Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka: Mihin menet?

Leo Stranius 2014Helsingin Sanomat uutisoi 30.1.2015 tutkimus- ja innovaationeuvoston raportista “Uudistava Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015–2020” (pdf), jossa ehdotetaan muutoksia ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen toimintaan.

Neuvosto on ehdottanut esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä, yliopiston tutkijoiden vähentämistä ja sitä, että tutkijat voisivat kokeilla yrittäjyyttä ja palata sen jälkeen takaisin yliopistoon. Listalla on myös yhteistyö teollisuuden ja liike-elämän kanssa sekä lukukausimaksujen laajempi kerääminen.

Suomi tarvitsee sosiaalisia innovaatioita ja vihreää teknologiaa. Tätä varten tarvitaan tutkimusta. Suomen tulevaisuus on osaamisessa ja sen tarjoamassa mahdollisuuksissa eri toimijoille, kuten kestävästi toimiville yrityksille.

Ohessa muutama huomio neuvoston ehdotuksista. 

Opiskelijaliitot SYL ja SAMOK tyrmäsivät ajatuksen korkeakoulujen hätäisestä yhdistämisestä tuoreeltaan. Siitä ei tässä yhteydessä enempää.

Suomessa on viime vuosien aikana tehty uudistuksia, joilla on haluttu vahvistaa tutkimuksen ja päätöksenteon yhteyttä. Politiikkarelevanttia tutkimusta on haluttu vahvistaa Valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi-, arviointi- ja selvitystoimintaa koordinoivalla työryhmällä (TEA-työryhmä).

Tämän lisäksi Suomen Akatemiassa toimii strategisen tutkimuksen neuvottelukunta, joka pyrkii jakamaan tutkimusrahaa siten, että niin sanottuihin ilkeisiin ongelmiin saadaan vastauksia. Julkisuudessakin usein peräänkuulutetaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Neuvoston ehdotus siitä, että yliopistojen pitäisi vähentää tutkijoita on kummallinen.

Esimerkiksi yhteiskuntatieteellisellä alalla tutkijana yliopistossa työskentelevät henkilöt ovat ulkopuolisella rahoituksella. Tutkija tai tutkimusryhmä hakee itse omat palkkarahansa ja hoitaa hallintokulut. Tavatonta ei ole, että projektirahasta puolet menee palkkoihin, puolet yliopiston muuhun toimintaan.

Apurahatutkijat puolestaan maksavat työtilastaan ja kaikki heidän julkaisunsa lasketaan yliopiston tulokseen. Tutkijat osallistuvat opetukseen ja tutkimushankkeissa on usein väitöskirjan tekijöitä ja varttuneempia tutkijoita, joka mahdollistaa oppimista. Tutkimus- ja innovaationeuvosto haluaa siis lakkauttaa nämä ulkopuolisella rahoituksella olevat tutkijan paikat.

Yliopistossa palkkatyösuhteessa on lähinnä professoreita ja yliopisto-opettajia. Näistä jälkimmäisillä on yleensä varattu yksi periodi tutkimukseen, muut opetukseen. Jos halutaan tutkimukseen perustuvaa opetusta, tämä lienee minimivaatimus.

Neuvoston ehdotus kannustaa tutkijoita yrittäjiksi yrittäjävapailla siten, että he voisivat palata takaisin tutkijoiksi esimerkiksi vuoden jälkeen, ei toimi käytännössä.

Kuten edellä on jo todettu, tutkijan työpaikkoja ei ole yliopistolla mitenkään vakituisesti. Siten ei ole myöskään toimia, joihin palata. Apurahan voi usein toki laittaa jäihin toviksi ja käydä yrittäjävapaalla. Yhteistyö yritysten kanssa on kannatettavaa, kunhan muistetaan että esimerkiksi yhteiskuntatieteellinen ala voi tuottaa pikemmin sosiaalisia innovaatioita.

Tutkimuksen julkisuus ja yrityssalaisuudet eivät myöskään aina sovi yhteen. Jos yliopistojen rahoitus halutaan yrityksiltä, jäävät sellaiset alat vaille rahoitusta, joilla ei ole kaupallisia intressejä. Innovaatioiden synnyttämiseen mahdollisimman laaja julkisuus ja monen ihmisen osallistuminen on usein otollisempi vaihtoehto.

Tutkimuksen ja yritysten yhteistyötä voidaan vahvistaa rahoitusinstrumentein. Tästä TEKES on toimiva esimerkki. Ei toki niin, etteikö sen toimintaa voisi parantaa.

Lukukausimaksujen keräämisen hyödyistä ei oikein löydy näyttöä, mutta siitä huolimatta niitä halutaan laajentaa, jotta yliopistot voisivat myydä opetusta ulkomaille.

Tässä vaiheessa ehdotukset näyttävät ristiriitaisilta. Tutkimus halutaan poistaa ja opetuksella tienata lisää rahaa. Korkeakoulujen opetus on kuitenkin perinteisesti perustunut tutkimukseen ja tutkimustietoon.

Ilman laadukasta tutkimusta ei ole laadukasta opetusta. Ilman laadukasta opetusta ei ole sivistystä.

Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Seuraa minua Instagramissa