Tällä viikolla tuli täyteen yhteensä tuhat luettua/kuunneltua kirjaa vuoden 2020 alusta lähtien.
En olisi uskonut, että moinen on mahdollista, kun tammikuussa 2020 kokeilin, ehtisinkö lukea/kuunnella kuukaudessa 31 kirjaa.
Mietin pitkään mikä kirja voisi olla se tämän vuosikymmenen tuhannes kirja. Sitten ajattelin, että voisin valita yhteensä 10 kirjaa sen mukaan, mitkä ovat olleet elämässäni tavalla tai toisella tärkeitä.
Käytännössä tein valinnan niin, että katsoin mistä kirjoista olen viime vuosina eniten tykännyt ja toisaalta mitä kirjoja löytyy vielä kirjahyllystäni (omistan vain 69 kirjaa ja suurin osa niistä on sellaisia, joihin olen itse kirjoittanut tai osallistunut jollain tavoin). Olen siis säästänyt vain aivan muutamia merkityksellisiä kirjoja itselläni.
Tämä kymmenen lista muotoitui siis vähän sen mukaan, mitä tähän hätään oli saatavilla. Jossain toisessa tilanteessa lista voisi olla hyvinkin erilainen.
Tässä kuitenkin 10 merkityksellistä kirjaa elämäni aikana:
- Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus
- Enid Blyton: Viisikko aarresaarella
- S.E. Hinton: Me kolme ja jengi
- Worldwatch Institute: Maailman tila 1992
- Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen
- Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi?
- James Clear: Pura rutionit atomeiksi
- Hans Rosling, Ola Rosling & Anna Rönnlund: Faktojen maailma
- Rutger Bregman: Hyvän historia
- Leo Stranius: Ekoistin muistelmat
- Bonus: Leo Stranius: Tehokkuuden taika
Aikaisemmat kirjasuositukseni jokaisen kuukauden osalta löydät esimerkiksi tätä kautta. Lisäksi pohdintää äänikirjojen kuuntelusta ylipäätään löytyy tästä kirjoituksesta: 100 päivää ja 100 kirjaa.
Alla jokaisesta 10 merkityksellisestä kirjasta pieni kuvaus tai tarina.
- Manu Jääski: Merenkurkun harmaa kummitus
Merenkurkun harmaa kummitus on muistaakseni ja tietääkseni ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut 7-vuotiaana, kun opin lukemaan. Sain kirjan tuolloin isältäni. Tarina oli jännittävä ja luin kirjan alaluokilla varmasti kymmenen kertaa.
Kirja on matkannut mukanani läpi aikuiselämän. Olikin mielenkiintoinen kokemus lukea kirja uudelleen nyt lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin. Jännittävä merellinen seikkailu piti hyvin otteessa edelleen.
Kirjassa kahdeksatta luokkaa aloittelevat Topi ja Riku lähtevät kesälomalla saaristoon veneilemään. Matkan varrella he kuitenkin törmäävät erikoiseen saareen, sen huvilaan ja epäilyttävästi käyttäytyvään porukkaan. Mistä tämä merivartiostolta karkuun pääsevä harmaa kummitus oikein tulee ja minne se menee. Topin ja Rikun neuvokkaan toiminnan seurauksena salakuljetusvyyhti alkaa purkautua.
Alunperin kirja on ilmestynyt Gummeruksen toimesta vuonna 1937. Itselläni on isältäni saatu Valituksen vuoden 1955 painos.
- Enid Blyton: Viisikko aarresaarella
Ensimmäinen Viisikko-kirja julkaistiin suomeksi vuonna 1956. Luin monen muun tavoin kaikki Viisikot lapsena. Leon, Dickin, Paulin ja Annen seikkailut tempaisivat mukaansa vaikka peruskaava onkin kaikissa kirjoissa sama.
Viisikko aarresaarella on Viisikko-kirjasarjan ensimmäinen. Siinä sisarukset Leo, Dick ja Anne pääsevät lomalle Peter-sedän luokse, jossa he tutustuvat Pauli-serkkuunsa. Tyttöön, joka haluaa olla poika. Mukaan tulee myös Tim-koira. Viisikko pääsee tutustumaan Paulin omistamaan Kirrin saareen. Myrsky nostaa rantaan vanhan laivahylyn. Aarrekartan avulla löytyvät luolat ja kulta-aarre. Aarretta tavoittelevat kuitenkin myös vaaralliset rosvot. Huimien käänteiden jälkeen viisikko saa rosvot satimeen ja aarteen itselleen.
Enid Blyton: kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis 15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan. Omia suosikkejani Viisikoiden ohella olivat esimerkiksi Sos- ja Seikkailujen-sarjat.
Kääntäjä: Lea Karvonen
Lukija: Paavo Kerosuo
- S.E. Hinton: Me kolme ja jengi
Kymmenen merkityksellistä kirjaa elämäni aikana. Kirja numero 3.
”Kun mä tulin pimeestä leffasta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mulla ei ollut mielessä kun kaks asiaa, Paul Newman ja kyyti himaan…”
Viisikoiden jälkeen yksi lempikirjani oli Hintonin Me kolme ja jengi. Kyseessä on aika raju kuvaus noin 14-20 vuotiaista jenginuorista. Kolme sisarusta Ponyboy, Sodapop ja Darry elävät keskellä jengiväkivaltaa – rasvisten ja snobbareiden välisiä tappeluita. Heidän vanhempansa ovat kuolleet. Ystävillä on repaleiset taustat.
Yhden tappelun jälkeen Ponyboyn ystävä Johnny tulee puukottaneeksi snobbarin kuoliaaksi. Nuoret pakenevat maaseudulle kirkkoon, joka syttyy tuleen. Kirkon sisälle jää lapsia, jotka nuoret pelastavat. Heistä tulee sankareita. Valitettavasti Johnny loukkaantuu vakavasti ja kuolee myöhemmin sairaalassa. Samana iltana rasvikset voittavat massatappelussa snobbarit. Johnnyn ja Ponyboyn hyvä ystävä käy ryöstämässä kaupan ja poliisit ampuvat hänet.
”Dally kohotti pyssyn ja mä ajattelin: Senkin älyvapaa nuija. Ei ne tiedä, että sä vaan bluffaat. Ja sitten kun jepareiden aseet sylki tulta yöhön, mä tiesin että juuri sitä Dally halus. Luotien iskut töytäs sen melkeen ympäri, sit se vajos hitaasti kokoon katkeran voitonriemuinen ilme naamalla. Se oli kuollut jo ennen kun se kosketti maata. Mut mä tiesin että se halus just sitä, silloinkin kun laukausten kaiku läjähteli tontilla, silloinkin kun mä kerjäsin äänettömästi – Ole kiltti, ei Dallya … ei Dallya ja Johnnya yhtäaikaa – mut mä tiesin että se oli kuollut, koska Dally Winston halus kuolla ja se sai aina kaiken mitä se halus.”
Vaikka juoni kulkee aika suoraviivaisesti, herättää kirjan uudelleen lukeminen paljon tunteita ja kyyneleet virtaavat monta kertaa poskille lukiessani teosta nyt vuosikymmeniä myöhemmin. Muistan itsekin omasta nuoruudestani jengitappelut vaikka en niihin koskaan osallistunutkaan. Todennäköisesti kirja teki nuorena vaikutuksen, koska siinä oli niin paljon samaistumiskohtia Helsingin katuelämään.
Samalla tunnistin kirjasta yhden vahvasti nuoruuttani ja koko elämääni seuranneen vahvan opetuksen. Sinun ei tarvitse olla kuten kaikki muut. Voit olla oma itsesi. Kulkea omia polkujasi. Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.
Kirjasta on tehty Francis Coppolan ohjaama elokuva The Outsiders – Kolmen jengi. Myös Hintonin toinen kirja ”Olimme kuin veljet” oli yksi suosikkikirjojani.
