Suden Aika: Suden suojelu kaupunkilaisen näkökulmasta

*Michelle*(xena2542)-on/off flickr

Suomessa sudet aiheuttavat haittaa lähinnä saalistamalla koti- ja karjaeläimiä, esimerkiksi metsästyskoiria, poroja ja lampaita. Lisäksi susi herättää ihmisten keskuudessa pelkoja vaikka susi on surmannut ihmisen viimeksi Turun seudulla joskus 1880-luvun alussa. Tosin tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi.

Vertailun vuoksi esimerkiksi elokuussa 2010 tieliikenteessä sattui Tilastokeskuksen mukaan 667 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. Niissä kuoli 26 ja loukkaantui 821 ihmistä. Ihmisille aiheuttaman kärsimyksen lisäksi tieliikenne tappaa vuosittain Suomessa eismerkiksi yli neljä miljoonaa lintua.

Susien aiheuttama haitta yksittäiselle elinkeinonharjoittajalle tai metsästäjälle on kuitenkin selkeä. Myös pelko on varmasti aidosti koettua. Susi ei aiheuta vastaavia ongelmia kaupungeissa asuville. Miksi siis kaupunkilaisen pitäisi olla kiinnostunut sudesta? Ja millä oikeudelle esimerkiksi kaupungissa asuvat osallistuvat susien suojelusta käytävään keskusteluun sekä tuomitsevat susien kaatoluvat ja salametsästyksen maaseudulla.

Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelulle on vankat perusteet.

1. Luonnon monimuotoisuus ja itseisarvo. Susi kuuluu Suomen luontoon ja sillä on oikeus lajityypilliseen elämään siinä missä muillakin lajeilla. Susi voi suorastaan olla avuksi monimuotoisuuden suojelussa sen säädellessä osaltaan hirvikantoja ja auttaessa näin esimerkiksi avainlaji haavan kasvua. Sen sijaan susien aiheuttamat haitat ovat marginaalisia ja korvattavissa rahalla. Mikäli susikanta katoaa, sen saaminen takaisin on epätodennäköistä.

2. Meillä on yhteinen kulttuurihistoria. Vaikka susi on suomalaisessa kansanperinteessä samaistettu lähes aina pahaan, on se ehkä juuri siitä syystä juuri niin kiehtova ja mielenkiintoinen laji. Suomessa sudella ja ihmisellä on rinnakkainelosta vuosituhansien yhteinen perinne. Suteen on myös helppo samaistua. Suden lähisukulaisuus koiraan luo tunnesiteen moniin koiranomistajiin.

3. Susi on matkailuvaltti. Sudesta voisi parhaimmillaan tehdä mainion matkailuvaltin. Esimerkiksi Luonto-Liiton susiryhmän on järjestänyt susihiihtoja, jossa seurataan suden jälkiä. Lisäksi kaupunkilaisia voisi kiinnostaa ulvontaretket ja susien valokuvaus. Suden jälkien paikantaminen, ulvonnan kuuleminen tai peräti suden näkeminen olisi monelle unohtumaton kokemus.

Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan noin 150-160 yksilöä. Susi luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Suurin uhka susikannalle on tällä hetkellä hallitsematon salametsästys.

Elinvoimainen susikanta on edellytys sille, että voimme suojella luonnonmonimuotoisuutta ja puolustaa sen itseisarvoa, vaalia suomalaista kulttuurihistoriaa ja tuottaa unohtumattomia luontoelämyksiä nykyisille ja tuleville sukupolville.

Kaupunkilaisen näkökulmasta susien suojelu on toivottavaa politiikkaa. Ajatus siitä, että Suomen viimeiset sudet kuolevat salametsästäjien luoteihin on vastenmielinen. Sen sijaan ajatus siitä, että tuolla jossain vaeltaa elinvoimainen susilauma, herättää kunnioitusta ja arvostusta sitä luotoa kohtaan, jota kaupunkiympäristössä on aivan liian vähän.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri


Kirjoitus on julkaistu Suden Aika 3/2010 numerossa lokakuussa


3 kommenttia artikkeliin ”Suden Aika: Suden suojelu kaupunkilaisen näkökulmasta”

  1. Kuinka paljon auto-onnettomuuksia sattui 1800-luvulla Suomessa?? Eipä paljoa, kun ei autojakaan ollut. Johtuisiko samasta syystä, että yli 100 vuoteen ei susi ole käynyt ihmisten päälle, kun eipä niitä susia ole täällä Länsi-Suomessa ollut ihmisten pihoilla 1900-luvulla. Vai olenko kovinkaan paljoa väärässä?

