Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa

Helsingin Sanomat 17.8.2010
Mielipide

Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa

”82 prosenttia suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40 prosenttia olisi valmis tinkimään palkasta, jos vapaa-aikaa olisi enemmän.”

Leo Stranius

Osallistuin perjantaina 13. 8. pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään kutsuseminaariin ”Suomi kestävän kasvun uralle” (HS 14. 8. ja 15. 8.).

Seminaarin perusteella osa Suomen yhteiskunnallisesta eliitistä elää vahvassa kasvu-uskossa.

Talouskasvua halutaan hinnalla millä hyvänsä. Työuria halutaan pidentää sekä alku- että loppupäästä, työn tuottavuutta nostaa ja kilpailukykyä parantaa.

Erityisen huolissaan ollaan siitä, että niin monet haluavat lisää vapaa-aikaa. Talouskasvupakkoa perustellaan sillä, että näin takaamme työllisyyden sekä turvaamme hyvinvointipalvelut ja eläkkeet.

Samalla kuitenkin helposti unohdetaan, että (1) ihmiset hakevat sisältöä elämään yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta, (2) mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa, eikä (3) lisääntyvä varallisuus enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä. Tarvitaan vaihtoehtoisia näkökulmia.

Ensinnäkin Evan keväällä 2010 tekemässä arvokyselyssä suurin osa (82 prosenttia) suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40 prosenttia olisi valmis tinkimään palkasta, jos vapaa-aikaa olisi enemmän. Samaan aikaan yhä useampi haluaa pidempiä vanhempainvapaita. Ihmiset hakevat elämänsisältöjä nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän perinteisen palkkatyön ulkopuolelta.

Toisekseen kannattaa muistaa, että mikä tahansa talouskasvu ei ole järkevää. Tuskin kukaan haluaa kasvua, joka syventää ilmastokriisiä, kiihdyttää sukupuuttoaaltoa tai lisää luonnonvarojen ylikulutusta.

Onneksi myös pääministeri Kiviniemi toi tämän esille ja totesi, että ympäristöasiat ja ekologiset reunaehdot otetaan tulevissa kasvuohjelmissa huomioon.

Hallitus on jo nyt ottanut askelia ekologisen verouudistuksen suuntaan nostamalla fossiilisten polttoaineiden veroja.

Kolmanneksi olisi syytä huomioida, että talouskasvu ei lisää ihmisten tyytyväisyyttä. Esimerkiksi onnellisuutta tutkineen professori Lyubomirskyn mukaan vain pieni osa (10 prosenttia) ihmisen onnellisuudesta on kiinni ulkoisista olosuhteista, kuten vauraudesta. Sen sijaan perinnöllisyydellä (50 prosenttia) ja tietoisella toiminnalla (40 prosenttia) on paljon suurempi merkitys.

Toki elinajanodote ja tyytyväisyys korreloivat vahvasti noin 10 000 dollarin vuosituloihin saakka. Sen jälkeen lisääntynyt vauraus ei tuo lisää onnellisuutta tai elinvuosia. Esimerkiksi Costa Rica ja Chile tuottavat yhtä monta elinvuotta noin neljäsosalla siitä bruttokansantuotteesta ja murto-osalla luonnonvarojen kulutusta verrattuna Norjaan ja Yhdysvaltoihin. Hyvinvoinnin osatekijät muodostuvat vaurauden sijaan ennen kaikkea läheisistä ihmissuhteista ja terveydestä.

Talouskasvuun keskittyminen yllä olevan perusteella on siis yhteiskunnan ja yksilöiden näkökulmasta keskittymistä epäolennaiseen. Kasvuohjelmien sijaan tarvitaan vaihtoehtoisia suunnitelmia ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Tulisi varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologisten rajojen puitteissa. Tämä voi sitten johtaa joko talouskasvuun tai laskuun.

Samalla tulisi kysyä: Entä jos talouskasvu ei jatkukaan ikuisesti tavoiteltavaa kolmen prosentin vuosivauhtia, kun ihmiset löytävät merkityksiä palkkatyön ulkopuolelta, väestö ikääntyy ja ekologiset reunaehdot ylittyvät? Mikä on suunnitelma B? Millä tavalla elintärkeät hyvinvointipalvelut voidaan turvata laskevan talouden olosuhteissa?

Pääministerin kasvuseminaarissa puhunut valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki vastasi: Suunnitelmaa B ei ole. Meillä on hyvinvointilupaus, joka täytyy täyttää. Talouskasvu on sen toteuttamiseksi välttämätöntä.

Tämä on elämistä sokeassa kasvu-uskossa, vaikka vaihtoehtoisia näkökulmia ja skenaarioita tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Asiaa voi verrata filosofi Søren Kierkegaardin uskon hyppyyn. Ei ole muuta kuin usko, hyppy ja epävarmuus. Ei suunnitelmaa siitä, jos talous ei kasvakaan.

Leo Stranius
pääsihteeri
Luonto-Liitto

Yksi kommentti artikkeliin ”Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa”

Kommentointi on suljettu.

Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.