Miten siirrytään ekologiseen ja oikeudenmukaiseen talousjärjestelmään?
Kuuntelin Linkkarikapinan ja Talouskapinan paneelikeskustelua talousjärjestelmän tulevaisuudesta. Kysymys oli yksinkertainen mutta radikaali. Pitäisikö meidän siirtyä kasvun jälkeiseen aikaan, postgrowth-talouteen?
Aihe ei ole marginaalinen. Myös YK:n pääsihteeri on hiljattain peräänkuuluttanut keskustelua kasvun jälkeisestä taloudesta. Samaan aikaan tiedämme, että useat planetaariset rajat on jo ylitetty. Jokin nykyisessä järjestelmässä ei selvästi toimi.
Talous on osa luontoa
Paneelin keskeinen viesti oli, että talous ei ole luonnosta irrallinen järjestelmä. Se on osa sitä.
Silti taloutta mitataan ja johdetaan kuin se olisi suljettu kirjanpitojärjestelmä, jossa luonto on pelkkä resurssi ja jäteallas. Ulkoisvaikutuksia, kuten päästöjä, luontokatoa, terveyshaittoja, ei hinnoitella kunnolla. Se, mikä jää kirjanpidon ulkopuolelle, jää usein myös päätöksenteon ulkopuolelle.
BKT on kätevä mittari, mutta vakavasti vajavainen, jos sitä käytetään hyvinvoinnin tai kestävyyden mittarina.
Samalla unohdamme, että valtava osa taloudesta tapahtuu rahatalouden ulkopuolella: lasten kasvatus, hoivatyö, kotityöt, vapaaehtoistyö, yhteisöllisyys. Ilman niitä markkinatalous ei pyörisi kovin pitkään.
Ongelma ei ole vain mittareissa
Keskustelussa korostettiin, että pelkkä kirjanpidon korjaaminen ei riitä. Ongelmat ovat syvemmällä.
Tehokkuuden, kilpailun ja jatkuvan kasvun vaatimus on rakennettu järjestelmän sisään. Talouskasvu nykyisessä muodossaan on ristiriidassa ekologisten rajojen kanssa. Vihreään kasvuun suhtauduttiin varauksella, irtikytkentä luonnon kuormituksesta ei tapahdu riittävän nopeasti.
Kiinnostava havainto oli, että kun samoja toimenpiteitä ei kutsuta degrowthiksi vaan esimerkiksi hyvinvoinnin vahvistamiseksi tai oikeudenmukaiseksi siirtymäksi, niiden kannatus kasvaa.
Tällaisia toimia ovat esimerkiksi:
- työajan lyhentäminen
- perustulo
- progressiivinen kulutusvero
- maksimitulot
- talouden demokratisointi
Moni näistä muutoksista olisi arjessa yllättävän huomaamaton. Vähän kuten sähköjärjestelmän muuttuminen vähäpäästöiseksi. Usein uudistuksia vastustetaan aluksi voimakkaasti, mutta jälkikäteen niitä pidetään itsestäänselvinä. (Kuten ravintoloiden tupakointikieltoa.)
Tekniikka ei yksin riitä
Yksi osuva vertaus jäi mieleen. Teknologia on planetaarisiin ongelmiin kuin verenpainelääke liikalihavuuteen. Se voi hillitä oireita, mutta ei poista juurisyytä.
Siksi keskustelu kääntyi myös valtaan. Kenelläkään ei tulisi olla niin paljon valtaa, että hän voi dominoida muita. Ja kaikilla tulisi olla niin paljon valtaa, ettei heitä voi dominoida.
Esiin nousi jopa ajatus kuukausittaisista kulutuskiintiöistä tai -veroista. Ekologisesta velkajarrusta taloudellisen velkajarrun sijaan.
Lisäksi muistutettiin, että luonnon oikeuksia ei puolusteta ilman aktivisteja. Ja aktivisteilla täytyy olla oikeuksia ja resursseja tehdä työtään.
Mitä työtä meidän pitäisi tehdä?
Yksi keskustelun kiinnostavimmista kysymyksistä liittyi työhön. Millaista työtä planetaarisissa rajoissa ylipäätään kannattaa tehdä? Pitäisikö meidän aktiivisesti luoda työpaikkoja, jotka tähtäävät luonnon ja ympäristön hoivaamiseen?
Tämä on kysymys, jota myös ammattiyhdistysliikkeen ja elinkeinoelämän olisi syytä pohtia.
Entä yritykset, jotka haluavat kasvaa?
Paneelin jälkeen jäin miettimään yhtä asiaa.
Mitä yksittäisten yritysten ja niiden johdon tulisi tehdä, jos ne haluavat kasvattaa liikevaihtoaan, maksaa palkkoja ja osinkoja, mutta samalla tukea ekologiseen ja oikeudenmukaiseen talousjärjestelmään siirtymistä?
Onko kasvu aina ongelma vai vain tietynlainen kasvu?
Voiko yritys kasvaa samalla kun kokonaiskulutus vähenee? Voiko arvoa luoda ilman, että luonnon kuormitus kasvaa?
Ja lopulta vielä isompi ajatus:
Kun puhumme talouskasvupakosta ja rahatalouden välttämättömyydestä, kannattaa muistaa, että monet lajit ovat selvinneet miljoonia vuosia ilman meidän järjestelmiämme.
Ihmisen rakentama talous on historiallisesti hyvin nuori kokeilu. Eikä se toistaiseksi näytä erityisen kestävältä.
Ehkä kysymys ei ole siitä, uskallammeko luopua kasvusta. Ehkä kysymys on siitä, uskallammeko kuvitella talouden, joka ei ole luonnon yläpuolella vaan sen sisällä.
Huom. Tämä teksti on osa viikkohavaintojani, joita julkaisen säännöllisesti Substackissa. Siellä kirjoitan mm. kirjoista, arjen havainnoista ja kestävästä elämästä.
