11.1.2009: Leppoisa viikko takana

Lomien jälkeinen viikko on sujunut iloisen leppoisasti, viikonloppu vielä relammin. Pääsääntöisesti olen kirjoittanut taustaselvitystä epämuodollisesta kansalaistoiminnasta oikeusministeriössä valmisteilla olevaan demokratia-asiakirjaan sekä käynyt aamuisin juoksemassa. Sunnuntai aamupäivä alkoi 15 kilometrin juoksulenkillä. Päivän mittaan kävin läpi sähköposteja ja siivosin. Iltapäivällä olimme juhlimassa Kuuran 1-vuotissynttäreitä. Paikalla oli joukko huipputyyppejä lapsineen. Illalla kirjoittelin taustaselvitystä epämuodollisesta kansalaistoiminnasta, viimeistelin yhden kolumnin sekä valmistelin esityksen kansalaistoiminnan tulevaisuudennäkymistä. Viikon mittaan väliin on toki mahtunut monta muutakin kivaa juttua. … Lue lisää

Lomasaldo

Lomailu on nyt takanapäin. Tästä on hyvä syöksyä vuoden 2009 huippukiinnostaviin uusiin kuvioihin ja haasteisiin. Kirjoitan ehkä vielä erikseen jotain menneestä ja tulevasta vuodesta. Ilmastopolitiikan osalta vuoden 2009 haasteista voi lukea SLL:n ilmastoblogista. Muutama sana lomastamme. Olimme Annukan kanssa ensin sukuloimassa Joulun Turussa ja Joensuussa. Pyhien jälkeen suuntasimme omalle lomalle Tahkolle, josta olimme vuokranneet mökin (loma-asunnon). Lomaamme kuului mm. seuraavat asiat: – keskustelu vuoden 2008 onnistumisista ja haasteista– keskustelu vuoden … Lue lisää

23.12.2008 Jouluperinteet kierrätykseen

Maanantaina ja tiistaina on hyvin ehtinyt käydä läpi kuluneen vuoden papereita ja tiedostoja. Toimistolla on ihanan rauhallista. Kokouksia ei ole eikä seminaareissa tai tapaamisissa tarvitse juosta. Itselleni rauha on jouluna perinteitä tärkeämpää. Itseasiassa inhoan jouluperinteitä. Kuuset ovat kauniimpia metsässä. Jouluvalot edustavat turhaa energiankulutusta (ehkä kynttilöitä lukuunottamatta). Jouluruoka on epäeettistä ja ympäristön kannalta tuhoisaa tai muuten vain pahan makuista. Eläimille joulurauhaa kiitos. Possut kannattaa jakaa pipareina vaikka piparitkin ovat turhakkeita. Lahjarumba … Lue lisää

20.12.2008 Sulkekaa televisionne!

Perjantaina Tampereen yliopiston dosentti Ilkka Ruostesaari kävi haastattelemassa suomalaisesta energiapolitiikasta Suomen Akatemian tutkimushanketta varten. Kävin lounaalla Animalian toiminnanjohtaja Kati Pullin kanssa suunnittelemassa tulevan vuoden ruoka-toimintaa sekä tapasin Elli Kotakorpea, jonka kanssa kävimme läpi kestävän tuotannon ja kulutuksen toiminnankenttää Suomen luonnonsuojeluliitossa. Iltapäivällä vietettiin Suomen luonnonsuojeluliiton pikkujouluja. Paljon hienoja ihmisiä ja vieraita! Muiden lähtiessä jatkoille, livahdimme Annukan kanssa Maria Svanströmin luokse juhlimaan. Marian juhlat ovat aina seuran ja ruuan puolesta parhaita! Marialla … Lue lisää

19.12.2008 Ympäristöystävällistä ruokaa kiitos!

Torstaina siivoilin toimiston papereita ja kommentoin vuoden 2009 ilmastopolitiikan keskeisiä painopistealueita Vihreälle Langalle. Lisäksi laitoimme tiedotteen ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöjen ruokateeseistä: Ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt vetoavat ympäristöystävällisen ruuan puolestaLisäksi kannattaa käydä tutustumassa SLL:n ilmasto lautasella verkkosivuihin osoitteessa: http://www.sll.fi/ilmasto-lautasella Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri taas esitti jätteenpolton vaihtoehdoksi biokaasulaitosta:Luonnonsuojelijat esittävät jätteenpolton vaihtoehdoksi biokaasulaitosta Iltapäivällä olin ajatuspaja Kansalaisfoorumin kokouksessa virittelemässä kansalaisyhteiskuntaan liittyvää toimintaa. Piipahdin eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja Pentti Tiusasta koskien ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Lisäksi luonnostelin SLL:n eurovaaliteesejä.

