Katsoin nuorena Se7en-elokuvan, David Fincherin ohjaaman synkän rikostarinan, jossa Brad Pitt ja Morgan Freeman jahtaavat sarjamurhaajaa, joka rankaisee uhrejaan seitsemän kuolemansynnin mukaisesti. Se oli mielestäni niin raaka ja kammottava, että uskalsin katsoa elokuvan uudestaan vasta tänä vuonna.
Elokuvan kuolemansynnit kuvaavat yksilön moraalia. Katsoessani sitä uudelleen aloin kuitenkin miettiä, miltä vastaava lista näyttäisi ekologisesta näkökulmasta. Millaisia ovat ne synnit, joita emme tunnista paheiksi, mutta jotka ohjaavat arkeamme ja kulutustamme ja samalla koko planeetan suuntaa?
Seuraavassa yksi mahdollinen lista.
1. Ylpeys: Luonnon yläpuolelle asettuminen
Ylpeys näkyy uskossa, että ihminen on luonnon yläpuolella eikä osa sitä. Ajattelemme, että voimme ottaa enemmän kuin ekosysteemit kestävät ja korjata seuraukset myöhemmin teknologialla.
Se näkyy esimerkiksi:
- metsien hakkuissa yli uusiutumiskyvyn
- jokien patoamisessa ilman huolta ekosysteemeistä
- siinä, että talouskasvu asetetaan systemaattisesti luonnon rajojen edelle
Ylpeys on ajatus, että fysiikan lait ja luonnontieteelliset tosiasiat ovat pelkkiä ehdotuksia ja säännöt koskevat kaikkea muuta paitsi meitä.
2. Kateus: Kulutuksen kilpavarustelu
Kateus ei ole vain tunnetila, vaan taloutta pyörittävä voima. Haluamme vähintään saman kuin naapurilla ja usein enemmän.
Se näkyy esimerkiksi:
- isompina asuntoina, vaikka tarve ei kasva
- autojen, vaatteiden ja laitteiden jatkuvana päivittämisenä
- sosiaalisen median luomana vertailuna elämäntyyleistä
Kulutus ei tällöin perustu tarpeeseen vaan vertailuun. Lopputuloksena on pahoinvointia aiheuttava ylikulutus, jota kukaan ei oikeasti tarvitse.
3. Viha: Välinpitämätön tuhoaminen
Viha ekologisena ilmiönä ei ole pelkkää raivoa, vaan välinpitämättömyyttä. Sitä, että tuhoaminen ei enää tunnu miltään tai emme koe moraalista kipua metsän hävittämisestä tai eläinten tehotuotannosta ja syömisestä.
Se näkyy esimerkiksi:
- luonnon hävittämisenä, roskaamisena tai ilkivaltana
- eläinten kaltoinkohteluna
- verkkokeskusteluissa, joissa kestävyyttä edistäviä ihmisiä vähätellään tai pilkataan
Viha on kyvyttömyyttä nähdä toisen, myös muunlajisen, kärsimystä merkityksellisenä.
4. Laiskuus: Toimimattomuus
Laiskuus ei tarkoita tekemättömyyttä siksi, ettei tietäisi paremmin. Päinvastoin. Tiedämme, mutta emme toimi.
Se näkyy esimerkiksi:
- lyhyiden matkojen kulkemisena autolla, vaikka voisi kävellä tai pyöräillä
- arjen muutosten lykkäämisenä “sitten joskus”
- vaikuttamisen välttelynä, vaikka mahdollisuuksia olisi
Laiskuus ylläpitää kaikkia muita syntejä. Se on hiljainen hyväksyntä nykytilalle, jossa planeetan rajat ylittyvät melkein kaikilla mittareilla.
5. Ahneus: Rajaton kuluttaminen
Ahneus näkyy loputtomana haluna lisää. Enemmän tavaraa, enemmän resursseja ja enemmän kasvua ilman selkeää päätepistettä.
Se näkyy esimerkiksi:
- pikamuodissa, jossa vaatteita käytetään vain muutamia kertoja
- halpatuotannossa, joka perustuu luonnon ja työntekijöiden hyväksikäyttöön
- yrityksissä, joissa lyhyen aikavälin voitto menee kaiken muun edelle
Ahneus on järjestelmä, jossa “riittävä” ei ole koskaan riittävästi.
6. Ylensyönti: Liiallinen lihankulutus ja ruokahävikki
Ylensyönti ei ole vain ruokaa. Se on ylikulutusta laajemmin. Mutta ruokajärjestelmässä se näkyy erityisen konkreettisesti.
Se näkyy esimerkiksi:
- lihankulutuksena, joka ylittää terveyden ja ympäristön kestävät rajat
- ruokahävikkinä kotitalouksissa, ravintoloissa ja kaupoissa
- ylituotantona, jossa osa ruoasta ei koskaan päädy lautaselle
Ylensyönti kuormittaa ilmastoa, maaperää ja vesistöjä sekä samalla etäännyttää meidät siitä, mitä todella tarvitsemme.
7. Himo: Ylellisyys yli tarpeen
Himo on nautinnon tavoittelua ilman rajoja. Se ei liity selviytymiseen tai hyvinvointiin, vaan ylenpalttisuuteen.
Se näkyy esimerkiksi:
- toistuvina lentomatkoina viikonloppulomille
- suurina, vajaakäytöllä olevina asuntoina
- useina autoina tai luksustuotteina, joita käytetään harvoin
Himo normalisoituu helposti, kun siitä tulee osa elämäntapaa. Silloin emme enää huomaa sen vaikutuksia.
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ekologiset kuolemansynnit eivät ole yksittäisten ihmisten moraalisia epäonnistumisia. Ne ovat syvälle juurtuneita tapoja ajatella ja toimia. Kulttuurisia oletuksia siitä, mikä on normaalia ja tavoiteltavaa.
Siksi niiden tunnistaminen voisi olla hyvä alku muutokselle. Muutos ei toki ala siitä, että alamme olla täydellisiä, vaan siitä, että alamme nähdä nämä rakenteet arjessamme. Ja kysyä yhä useammin: mikä tässä on oikeasti tarpeellista?
