Ekoisi: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut

Alun perin halusin suosia vauvan kanssa kantoliinaa lastenvaunujen kustannuksella.

Samalla kauhistelin kun meille kertyi kolmet vaunut jo ennen yhdenkään lapsen tuloa. Onneksi saimme kuitenkin yhdet vaunut jo kiertoon.

Jäljellä on vielä kahdet, joista toiset toimivat parvekevaunuina ja toiset käyttövaunuina.

Kantoliinojakin meillä on ollut käytössä tai kokeilussa useampia. Lisäksi saimme myös kantorepun.

Valitettavasti kantoliina (tai reppu) ei ole osoittautunut ihan niin käteväksi kuin ajattelin. Vaunut ovat sen sijaan ylittäneet odotukset.

Vauva on viihtynyt vaunuissa hyvin. Hän nukahtaa niihin nopeasti, ja vaunun kopan voi siirtää sellaisenaan sisälle tai parvekkeelle. Kopassa vauvaa voi myös hötkytellä. Ja kaiken lisäksi olen käynyt säännöllisesti juoksemassa vauvan ja vaunujen kanssa.

Kantoliinan käyttöä olemme yrittäneet sisukkaasti. Aluksi vauva ei viihtynyt kantoliinassa lainkaan. Nyt tilanne on kuitenkin parempi, ja hän istuu siinä ihan mielellään, mikäli pysytään vain liikkeessä. Valitettavasti kantoliina ei ole kuitenkaan ainakaan näin talvella osoittautunut kovin käteväksi ulkokäytössä. Pitäisi olla sellainen takki, jonka alle kantoliina vauvoineen mahtuu. Lumi taas ei ole kuin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta haitannut vaunuilua tänä talvena.

Kantoliina on sisällä kotona vauvalle passiivinen paikka. Vauva ei pääse juurikaan liikkumaan. Uskoisin, että vauvan kantaminen sylissä tai pitäminen lattialla kehittää sekä vauvan että vanhemman fysiikkaa paremmin. Vaikka kantoliina toki vapauttaa kantajan kädet, on sen kanssa mielestäni vaikea kumartua tai tehdä jotain muuta kun seisoa tai kävellä. Vauvan ollessa sylissä on parempi tuntuma siihen, missä mennään. Lisäksi kantoliinan sitominen, vaikka helppoa onkin, on erillinen toimenpide siinä missä vaunukoppaan tai syliin vauvan voi laittaa suoraan.

Vauva nukahtaa vaunuihin tai koppaan hyvin. Myös kantoliinaan nukuttaminen onnistuu, mutta nukahtamisen jälkeen hänet pitäisi saada siirrettyä esimerkiksi sänkyyn. Silloin hän usein herää. Vaunujen koppaa taas voi liikutella ja nostaa vaunujen, parvekkeen ja sängyn välillä. Ja kun vauvan uni on levotonta, voi koppaa heilutella, jolloin vauva jatkaa uniaan.

Ohessa on vielä tiivistetysti kantoliinan (tai repun) ja lastenvaunujen plussat omassa arjessamme:

Kantoliinan (tai repun) plussat:
– Läheisyys vauvan kanssa
– Ergonominen kantoasento (oikein sidottuna)
– Vapauttaa kantajan kädet
– Mahdollistaa liikkumisen vaikeissa tai epätasaisessa maastossa (esim. metsässä)

Vaunujen plussat:
– Muiden tavaroiden liikuttaminen kätevää
– Vauvan siirtely kopassa helppoa
– Lämmön säätely kätevää (esim. avaamalla vaunukoppaa tai peittoa)
– Mahdollistaa juoksulenkit vauvan kanssa
– Mahdollistaa ulkona nukuttamisen
– Vaikea käyttää väärin tai epäergonomisesti

Itse suosittelen vauvan kanssa sekä vaunuja että kantoliinaa. Meillä vaunut ovat vain osoittautuneet monin verroin kantoliinaa monikäyttöisemmiksi.

Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
Osa 7: Luonnollinen lapsuus
Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
Osa 12: Vauva-arki alkoi
Osa 13: Vessahätäviestintä
Osa 14: Päivä isyysvapaata
Osa 15: Miksi lapsia?
Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
Osa 27: Arjen ekovinkkejä  – ota talteen!
Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
Osa 33: Ekoisin joulumuistio
Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
Osa 36: Jalkakäytävien talvikunnossapito
Osa 37: Perhelomalla Hangossa

9 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Vertailussa kantoliina ja lastenvaunut”

  1. Noin se menee kuin arvioitkin, paitsi että kantoliina muuttuu koko ajan sitä helpommaksi ja myös nopeammaksi (vauva sisään – vauva ulos) käyttää mitä enemmän siihen tottuu. Lopulta ei edes huomaa nostelevansa vauvaa syliin/liinaan/pois.

    Vauvan motoriikan kehityksen kannalta aikuisen seisoma/kävelyliikkeissä mukana keikkuminen (jatkuvaa mikroliikettä) on varmaankin parempi kuin olla omin voimin lattialla tai vuoteessa, esimerkiksi nukkuessa. Mutta ei tässä nyt ole mitään tarvetta hifistellä, kyllä useimmat suomalaiset vauvat saavat ihan tarpeeksi liikestimulaatiota tavalla tai toisella!

    Vaunujen plussaksi voi lisätä ”ilmaisen” kyydin joukkoliikennevälineissä.

    Itselleni se läheisyys on ollut Se Jokin joka on motivoinut opettelemaan liinan käytön. Ei siis niinkään järjen vaan vaistojen ja tunteiden perusteella. Harmini ja surukin on ollut suuri, kun nyt vanhemmalla iällä saadun vauvani kanssa selkävaiva onkin estänyt liinan järjestelmällisen käyttämisen, ja tästä on tullut aivan vaunuvauva. Ei vain tunnu samalta, vaikka vauva viihtyy näinkin!

  2. Nämä on varmaan niitä juttuja, joita on vaan jokaisen itse kokeiltava ja tehtävä sitten se valinta mitä käyttää ja onhan sillä lapsellakin sanansa sanottavana.
    Minäkään en erityisemmin ihastunut liinailuun, kun kylvin aina hiessä liina päällä, vaikkei muuta puseroa päällä ollutkaan. Vaihdoin sitten pitkän liinan neliöliinaan ja kantoreppuun melko nopeasti ja hyvällä menestyksellä. Kantamalla hoidettiin nukutuksia sisällä, ulkoiltiin ja liikuttiin oikeastaan ensimmäinen puoli vuotta paikassa kuin paikassa. Meillä vauva ei pystynyt rauhoittumaan vaunuihin lainkaan eikä hereilläkään viihtynyt vaunuissa ennen kuin pääsi istuvaan asentoon puolen vuoden iässä, mutta kantamisesta hän on aina pitänyt. Kaupassa saatettiin käydä niin, että rattaat oli ostoksia varten ja lapsi kulki kantorepussa, sillä tyylillä tuli kyllä kerättyä paljon pitkiä katseita 🙂 Ilman mitään kantovälinettä, en olisi jaksanut lastani kantaa niin paljon kuin hän sitä alkukuukasinaan tarvitsi.
    Jos pitää liinailusta, niin erilaiset sidonnat saattavat helpottaa tuota liinan kanssa toimimista. Isomman vauvanhan voi pukea selkäpuolellekin, niin kantajalle jää enemmän tilaa etupuolelle.

  3. Kiva että kirjoitit kantoliinoista! Omat kokemukseni ovat vähän toisenlaisia. Meillä on vaunut ja rattaat lähes jääneet käyttämättä yhden lapsen kanssa liikkuessa, kun kantoliina on niin paljon kätevämpi. Ja kaksi pientä menee helpommin tavallisilla rattailla ja liinalla kuin tuplarattailla tai rattailla ja seisomalaudalla. Isommankaan lapsen kanssa ei pidä väheksyä sitä,että kantaessa lapsi saa ihan eri tavalla olla lähellä kuin rattaissa. Taaperon tai leikki-ikäisen kanssa on matkan varrella myös helpompi jutella ja ihmetellä yhdessä ympäristöä, kun lapsi on selässä oman korvan juuressa. Lisäksi kävelevän lapsen kanssa ”varalle” on paljon mukavampi ottaa lyhyt liina tai reppu, kuin rattaat.
    Kotihommat sujuvat muuten todella paljon helpommin kun lapsi on selässä sen sijaan,että roikkuu lahkeessa ja kitisee ;-D Töissä käyvän äidin pelastus myös ruokaa laittaessa on kantoliina. Itse en ainakaan suoriudu siitä yhdellä kädellä, jos toisessa kainalossa on 11kg kiukuttelevaa taaperoa.
    Kantamista pidetään usein vain vauvojen juttuna, mutta oman kokemukseni mukaan kantoliina tai reppu on vähintään yhtä tarpeellinen taaperoikäisen kanssa.