17.12.2008 Mitä joulu merkitsee sinulle?

Keskiviikkona annoin haastattelun Etelä-Suomen Sanomille liittyen ruuan ilmastovaikutuksiin. Toimittaja oli hienosti laskenut oman ruokavalionsa päästöjä viimeisen vuoden ajalta ja toivoi nyt kommentteja siihen, kuinka paljon päästöjä on pystytty vähentämään kun liharuuan osuutta on vähennetty. Muuten päivä oli täynnä kokouksia. Suomen luonnonsuojeluliiton toimistokokous, ekotiimin kokous, Passaa Pakkasen Puolesta -suunnittelukokous sekä energia- ja ilmastovaliokunnan kokous. Välillä Vihreän Langan verkkotoimitus soitteli ja kysyi joulun merkityksestä Minulle joulu merkitsee ennenkaikkea irtiottoa arjesta ja yhteiskunnallisesta … Lue lisää

16.12.2008 Luonnonvarastrategiaa kestävän kehityksen toimikunnassa

Tiistaina osallistuin kestävän kehityksen toimikunnan kokoukseen. Tällä kertaa teemana oli kansallinen luonnonvarastratregia. Maa- ja metsätalousministeri Sikka-Liisa Anttila painotti omassa puheessaan, että ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat ovat tulleet vahvasti mukaan perinteiseen maa- ja metsätalouteen. Bioenergian lisääminen tarjoaa maaseudulle uusia mahdollisuuksia. Lisäksi Anttila muistutti parikin kertaa siitä, että metsästys on hieno ja upea harrastus. Itse toivoin omassa puheenvuorossani, että Luonnonvarastrategiassa määriteltäisiin turpeen energiakäytölle selkeä exit-strategia sekä painotin sitä, että ilmastoystävällisen kasvisruuan edistämiselle … Lue lisää

15.12.2008 Asiantuntijajargonia vai räväkkyyttä

Maanantaina osallistuin Suomen luonnonsuojeluliiton mediavalmennukseen, jossa harjoittelimme televisioesiitymistä. Kouluttaja Leena Brandtilla oli monia hyviä vinkkejä liittyen valmistautumiseen, pukeutumiseen, fyysiseen olemukseen ja äänen käyttöön. Harmaasta ja tasapaksusta asiantuntijajargonista pitäisi siirtyä hiukan värikkäämpään kielenkäyttöön, jossa puhuteltaisiin ihmisiä eikä toisia asiantuntijoita. Ympäristöjärjestöissä pistimme liikkeelle myös pikavetoomuksen europarlamentaarikoille paremman ilmasto- ja energiapaketin puolesta. Nyt paketti on vesitetty ja ammuttu täyteen reikiä kansallisvaltioiden häikäilemättömän itsekkyyden seurauksena. Europarlamentaarikoille voi käydä lähettämässä sähköpostia keskiviikkoon (17.12.) mennessä osoitteessa: … Lue lisää

2.12.2008 Ilmastokokouksessa Poznanissa

Normal 0 false false false MicrosoftInternetExplorer4 /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:”Table Normal”; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:””; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:”Times New Roman”; mso-ansi-language:#0400; mso-fareast-language:#0400; mso-bidi-language:#0400;} Lähden keskiviikkona (3.12.) kohti Puolaa ja Poznania. Matka taittuu ensin lautalla Helsingistä Tallinnaan ja sieltä bussilla Riikan kautta Varsovaan. Tämän jälkeen pitää ottaa vielä juna Poznaniin. Suomen luonnonsuojeluliiton Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogi tulee seuraamaan tiiviisti ilmastoneuvotteluiden kulkua.Tämä blogi siis hiljenee … Lue lisää

30.11.2008: Viikonloppu Rovaniemellä

Perjantaina tapasin Maa- ja kotitalousnaisten kehityspäällikkö Katja Pethmanin mahdollisten yhteisten projektien tiimoilta. Ympäristöystävällisen ruuan edistämiseksi on monia mahdollisuuksia. Iltapäivällä osallistuin http://www.ilmasto.org -sivustoa koskevaan kehityspalaveriin eduskunnassa. Ennen yöjunaan hyppäämistä pidimme vielä palaveria ruoka-kampanjan tiimoilta. Viikonloppu sujui Rovaniemellä Suomen luonnonsuojeluliiton syyskokouksessa. Toimintasuunnitelman ja talousarvion lisäksi kokouksessa valittiin hallitus sekä käynnistettiin visiotyö koskien vuoden 2010 liittokokouksen pitkän tähtäinen suunnitelmia. Valtuuston julkilausuma ja kokousta koskeva tiedote löytyvät täältä: – Luonnonsuojeluliitto pitää uutta kaivoslakia välttämättömänä … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Seuraa minua Instagramissa