- Worldwatch Institute: Maailman tila 1992
Opiskelin tietotekniikkaa Vallilan ammattikoulussa. Yhdellä Saksan tunnilla alkuvuodesta 1992 silmiini tarttui opettajan hyllyssä ollut Worldwatch instituutin Maailman tila 1992 -kirja. Tämä kiinnosti minua enemmän kuin Saksan kielioppi.
Aloin lukea teosta ja havahduin siihen, että ihmiskunta on omalla toiminnallaan uhkaamassa koko planeetan tulevaisuutta. 30 vuotta sitten kirja piirsi eteeni ilmastokriisin, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen sekä naisten lisääntymisterveyden kaltaiset isot haasteet.
Olin tuolloin 17-vuotias. Samana vuonna Rio de Janeirossa pidettiin YK:n kestävän kehityksen huippukokous, jossa allekirjoitettiin mm. kansainvälinen ilmastosopimus ja biodiversiteettisopimus sekä käynnistetiin Agenda 21-ohjelma. Pidän tätä kokousta ja Maailman tila -kirjaa keskeisenä oman ympäristöhavahtumiseni tekijänä. Jo tuolloin oli nähtävissä suurin osa siitä ympäristökriiseihin liittyvästä keskustelusta, jota tänä päivänä käydään.
”Tavoitellessamme elämäntyylejä ja taloudellisia päämääriä jotka hävittävät ympäristöämme, uhraamme pitkän tähtäimen terveyden ja hyvinvoinnin välittömän tyydytyksen hyväksi – huono kauppa, jolla ei voi olla onnellista loppua.”
”Meidän saamattomuutemme, meidän hiljaisuutemme, meiltä puuttuva rohkeus voi merkitä sitä, että meistä tulee ainoa laji, joka on täsmällisesti tarkkaillut omaa kuolemistaan sukupuuttoon. Siitä saisi viheliäisen hautakirjoituksen: he näkivät sen tulevan, mutta heistä ei ollut sen pysäyttämiseen.” -Sara Parkin
Kirjassa tunnistetaan hyvin luonnon monimuotoisuuden hupenemisen keskeiset syyt. Luonnonvarojen liikakäyttö, metsien hävittäiminen sekä elinympäristöjen pienentäminen ja pirstoutuminen. Ratkaisutkin ovat yhtä ilmeisiä. Suojelualueiden lisääminen siten, että siitä hyötyvät myös paikallisyhteisöt.
Energiakysymyksissä liputettiin vielä tuuli- ja aurinkoenergian lisäksi biomassan puolesta. Ydinvoiman nähtiin taas hiipuvan nopeasti. Erityisesti ydinvoiman ongelmana olivat tuolloin isot taloudelliset investoinnit sekä moraalinen velvollisuus ydinjätteistä. Lisäksi kirjoitettiin maakaasun puolesta, koska se mahdollistaisi siirtymän vetytalouteen. No ei ole vielä mahdollistanut.
Vuonna 1992 yhteensä 23 maata oli ilmoittanut pyrkivänsä rajoittamaan hiilidioksidipäästöjään. Saksa tähtäsi tuolloin ”jopa” 25 prosentin suuruisiin päästövähennyksiin.
Myös naisten lisääntymisterveys nähtiin keskeisenä kehityskysymyksenä sekä eläintuotannon rooli ympäristötuhon aiheuttajana oli täysin selvä.
”Ulkoavaruudesta kotoisin oleva ekologi, joka tarkkailisi maapalloa, saattaisi päätellä, että nautakarja on hallitseva eläinlaji meidän biosfäärissämme”, kirjoittaa biologi David Hamilton Wright. Nauta ja muut märehtijät laidunsivat jo tuolloin puolta koko maapallon maa-alasta.
Maailman tila -raportti luo vahvan faktapohjan maatalouden ja teollisen vallankumouksen jälkeiselle kolmannelle vallankumoukselle eli ympäristövallankumouksen aikakaudelle. On masentavaa, että kesti näin kauan, ennen kuin asiat ovat lähteneet etenemään vauhdilla. Toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Silti kadotetut vuosikymmenet tulevat ekologisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi.
