuo mottiakaan lisää lahopuuita metsiin. Kiireellisesti sitä tuo vain ihmisen työ.

  9. Heii taas,
    Lauri, kirjoitat yllä, että ”yli 100 vuotiaiden mäntymetsien määrä on 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Etelä-Suomessa vähentynyt n. 15 % eli reilut 142 000 hehtaaria. Yli 100 vuotiaiden kuusimetsien pinta-ala on samassa ajassa kutistunut Etelä-Suomessa huikeat 27,3 % eli n. 135 700 hehtaaria” ja että ”kaikkein vanhimpien yli 160-vuotiaiden kuusikoiden määrä on romahtanut kymmenessä vuodessa kolmannekseen, vain 50 000 hehtaariin! Vanhimmissa männiköissä on sentään pientä lisääntymistä”.

    Nyt täytyy kysyä, mistä nämä luvut ovat peräisin. Itse turvaan näissä asioissa Metsäntutkimuslaitoksen Metsätilastolliseen vuosikirjaan, mutta en löytänyt sieltä tuollaista puulajeittaista ikäluokkatietoa. Sen sijaan koko puuston osalta tiedot ovat sitä mitä kirjoitin, tosin vuoden 2008 jälkeen vuosikirjan tietoja ei ole päivitetty, enkä tiedä syytä siihen.

    Toisaalta se, mitä kirjoitat yli 100-vuotiaista mäntymetsistä ei edes ole mikään yllätys, kyllähän metsät kuusettuvat. Sen sijaan se, mitä kirjoitat kuusista, yllättää kyllä.

    Vielä on mainittava, että luokkaa ”yli 160-vuotiaat metsät” kyseinen vuosikirja ei edes tunne. Mielestäni selkein esitys siitä, miten asia on Metlan tietojen perusteella, löytyy täältä: http://bit.ly/wnh3pn

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa