26.11.2008: Kansalaisyhteiskunta.Nyt.

Osallistuin eduskunnassa (26.11.) Kohti Kööpenhaminaa – Poznanin kokous ilmastoneuvotteluiden välietappina -seminaariin. Tilaisuuden aluksi ympäristöministeri Lehtomäki käytti erinomaisen puheenuoron, jossa hän painotti kansainvälisten neuvotteluiden tärkeyttä ja huomautti, että kansainvälinen talouskriisi ei saa hidastaa ilmastoneuvotteluiden etenemistä. Raporttini seminaarista voi lukea ilmastoblogista. Eduskunnasta suuntasin oikeusministeriöön. Pidin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan demokratiapolitiikan työryhmän kokouksessa pika-alustuksen uuden aktivismin haasteesta perinteiselle kansalaistoiminnalle. Valitettavasti en ehtinyt jäämään oikeusministeriöön kuuntelemaan muita alustuksia ja osallistumaan keskusteluun, sillä jouduin suuntaamaan Helsingin Sanomien … Lue lisää

22.11.2008: Kiirehtiminen kiireiseksi tekee

Lueskelin hitaasti, mutta varmasti iltalukemisena Carl Honoren Slow – Elä hitaammin! Manifesti verkkaisen elämän puolesta -teoksen. Honore puhuu ”vimman aikakaudesta”, jossa turbokapitalismin inhimillinen hinta on se, että ihmisten pitkät työpäivät, tekevät meistä tehottomia, onnettomia ja sairaita. Sinällään kirjassa ei ole mitään uutta. Pikemminkin se on oikeastaan aika tylsää luettavaa, ehkä lukuunottamatta tantra-seksin verbaaliakrobatiaa. Honore kritisoi vahvasti kiireistä elämää, joka tekee meistä pinnallisia ja kärsimättömiä Lisäksi Honore pohtii kellon merkitystä. ”Kello … Lue lisää

20.11.2008: Erilainen viikko menossa

Erilainen viikko. Olen ollut kotona luonnostelemassa ja kirjoittelamassa taustaselvitystä oikeusministeriölle epäkonventionaalisesta kansalaistoiminnasta. Kiinnostavaa puuhaa. Keskiviikkona luku- ja kirjoitushommien lisäksi annoin lyhyen haastattelun STTK:n lehteen ilmastonmuutoksesta ja talouskasvusta. VATT:n tekemän selvityksen mukaan EU:n ilmasto- ja energiapaketin vaikutukset koko kansantalouteen ovat vuonna 2020 vähintään 0,8 prosenttia kansantuotteesta. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kianderin mukaan edullista ilmastopolitiikkaa on ydinvoiman lisärakentaminen ja kallista energian säästö. Mielestäni asia on juuri päinvastoin. Iltapäivällä piipahdin Tuuli Hirvilammen ja … Lue lisää

18.11.2008: Mainoskupla

Luonto-Liitto ja Voima-lehti järjestävät vastamainoskilpailun. Tuomariston lisäksi kaikilla muillakin on mahdollisuus vaikuttaa ja antaa äänensä omalle suosikilleen: http://www.luontoliitto.fi/keskustelu/galleria http://www.mainoskupla.fi Maanantaina osallistuin ViSiOn järjestämään koulutukseen Ilmastonmuutos vapaan sivistystyön haasteena. Tilaisuus oli todella onnistunut. Hyviä ja kiinnostavia alustuksia sekä mainiota keskustelua. Ville Ylikahri ja Meri Tennilä olivat järjestäneet ohjelman todella hyvin. Erityisesti Aleksi Neuvosen ja Seppo Niemelän esitykset olivat taattua laatutavaraa. Sen sijaan Helsingin työväenopiston lounastarjoilut kaipaisivat niin ilmasto- kuin ravitsemusmielessäkin kehittämistä. … Lue lisää

16.11.2008: Hiilijalanjälki 3930 kg

Tein vihdoin jo paljon huomiota saaneen Helsingin Sanomien hiilijalanjälkilaskurin. Tulos oli suhteellisen tyly: 3930 kg. Kestävä taso maailmassa olisi ehkä noin 1-2 tonnia hiilidioksidia henkeä kohden. Tosin Hesari antaisi ilmaston lämmetä kahta astetta rajummin ja pistää tavoitetasoksi 5 tonnia vuoteen 2050 mennessä. Tässä tarkemmat tulokset omalta kohdaltani: – ruoka 23% (802 kg CO2)– liikenne 2% (117 kg CO2)– asuminen 25% (621 kg CO2)– kulutus 58% (2291 kg CO2)– jäte 2% … Lue lisää

14.11.2008: Osallistumisesta vaikuttamiseen

Torstaina valmistelin Luonnonsuojeluliiton kommentit kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan ja lähetin ne kaikille kansanedustajille. Kannattaa katsoa viestit täältä. Päivällä järjestettiin Suomen luonnonsuojeluliitossa myös sisäinen keskustelu yritysyhteistyön periaatteista. En kuitenkaan ehtinyt piipataa kuin vähän session alussa, koska pääsin vastailemaan Germanwachin CCPI-ilmastoindeksiä koskevaan kyselyyn ja annoin haastattelun Teknillisen korkeakoulun strategiaprojektiin kestävän kehityksen haasteista. Alkuillasta pidettiin Luonnonsuojeluliiton viestintävaliokunnan kokousta. Perjantaina olin puhumassa Työväen Sivistysliiton Tiedon Virtaa – esteetön tietoyhteiskunta -seminaarissa. Tilaisuuden aluksi oikeusministeriön Sari … Lue lisää

12.11.2008: Haloo eduskunta!

Keskiviikkona Greepeace järjesti hienon ydinvoimatempauksen eduskuntatalon edessä. Tiedotteen voi katsoa täältä. On päivän selvää, että ilmasto- ja energiastrategiassa tulisi olla myös vaihtoehto, jossa lisäydinvoimaa ei tarvita. Eduskunnan lähetekeskustelun alla pistimme tiedotteen ulos laajalla järjestökoalitiolla, jossa vaadimme Suomea sitoutumaan vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämiin päästövähennyksiin. Tiedotteen voi lukea täältä. Mielenosoituksen sijaan olin itse liikenne- ja viestintäministeriössä ruuhkamaksuviiteryhmän kokouksessa. Aiheesta voi lukea lisää ilmastoblogista. Iltapäivällä istuin vielä oikeusministeriössä pohtimassa sähköisen demokratian edistämistä. Lisäksi … Lue lisää

11.11.2008: Porvoossa ja eduskunnassa

Maanantaina keskustelimme oikeusministeriössä intensiivisesti tulevan demokratia-asiakirjan sisällöstä. Tavoitteena on muotoilla asiakirja ja suosituksia valtioneuvoston periaatepäätökselle demokratian edistämiseksi. Illaksi suuntasin Porvooseen pääkirjastoon Pohjoismaiselle kirjastoviikolle luennoimaan ilmastokriisistä. Samalla sain kuunnella Eeva Kilven tekstejä. Tiistaina kävin SDP:n eduskuntaryhmän kokouksessa alustamassa kansallisesta ilmasto- ja energiastrategiasta. Tilaisuuden päätteeksi olin Radio Dei:n haastattelussa yhdessä kansanedustaja Kari Kärkkäisen kanssa samasta aiheesta. Kristillisdemokraattien mainiot 24 energiateesiä löytyvät täältä. Mukavan haastattelun jälkeen lähdin polkupyörällä takaisin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle Alppilaan … Lue lisää

Ilmasto lautasella

Maanantaina olin puhumassa SLU:n järjestöjohtajien lounastapaamisessa ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta. Oli ilahduttava huomata, kuinka tosissaan urheiluseuroissa ollaan havahduttu ilmastokriisiin. Yleisesti ottaen urheilu on niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin varsin kannatatteva harrastusmuoto. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olennaisempaa kuin mitä lajia harrastaa on usein se, matkaako harrastuksensa pariin autolla vai kevyellä- tai joukkoliikenteellä. Alkuillasta pidimme Hyvän ruuan verkoston palaveria Animalian toimistolla. Tiistaina olin eduskunnan ympäristövaliokunnassa kuultavana CCS-direktiivin kustannuksista. Lisää voi lukea ilmastoblogista. Lisäksi ideoimme Haaga … Lue lisää

2.11.2008: Ilmasto-oikeudenmukaisuuskiertueella ja Väentapaamisessa

Koko viikko on sujunut Suomen luonnonsuojeluliiton ilmasto-oikeudenmukaisuuskiertueella. Oli ilo kuulla Jyväskylän, Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteydessä vieraiden erinomaisia puheenvuoroja. Tiistaina ennen kiertueen alkua ehdin tosin vierailla KotiMIPS-projektin päätösseminaarissa ja kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa. Kestävän kehityksen toimikunnan kokouksen pohdintoja voi lukea ilmastoblogista. Ilmasto-oikeudenmukaisuuskiertueen viesti oli selvä. Kioton sopimuksesta huolimatta maailman päästöt ovat lisääntyneet kiihtyvää vauhtia ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Kehitysmaiden näkökulmasta kyse ei ole sopeutumisesta (adaptation). Kyse on pikemminkin selviytymisestä (survival). … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Seuraa minua Instagramissa