Emme tiedä varmasti onko monien kukoistaneiden ja sittemmin historian hämäriin hiipuneiden kulttuurien ja kansojen elämä ollut ekologisesti kestämätöntä. Sen tiedämme, että omamme on.
- Richard Wiseman: Minuutissa muutokseen
Wisemanin kirja tarjoaa hassusta nimestä huolimatta hienon kattauksen tekniikoita elämänlaadun parantamiseen ja ihmisen psykologian ymmärtämiseen. Huomaan, että kirjan monet keinot ovat jääneet vahvasti mieleen ja ovat edelleen käytössä.
Tämä kirja oli vuonna 2010 myös yksi keskeinen innoittaja sille, että aloin kiinnostua yhä enemmän ajanhallinnasta ja itsensä johtamisesta.
Wisemanin mukaan elämän hallinta saa ihmisen voimaan ja menestymään paremmin kuin silloin, jos hallinnan tunne puuttuu. Onnellisuus ei ole seurausta menestyksestä, vaan se aiheuttaa menestystä.
Onnellisuuteen liittyen tutustuin Wisemanin kautta esimerkiksi Sonja Lyubomirskyn onnellisuustutkimuksiin, joiden mukaan 50% onnellisuuden tunteesta johtuu perimästä, 10% yleisistä olosuhteista ja 40% ihmisen jokapäiväisestä toiminnasta ja omasta suhtautumisesta.
Onnellisuutta edistää myös kiitollinen asenne, elämysten hankkiminen tavaroiden sijaan, lahjoittaminen ja muiden auttaminen sekä onnellisuuden esittäminen.
Suostutteluun liittyen Wiseman todistaa palkkioiden haitallisen vaikutuksen ihmisten asenteisiin ja suoriutumiseen. Lisäksi kirjassa käydään läpi sympaattisuuden ja heikkouksien esilletuomisen voimaa. Käydään läpi spottivaloefekti, palvelusten pyytäminen vastustajilta (Franklin-efekti) sekä tahattomien ominaisuuksien siirto eli se mitä puhut muista seläntakana, liitetään sinuun.
Motivoinnissa tärkeää on muistaa sivustakatsojaefekti ja vastavuoroisuuden periaate. Vitkastelutaipumuksen voittaa sitoutumalla tekemään asiaa vain muutan minuutin.
Wiseman listaa keskeiset seikat tavoitteiden saavuttamiseksi:
Pitää olla suunnitelma, joka on konkreettinen, mitattava ja aikaan sidottu. Kannattaa kertoa päämääristä ystäville, perheelle ja työkavereille. Muistuttaa itseään tavoitteiden saavuttamiseen liittyvistä eduista. Varmistaa, että osatavoitteiden saavuttamiseen liittyy palkinto sekä konkretisoida suunnitelman eteneminen kirjaamalla edistymisen vaiheet ylös.
Luovuudessa on hyvä pitää mielessä yksin työskentelyn edut suhteessa ryhmien aivoriihiin ja työpajoihin. Erilaisten asioiden tekeminen ja näkökulman vaihtaminen. Leikkiminen. Luonnon kanssa vuorovaikutus.
Vetovoimassa olennaista on kosketuksen voima. Toisen matkiminen. Sykkeen nostaminen.
Stressiä ja vihaa vähentää taas paremmin näkökulman vaihtaminen ja valoisien puolien tarkastelu kuin agression purkaminen esimerkiksi turvallisesti tyynyyn. Myös koirat alentavat stressiä.
Parisuhteen lääke ei ole kuuntelu vaan silmiin katsominen ja uusien leikkien leikkiminen. Todellisuudesta pakeneminen ja huomaavaiset eleet toimivat paremmin kuin materialistiset lahjat. Positiivisen ja negatiivisen palautteen suhde tulisi olla suhteessa viiden suhde yhteen. Itsensä kannattaa myös ympäröidä puolisoa muistuttavilla asioilla.
Päätöksenteossa kannattaa antaa hetki aikaa alitajunnalle. Ihmiset katuvat enemmän asioita, joita eivät päättäneet tai tehneet kuin asioita, joita tulivat päättäneeksi.
Vanhemmuudessa lasta kannattaa kehua vaivannäöstä ja yrittämisestä eikä onnistumisesta tai lahjakkuudesta. Lahjakkuudesta ja älykkyydestä kehuminen rohkaisee lasta välttämään vaativia tilanteita. Wiseman muistuttaa myös klassisesta vaahtokarkkitestistä eli pitkitetyn tarpeentyydytyksen ja itsekurin kehittämisen tärkeydestä.
Kääntäjä: Heli Naski
- Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi?
Menestys on seurausta harjoittelusta ja kasautuneesta hyödystä. Lahjakkuudella on menestyksen kanssa hyvin vähän tekemistä.
Miksi huippujääkiekkoilijat ovat usein syntyneet alkuvuodesta? Koska ikäluokka vaihtuu vuoden vaihteessa. Alkuvuodesta ja loppuvuodesta syntyneet kilpailevat keskenään. Lapsena muutamien kuukausien etu fyysisessä suorituskyvyssä on merkittävä. Nämä hiukan paremmin suoriutuvat pääsevät kilpajoukkueisiin ja saavat parempaa valmennusta. Lopulta heistä tulee huippuja kasautuneiden mahdollisuuksien ja etujen myötä. Tämä hyöty jää helposti loppuvuodesta syntyneiltä saamatta. Näin tavallaan hukataan iso osa ikäluokasta.
Sama ongelma toistuu myös peruskoulussa. Alkuvuodesta syntyneet ovat hiukan kehittyneempiä kuin loppuvuodesta syntyneet. Näin he pääsevät edistyneempien ryhmiin ja saavat parempaa koulutusta. Kyse ei olekaan lahjakkuudesta vaan kasautuneesta edusta.
Sama toistuu monella muullakin alalla. The Beatles, Bill Gates tai Bill Joy eivät menestyneet vain siksi, että olivat niin hyviä. Heille oli kasautunut monia etuja. Mahdollisuus harrastaa ja tehdä itselle merkityksellisiä asioita. He olivat saaneet mahdollisuuden harjoitella yli 10000 tuntia ja olivat juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa, kun maailma ympärillä muuttui. He olivat valmiina silloin, kun heidän taitoja tarvittiin.
Gladwell vyöryttää kirjassaan kasan mielenkiintoisia esimerkkejä menestymisestä.
Kirjan yksi mielenkiintoisin anti on 10 000 tunnin sääntö. Tämä tarkoittaa sitä, että maailmanluokan asiantuntijan tasoiset taidot edellyttävät vähintään 10 000 tunnin harjoittelua, oli laji melkein mikä tahansa – käytännössä noin 5,5 tuntia joka ikinen päivä 5 vuoden ajan.
Esimerkiksi Berliinin musiikkiakatemiassa 1990-luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa huippuviulistien joukosta ei löydy sellaisia ”luonnonlahjakkuuksia”, jotka harjoittelisivat vähemmän kuin muut eikä ”työmyyriä”, jotka pakertaisivat muita enemmän, mutta eivät silti pääsisi valiojoukkoon. Jos muusikko on päässyt alan huippukouluun, erot soittajien välillä johtuvat sen jälkeen ainoastaan harjoittelun määrästä.
”Sen lisäksi huipulle päässeet eivät harjoittele enemmän tai paljon enemmän kuin muut. He harjoittelevat todella paljon enemmän.”
Harjoittelun määrä näkyy myös lasten koulumenestyksessä. Gladwellin esittämien tutkimusten mukaan yhteiskunnallis-taloudellisen luokittelun mukaan yläluokkaisten lasten parempi luku- ja laskutaito perustuu siihen, mitä nämä lapset oppivat koulun ulkopuolella erityisesti kesälomien aikana – ei suinkaan siihen, että he oppisivat koulussa enemmän.
Sittemmin psykologian professori Anders K. Ericsson kehittämää 10 000 tunnin sääntöä on toki kyseenalaistettu monessa eri yhteyksissä. Vaikka harjoittelumäärällä on merkittävä rooli menestyksessä, se ei selitä kaikkea. Perityt ominaisuudet suhteessa harjoiteltavaan taitoon, motivaatio ja ympäriltä saatu tuki esimerkiksi valmennuksen muodossa vaikuttavat harjoittelun ohella merkittävästi siihen, miten hyväksi jossain voi tulla.
Kääntäjä: Carla-Rose Häkkinen
Lukija: Markus Järvenpää
- James Clear: Pura rutionit atomeiksi
Pienet muutokset ja rutiinit kertautuvat merkittäväksi muutokseksi, jos niistä pitää kiinni. Pitkällä aikavälillä elämämme laatu riippuu rutiiniemme laadusta. Harva saavuttaa menestyksen yhdessä yössä. Kyse on monien pienten tekojen summasta. Kun aloittaa pienestä, päätyy ajan kanssa suureen.
Tavat muodostuvat seuraavasta ketjusta: Ärsyke – tarve – reaktio – palkinto.
Rutiinit ovat kuin korkoa korolle ilmiö. Ensin ei näy mitään, mutta sitten tuotto alkaa kasvaa eksponentiaalisesti.
Kun kuluu elämän verran hetkiä, nämä hetket määrittävät sen kuka olet ja kuka voisit olla. Menestys on paivittäisten tapojen tuote, ei kerran elämässä tapahtuvan muodonmuutoksen seuraus.
Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota tämän hetkiseen suuntaan kuin tuloksiin. Nykyinen elämä on menneiden tapojen lopputulos. Saat sen mitä toistat.
Tavoitteiden sijaan kannattaa keskittyä menetelmiin. Eli rutiineihin. Lopputuloksen sijaan kannattaa rakastua prosessiin.
Todellinen käyttäytymisen muutos tulee siitä, kun rutiinista tulee osa identiteettiäsi. Tavoite ei ole lukea kirjaa tai juosta maratonia vaan tulla lukijaksi ja juoksijaksi. Kun käyttäytyminen ja identiteetti tukevat toisiaan, ei tarvitse enää tavoitella muutosta. Tämä on itsensä kehittämisen valtava voima.
Käytännöllisintä muuttaa sitä kuka olet, on se mitä teet.
Olennaista ei ole se, että on kurinalainen ihminen. Olennaista on, että luo kurinalaisen ympäristön. Jos haluaa syödä enemmän hedelmiä, kannattaa niitä laittaa esille sinne, missä viettää aikaa.
Hieno kirja rutiinien ja tapojen voimasta.
Kääntäjä: Kaisa Koskela
Lukija: Markus Niemi
- Hans Rosling, Ola Rosling & Anna Rönnlund: Faktojen maailma
Kirja joka muuttaa käsityksen maailmasta ja sen tilasta. Vaikka asiat ovat monin paikoin sietämättömän huonosti, kehitys parempaan on ollut nopeampaa, kuin usein kuvittelemme.
Maailman tilasta kysyttäessä satunnaisautomaatti tai simpanssi vastaa paremmin kuin huippuasiantuntijat eri puolilla maailmaa. Tämä on hämmentävää. Kirjan alussa oleva Roslingin kysely on kuitenkin silmiä avaava.
Näkemyksemme maailmasta perustuvat helposti vuosikymmenten takaisiin tietoihin. Lisäksi tarkastelemme helposti vain yksittäistapauksia huomaamatta kokonaiskuvaa. Maailma on paljon parempi paikka, kuin moni arvaakaan.
Rosling osoittaa kirjassa hengästyttävää tahtia monia ajattelumme vinoumia. Samalla kirja luo toivoa siitä, että parempaan suuntaan mennään.