    Mielestäni lause ”susi ei ole yli 100-vuoteen käynyt ihmisen päälle”- on lause jota ei voida käyttää nykypäivänä susitilanteesta puhuttaessa, Asia olisi eri, jos susia olisi 1900-luvulla liikkunut yhtä paljon ihmisten pihoilla, mitä viimeiset 5-vuotta täällä meilläkin päin on liikkunut.
    Silloin lauseen voisi jopa hyväksyä, mutta todennäköisesti, jos susi viimeiset 100 vuotta olisi saanut ihmisten pihoilla maleksia ja saalistaa, niin olisi se jo käynyt ihmisenkin päälle. Vai olenko väärässä?

    Miksi sudelle, joka liikkuu Turussa pamahtaa tappotuomio heti? Miksi me maalla asuvat, joiden pihoilla sudet vierailevat ja ruokailevat 20-30 m päästä etuovista,emme ole saman arvoisia kaupunkilaisten kanssa? Mikä tekee kaupunkilaisten elämästä niin kovin paljon arvokkaampaa kuin meidän maalaisten? Miksi suden liikkumista pihoilla täällä maalla ei pidetä samanarvoisena kuin kaupunkissa puistossa? Eikö suden ole nykypäivänä ihan normaalia liikkua ihmisten parissa, miksi siis susi Turussa sai tappotuomion, mutta susi joka ruokaili kotitieni päässä, 20-30m päässä naapurini etuovesta ei? Tappotuomio tulee siis vaan, jos susi pääsee kaupunkiin, mutta eikös suden kuulu antaa liikkua vapaasti siellä missä se liikkuu, sehän on ihan normaalia käyttäytymistä sudelle tänäpäivänä. (koulut tosin opettavat lapsiamme vielä väärin tässäkin asiassa)
    Antakaa siis susien liikkua vapaasti myös kaupungissa. Pysytään itse sisällä ja pidetään lapset ja lemmikitkin sisällä, niin voidaan valokuvista ja tv:stä katsella luontoa!!!

    Ja eikös se susi parhaiten näkyisi matkailuvalttina siellä kaupunkien puistoissa ja kun kerran susi on ihmiselle vaaraton, koska ei ole käynyt ihmisen päälle yli 100 vuoteen, niin miksi niitä sitten kaupungeistakaan pois tappamaan, helpommin ne siellä matkailuvalttina toimisi, vai olenko väärässä? Ei tarvitsisi ulkomaalaisten lähteä maalle susien ulvontaa kuulemaan tai jälkiä katselemaan, voisi siellä kaupungissa kuunnella ja katsella.

    Jos susi tappaa 5-vuotiaan koiran, joka isäntänsä paras kaveri on ollut niin kotona kuin metsällä, niin RAHALLA EI KORVATA TUNTEITA, jos näin olisi, niin eikös rahalla pystyisi korvaamaan myös uuden suden Pöytyällä kaadetun alfanaaraan tilalle?Tuodaan jostain eläintarhasta yksi susi lisää tänne Läntiseen Suomeen. Ja hups, susi olisi korvattu toisella. Raha kun ihmisten mielestä korvaa kaiken, myös tunteet! Eikös se susien siirto onnistuisi pienellä budjetilla???

    Susi on kaunis eläin, joka tänne Suomenkin luontoon kuuluu, mutta järki käteen ihmiset. Jos susi kuuluu Suomen luontoon maalla kotipihoissa, niin saa se luvan kuulua kaupungin puistoon ja pihoillekkin. Ollaan siinäkin asiassa tasavertaisia!!!!!
    Eli

    EI KAADETA SUSIA MAALLA, MUTTA EI KAADETA NIITÄ KAUPUNGISSAKAAN!!!!!!
    SUSI KUN EI IHMISILLE TEE MITÄÄN!!!!!

  2. Kun susia halutaan suojella,minulla olis*,hyvä ehdotus: Nautoja ja sikoja kuolee päivittäin ja viikoittaen, nyt ne raadot roudataan kaikki Honkajoelle jätteenkäsittelyyn ja tehdään ”luomuapulantaa”.Eikö olisi järkevää viedä osa eläinten ruhoista susireviirien keskelle ”erämaihin”.Sielläpä sitten köllöttelisivät hukat kylläisinä,eikä tarvitsisi tulla ihmisten pihoihin pyörimään.Matkailua ajatellen voisi rakentaa katselukojuja korpeen ruokintapaikkojen lähelle,niin saisivat ihmiset katsella kaikessa rauhassa ilman pelkoa näitä hienoja sessuja.

  3. susien ainoa toivo on että ihmisillä olisi edes rahtunen oikeuden tajua ettei viattomia murhata ja heikompien kimppuun käydä. Sitähän on lähimmäisen rakkaus antaisivat armon käydä oikeudesta eivät sudet tiedä mitä tekevät me tiedämme.

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa