Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa

Helsingin Sanomat 17.8.2010
Mielipide

Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa

”82 prosenttia suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40 prosenttia olisi valmis tinkimään palkasta, jos vapaa-aikaa olisi enemmän.”

Leo Stranius

Osallistuin perjantaina 13. 8. pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään kutsuseminaariin ”Suomi kestävän kasvun uralle” (HS 14. 8. ja 15. 8.).

Seminaarin perusteella osa Suomen yhteiskunnallisesta eliitistä elää vahvassa kasvu-uskossa.

Talouskasvua halutaan hinnalla millä hyvänsä. Työuria halutaan pidentää sekä alku- että loppupäästä, työn tuottavuutta nostaa ja kilpailukykyä parantaa.

Erityisen huolissaan ollaan siitä, että niin monet haluavat lisää vapaa-aikaa. Talouskasvupakkoa perustellaan sillä, että näin takaamme työllisyyden sekä turvaamme hyvinvointipalvelut ja eläkkeet.

Samalla kuitenkin helposti unohdetaan, että (1) ihmiset hakevat sisältöä elämään yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta, (2) mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa, eikä (3) lisääntyvä varallisuus enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä. Tarvitaan vaihtoehtoisia näkökulmia.

Ensinnäkin Evan keväällä 2010 tekemässä arvokyselyssä suurin osa (82 prosenttia) suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40 prosenttia olisi valmis tinkimään palkasta, jos vapaa-aikaa olisi enemmän. Samaan aikaan yhä useampi haluaa pidempiä vanhempainvapaita. Ihmiset hakevat elämänsisältöjä nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän perinteisen palkkatyön ulkopuolelta.

Toisekseen kannattaa muistaa, että mikä tahansa talouskasvu ei ole järkevää. Tuskin kukaan haluaa kasvua, joka syventää ilmastokriisiä, kiihdyttää sukupuuttoaaltoa tai lisää luonnonvarojen ylikulutusta.

Onneksi myös pääministeri Kiviniemi toi tämän esille ja totesi, että ympäristöasiat ja ekologiset reunaehdot otetaan tulevissa kasvuohjelmissa huomioon.

Hallitus on jo nyt ottanut askelia ekologisen verouudistuksen suuntaan nostamalla fossiilisten polttoaineiden veroja.

Kolmanneksi olisi syytä huomioida, että talouskasvu ei lisää ihmisten tyytyväisyyttä. Esimerkiksi onnellisuutta tutkineen professori Lyubomirskyn mukaan vain pieni osa (10 prosenttia) ihmisen onnellisuudesta on kiinni ulkoisista olosuhteista, kuten vauraudesta. Sen sijaan perinnöllisyydellä (50 prosenttia) ja tietoisella toiminnalla (40 prosenttia) on paljon suurempi merkitys.

Toki elinajanodote ja tyytyväisyys korreloivat vahvasti noin 10 000 dollarin vuosituloihin saakka. Sen jälkeen lisääntynyt vauraus ei tuo lisää onnellisuutta tai elinvuosia. Esimerkiksi Costa Rica ja Chile tuottavat yhtä monta elinvuotta noin neljäsosalla siitä bruttokansantuotteesta ja murto-osalla luonnonvarojen kulutusta verrattuna Norjaan ja Yhdysvaltoihin. Hyvinvoinnin osatekijät muodostuvat vaurauden sijaan ennen kaikkea läheisistä ihmissuhteista ja terveydestä.

Talouskasvuun keskittyminen yllä olevan perusteella on siis yhteiskunnan ja yksilöiden näkökulmasta keskittymistä epäolennaiseen. Kasvuohjelmien sijaan tarvitaan vaihtoehtoisia suunnitelmia ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Tulisi varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologisten rajojen puitteissa. Tämä voi sitten johtaa joko talouskasvuun tai laskuun.

Samalla tulisi kysyä: Entä jos talouskasvu ei jatkukaan ikuisesti tavoiteltavaa kolmen prosentin vuosivauhtia, kun ihmiset löytävät merkityksiä palkkatyön ulkopuolelta, väestö ikääntyy ja ekologiset reunaehdot ylittyvät? Mikä on suunnitelma B? Millä tavalla elintärkeät hyvinvointipalvelut voidaan turvata laskevan talouden olosuhteissa?

Pääministerin kasvuseminaarissa puhunut valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki vastasi: Suunnitelmaa B ei ole. Meillä on hyvinvointilupaus, joka täytyy täyttää. Talouskasvu on sen toteuttamiseksi välttämätöntä.

Tämä on elämistä sokeassa kasvu-uskossa, vaikka vaihtoehtoisia näkökulmia ja skenaarioita tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Asiaa voi verrata filosofi Søren Kierkegaardin uskon hyppyyn. Ei ole muuta kuin usko, hyppy ja epävarmuus. Ei suunnitelmaa siitä, jos talous ei kasvakaan.

Leo Stranius
pääsihteeri
Luonto-Liitto

Yksi kommentti artikkeliin ”Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa”

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.