Roslingin tärkeä opetus on, että tarkoitus ei pyhitä keinoja. Meidän pitää perustaa toimintamme ja tavoitteemme dataan ja tosiasioihin. Pelon lietsominen ei ole fiksua.
Ja jos Ilmastokriisi on niin tärkeä, miten voi olla mahdollista, että mittaamme päästöjämme vain kerran vuodessa. Jos emme seuraa edistystä jatkuvasti, miten voimme toimia.
Kiire on kuitenkin usein maailmankuvamme pahimpia vääristäjiä. Ylidramaattinen maailmankuva luo mieleen ja tekemiseen jatkuvan kiireen ja stressin. Silloin kun panokset ovat kaikkein korkeimmat, ei kannattaisi antaa kiireen ja stressin häiritä tietoon perustuvaa päätöksentekoa eli faktatietoisuutta.
Huimaa, että Rosling nimeää vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassa kaikkein pahimmaksi globaaliksi uhaksi leviävän influenssan tai pandemian.
Kääntäjä: Matti Kinnunen
Lukija: Juhani Rajalin
- Rutger Bregman: Hyvän historia
Uskomme, että kriisitilanteessa ihmiset ryhtyvät käyttäytymään itsekkäästi. Todellisuudessa ihmiset käyttäytyvät paremmin. Näin tapahtui esimerkiksi toisen maailmansodan pommituksissa.
Plasebon ja nosebon vaikutus on dramaattinen. Kun uskomme ihmisten pahuuteen, alkaa ennuste toteuttaa itseään.
Bregmanin mukaan uutiset tekevät pahaa mielenterveydellemme.
Kuvittelemme, että kun ihmiset laitetaan eristyksiin, he muuttuvat pedoiksi. Tähän perustuu lukemattomat tositv-konseptit. Bregman kuitenkin väittää, että tapahtuu juuri päin vastoin. Tiukassa paikassa ihmiset nousevat uudelle tasolle ja käyttäytyvät erinomaisen hyvin.
Luonnostaan ihminen on hyvä. Survival of the Friendliest.
Bregman tuo esille tutkimuksia, jotka osoittavat, että esimerkiksi sotilaat eivät halua ampua vihollista vaan pyrkivät olemaan ampumatta tai ampumaan ohi. Hollywoodin kuva ihmisen väkivaltaisuudesta vastaa yhtä hyvin todellisuutta kuin pornoelokuvat seksiä.
Bregman repii palasiksi esimerkiksi Jared Diamondin myytit Pääsiäisaarten kansan tuhosta, kirjan kärpästen herrasta, Philip Zimbardon Stanfordin vankilakokeesta sekä Stanley Milgramin tottelevaisuutta kuvaavasta sähköiskukokeesta.
Ihmiset eivät tee pahaa, koska ovat pahoja vaan siksi, että ajattelevat tekevänsä hyvää. Oli kyse sitten vankilakokeesta, sähköiskutestistä tai holokaustista. Niissä kaikissa paha on naamioitu hyväksi ja siksi mahdoton tapahtuu.
Kaiken muun ohella Bregman kumoaa vielä kirjan lopuksi yhden ympäristötaloustieteen ja ympäristöpolitiikan keskeisen opinkappaleen eli Garrett Hardinin yhteismaan tragedian osoittamalla, että maailma on täynnä yhteismaita, joissa yhteistyö toimii saunattomasti siksi, että ihmiset kykenevät keskustelemaan ja sopimaan.
Bregman kertoo myös upean esimerkin siitä, miten ryöstetty tarjoaa ryöstäjälle lompakon lisäksi takkinsa ja lopulta illallisen ravintolassa. Kääntämällä pahalle toinen poski on sittenkin mahdollisuus.
Jos ihmisiä kohtelee kuin ihmisiä eikä roistoja, he käyttäytyvät kuin ihmiset.
Kääntäjä: Mari Janatuinen
Lukija: Mikko Toiviainen
- Leo Stranius: Ekoistin muistelmat
Tämä oli tämän vuosikymmenen tuhannes luettu/kuunneltu kirja!