  4. Piti vielä lisätä, että TIETYSTI pitää olla sellainen takki, jonka alle vauva liinoineen mahtuu. Perinteisesti ostetaan uffilta tms. oikein suurimahaisille miehille tarkoitettu talvitakki! On olemassa myös kantoliinailutakkeja (luulisin, että vain naisten malleja…) joissa on eteen lisättävissä erillinen jatkopala eli voi käyttää liinan kanssa tai ilman. Ihan kätevä! Ovat kalliita, joten kierrätys kannattaa (niinkuin tietysti muutenkin).

  5. Tämä oli vähän harmittava postaus… Mutta kerronpa nyt omia kokemuksiani.

    ”Pitäisi olla sellainen takki, jonka alle kantoliina vauvoineen mahtuu.”

    Ei toki! Vauvalla on omat vaatteensa, minulla omat vaatteeni. Reppu tai liina tulee siis oman takkini päälle. (Pakkasilla tai pidemmällä ulkoilulla päälle voi heittää pontson/viitan.)

    ”Kantoliina on sisällä kotona vauvalle passiivinen paikka.”

    Ei toki! Meillä vauva (nyt 7kk) seuraa esim. ruoanlaittoa ja pyykkienripustamista liinassa (lonkalla) tarkkaavaisena ja tyytyväisenä, vaikka olisi hetki sitten kiukutellut lattialla tai itkenyt iltaväsymystään.

    ”Vaikka kantoliina toki vapauttaa kantajan kädet, on sen kanssa mielestäni vaikea kumartua tai tehdä jotain muuta kun seisoa tai kävellä.”

    Ehkä se vaatii totuttelua? Oman kokemukseni mukaan täällä talossa ei olisi imuroitu laisinkaan ilman kantoreppua. Osittain myös ruoanlaitto, pyykkäys ja järjestely olisi jäänyt tekemättä ilman kantovälinettä. (Selässä kantaminen helpottaa kumartelua vaativia hommia kummasti!)

    Meillä on ulkoiluvaunuina 26 vuotta vanhat vaunut. Asumme kaukana kaikesta, joten autoa käytetään kaikkiin kauppareissuihin jne. Jos ei olisi kantovälineitä (käytettynä olen investoinut niihin 70€), olisi pitänyt ostaa taiteltavat rattaat. Ja kuinka vaikeaa olisikaan availla ja raahata rattaita joka kerta autosta ulos ja sisään asioilla ollessa. Kantakaupungissa tietysti rattaat voivat monesti olla helpommat. Tosin kantoliinalla/-repulla pääsee pikkuputiikkeihin, portaisiin – kaikkialle, mihin jalat vievät.

  6. Minulla ei kantoliina oikein toimi ihan sen vuoksi, että olen pieni ja lyhytkätinen. Kädet jäävät vapaaksi joo, mutta mihinkään ei ulotu, kun lapsi on tiellä. Meillä ei myöskään ollut pienelle vauvalle mitään paksuja talvivaatteita. Vaunuissa oli villaista, makuupussi ja kovimmilla pakkasilla vielä villapeitto.

    Lapsista talvivauva nukkui oikein makoisat päiväunoset parvekkeella kylmäsäilytyksessä. Kesävauva ei nyt oikein nukkunut missään, mutta kesällä oli helppo kesken ulkoilunkin pysähtyä imettämään.