Jos joku olisi sanonut joskus, että pystyn kuuntelemaan/lukemaan yli 365 kirjaa vuodessa, olisin pitänyt sitä mahdottomana ilman radikaaleja muutoksia arkeen. Vähintään olisin ajatellut, että pitäisi luopua kaikista harrastuksista, luottamustehtävistä ja vapaaehtoistyöstä, ehkä palkkatyöstäkin, jotta tämä olisi mahdollista.
Jos joku olisi väittänyt, että on mahdollista lukea/kuunnella 1000 kirjaa alle 1000 päivässä ilman, että luopuu yllälistatusta tai oikeastaan mistään, olisin ehkä vähän naurahtanut ja pitänyt ajatusta fysiikan lakien vastaisena.
Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan! Tuhat kirjaa alle tuhannessa päivässä.
Mietin pitkään mikä kirja sopisi tähän kohtaan. Mikä olisl se tuhannes kirja? Sitten ajattelin, että voisin lukea tai kuunnella 10 merkityksellistä kirjaa. Näistä yksi ja ehkä se kaikkein tärkein kirja lienee tietysti omaelämäkertani.
Olikin mielenkiintoista kuunnella nyt kolme vuotta myöhemmin syksyllä 2019 julkaistu kirjani. Koska tuntuisi hassulta arvioida kirjaa tässä, laitan jakoon vain kirjan takakansitekstin.
Leo Straniuksen lapsuus ja nuoruus olivat repaleiset: ensimmäiset vuodet hän vietti opiskelija-asuntolassa Neva-joen rannalla, ja hän on ollut myös asunnoton ja asunut isänsä kanssa asunnottomien vieraskodissa. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 6,6. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?
Kirjassaan Stranius kertoo käänteestä, jonka johdosta hän on nyt ekologisesti elävä järjestöjohtaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja perheenisä. Miten hyvinvointivaltio auttoi juuri silloin, kun hän eniten apua tarvitsi? Miten Stranius otti ekologisen mittatikun kauniiseen käteensä ja optimoi oman hiilijalanjälkensä piiruntarkasti? Millaisten valintojen ja käänteiden myötä hänestä lopulta tuli hyväntuulinen inspiraation lähde kaikille maailmanparantajille?
Ekoistin muistelmat on myös tarina ympäristökysymysten murtautumisesta valtavirtaan ja vapaaehtoisesta luopumisesta. Kirja kertoo, miten päästää irti saavutetuista eduista, jotta voisimme pitää sen kaikkein tärkeimmän – elämän, joka on harvinaista tässä suuressa universumissa.
Leo Stranius on 44-vuotias järjestöjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Hän on yhteiskunnallinen vaikuttaja, ympäristöasiantuntija ja ajanhallintavalmentaja sekä kahden lapsen isä, jonka hiilijalanjälki on noin kolme tonnia.
11. Bonus: Leo Stranius: Tehokkuuden taika
Nyt kun tuhat kirjaa on luettu/kuunneltu alle tuhannessa päivässä, kuuntelin vielä uudestaan myös toisen oman kirjani.
Tämä kirja kertoo tavallaan siitä, miten tuhannen kirjan kuuntelu/lukeminen on mahdollista alle tuhannessa päivässä.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tammikuussa 2020 päätin kokeilla olisiko mahdollista lukea/kuunnella kuukauden aikana 31 kirjaa. Kun tämä onnistui ja kirjojen kuuntelusta tuli vahva rutiini, oli keväällä 2020 täynnä jo 100 kirjaa. Vuoden loppuun mennessä kirjoja kertyi yhteensä 375.
Jos haluat kuulla, miten tämä on mahdollista, kannattaa kuunnella tämä kirja. Se valottaa sitä, miten voi rakentaa omia arvoja palvelevia tapoja ja rutiineja sekä tehdä arjessa merkityksellisiä asioita ilman stressiä ja loppuun palamista.