  7. Kantoliinassahan lapsi laitetaan selkään jos halutaan tosissaan tehdä jotain! Usein pienehkölle lapselle riittää, että saa vanhemman turvasta kaikessa rauhassa katsella maailmaa, ja selkäsidonnasta se onnistuu jopa paremmin kuin etusidonnasta. Esimerkiksi kaverini käveli syksyllä käsityömessuilla puolivuotias tyttönsä selässään koko aamupäivän kun itse tuskailin rattaiden kanssa, oma lapsi kun on jo sen verran iso, ettei oma selkä kestä kantamista niin pitkään. Vauva nukkui päiväunensa selässä kun kyllästyi katseluun.
    Itseäni harmittaa etten enempää harjoitellut liinan käyttöä, lapsen ollessa kantokokoinen liikuimme melko paljon autolla asuinpaikan vuoksi, nyt tulee liikuttua rattaiden kanssa koska ne toimivat ”bussilippuna”.
    Ehdottomasti suosittelen liinailun opettelemista, vaunuille on toki paikkansa lapsiperheen arjessa, mutta usein liina on kätevämpi!

  8. Olipa harvinaisen hyvä postaus siinä mielessä, että otit asiaksesi ihan vaan omien kokemusten kertomisen dissaamatta kumpaakaan välinettä sen kummemmin.
    Kiitos!

    Ja tsemppiä vielä liinailuun…parhaimmillaan se kuitenkin on verraton arjen apuväline ja lapsen turvapaikka. Ehkä kantoliinatukihenkilön vinkit voisivat tuoda uutta potkua?
    🙂

  9. Minäkin suosittelen vielä liinaan tai vaikka hyvään kantoreppuun tutustumista syvemmin! 🙂

    Itse retkeilen paljon oman lapseni (melkein 3v) ja siskoni kahden lapsen kanssa (1v ja 4v), ja ainakin kantoreppu on osoittautunut näiden ekojen vuosien aikana tosi hyväksi välineeksi. Käytettynä löysin Ergo-kantorepun (20 eurolla), ja sitä on tullut käytettyä tosi tosi paljon! Se on paljon helpompi käyttää kuin liina (jonka taas siskoni kierrätti minulle), ja tosi mukava metsässä liikkuessa, kuhan vaan on sen verran vakaa askel ja turvallinen/tuttu reitti, ettei vaaraa kaatumisesta ole vaikka ei suoraan jalkoihinsa näkisikään. 🙂

    Ihan alkuun liinailin pikkuiseni kanssa, mutta liina tuntui aika kuumalta kesäkäytössä. Aloin sitten käyttämään kantoreppua kun lapseni oli n.3kk (Ergoa ei suositella sen nuoremmille), ja se oli erityisesti alkuvaiheessa mulla aina mukana vaunuissa, koska lapsi halusi myös kontaktia aikuiseen, mikä olisi ollut vaikeaa jos lapsi olisi ollut vain vaunuissa.

    Ergo oli itsenäistyvän taaperon kanssa myös kätevä, kun omaa halua kävelyyn alkoi tulemaan, mutta toisaalta pitkiä matkoja ei jaksanut itse kävellä. Epävarman kävelijän kanssa kun rattaat on hankalat jos lapsesta täytyy itse kävellessä pitää kiinni. Sidoin vaan repun vyötärölleni kummalliseksi möykyksi, ja eikun menoksi. 🙂

    Nykyään siis ulkoillessa kun yleensä aikuisia on kaksi ja lapsia kolme, niin kun pieni tai isompikin kävelijä väsyy, niin hänet on helppo sijoittaa taas kantoreppuun. Välillä kaikki kaverukset päättävät väsyä, jolloin sijoitan isoimman (serkun) olkapäille ja esim oman lapsukaiseni kantoreppuun (tai vielä se isoinkin on välillä ollut repussa, jos pienemmät on ollut reippaammalla tuulella) ja mun sisko voi sitten kantaa 1-vuotiastaan (joka onkin erityisesti äidissään vielä enemmän kiinni). Ja näin talvellakin reppu on ihan helppo, kunhan vaan löysää hihnoja. 🙂

    Tsemppiä liinailuun/reppuiluun, se on tosi tosi makea apuväline, kunhan vain vähän tottuu, sekä aikuinen että pieni käyttäjä. 🙂

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.