Tämän hallituksen yksi kaikkein tärkeimmistä hankkeista saatiin eteenpäin, kun luonnonsuojelulain uudistus eteni 12.5.2022 eduskunnan käsittelyyn.
Seuraavassa muutama näkökulma (1) luonnonsuojelulain uudistukseen, (2) yritysten luontotyöhön eli miten yrityksissä kannattaa lähteä ratkaisemaan luontokatoon liittyviä kysymyksiä sekä (3) ekologiseen kompensaatioon.
1. Luonnonsuojelulain uudistus tuo mukanaan paljon hyvää, mutta enemmän tarvitaan
Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan hyvää laissa on mm uhanalaisten lajien ja luontotyyppien parempi huomioiminen, ilmastonmuutokseen sopetuminen, alueelliset luonnonsuojelun toimeenpanosuunnitelmat ja Suomen luontopaneelin aseman vakiinnuttaminen.
Laki turvaisi myös kansallispuistot ja luonnonpuistot kaivostoimintaan tähtäävältä malminetsinnältä. Lisäksi lakiin tulee ekologisen kompensaation mahdollisuus.
Parannettavaa on kuitenkin vielä melkoisesti. Esimerkiksi WWF Suomen mukaan yritysten ja yksityishenkilöiden selvilläolovelvollisuutta ja huomioonottamisvelvoitetta tulisi vahvistaa. Käytännössä siis toimijoiden tulisi tuntea paremmin luontovaikutuksensa ja myös huomioida ne omassa toiminnassaan.
Toki kritiikkiäkin löytyy. MTK vastustaa sitä, että eräiden luontotyyppien suojelu tulisi suoraan laista sen sijaan, että asia olisi viranomaispäätösten varassa. MTK pitää myös ekologista kompensaation mahdollisuutta ongelmallisena, koska asiaa ei ole vielä pilotoitu tarpeeksi.
Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan kesällä 2023 ja se kumoaa vanhan lain vuodelta 1997.
Valitettavasti luontokatoa uusi laki ei pysäytä. Siihen tarvitaan vielä paljon järeämpiä toimia. Suomen lajeista joka yhdeksäs ja luontotyypeistä joka toinen on uhanalainen.
Luonnonsuojelulain uudistus ei tietysti ole ainoa hanke, jolla luontokatoon yritetään poliittisten päättäjien toimesta vastata.
Parhaillaan neuvotellaan YK:n biodiversiteettisopimuksen päivittämisestä, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Osana tätä valmistellaan EU:n biodiversiteettistrategiaa. Lisäksi EU:n taksonomia huomioi biodiversiteettiä ja luonnon monimuotoisuus on enenevässä määrin mukana mukana myös ilmastotoimissa.
2. Mistä aloittaa yrityksen luontotyö?
Yrityksille luontokato on olennainen elämän ja kuoleman kysymys ainakin kolmesta eri näkökulmasta.
Ensinnäkin luontokato ja sukupuuttoaalto uhkaavat olemassaolomme perustaa. Tätä alleviivaa niin ilmastokriisi, Planetary Boundaries, World Economic Forumin Global Risks Report kuin monet muutkin selvitykset. Kuolleella planeetalla ei ole liiketoimintaa.
Toisekseen kaikki liiketoiminta on riippuvaista ekosysteemipalveluista. Oli kyse sitten raaka-aineiden saatavuudesta tai toimitusketjuista. Luontoperustaiset riskit lisääntyvät ja olisi hölmöä jättää ne huomioimatta.
Kolmanneksi lainsäätäjät ja muut sidosryhmät pakottavat toimimaan. Olis kyse sitten YK:n biodiversiteettineuvotteluista, EU:n biodiversiteettistrategiasta, EU-taksonomiasta ja sen myötä rahan hinnasta ja kustannuksista, uusista raportointivaatimuksista tai kansallisesta lainsäädännöstä. Biodiversiteetti tulee kaikkialta. Myös asiakkaat, kilpailijat, omistajat, sijoittajat ja rahoittajat, työntekijät, kansalaisjärjestöt, julkinen sektori ja media/toimittajat odottavat toimia.
Mitä sitten kannattaisi tehdä? Tässä jokaiselle organisaatiolle tai yritykselle kolme ensimmäistä askelta luontokadon vähentämiseksi ja tilanteen haltuun ottamiseksi omassa organisaatiossa:
- Kasvata biodiversiteettiosaamistasi
- Tunnista yrityksesi luontovaikutukset ja -riippuvuudet
- Aseta biodiversiteettitavoitteet ja luo strategia
Sitten kun ensimmäiset askeleet on otettu, kannattaa asettaa tieteeseen perustuvia luontotavoitteita sekä tavoittella nettopositiivisuutta.
Käytännössä nettopositiivisuus tarkoittaa sitä, että organisaatio hallinnoi enemmän maapinta-alaa, joka on luonnontilassa tai jossa tuetaan herkkiä ja uhanalaisia lajeja, kuten pölyttäjiä, kuin rakennettua ja jatkuvan muokkauksen kohteena olevaa maapinta-alaa.
Noin 30-50 prosenttia maapallon pinta-alasta pitäisi pystyä jättämään ihmistoiminnan ulkopuolelle.
Arvokkaiden luontoalueiden tunnistus edellyttää yleensä kartoitusta ja toimintasuunnitelmaa yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Suurimmat vaikutukset tulevat usein hankinnoista ja energiankäytöstä. Nämä pitäisi olla selvitetty ja minimoitu sekä tarpeen mukaan hyvitetty ekologisella kompensoinnilla. Myös omaa maankäyttöä voi hyvittää ekologisella kompensoinnilla.
Esimerkiksi ilmastonmuutoksen edelläkävijät ovat ottaneet käyttöön organisaation sisäisen hinnan hiilidioksidipäästöille. Sama mekanismi voisi toimia myös luontovaikutusten suhteen. Organisaatio voi asettaa hinnan omille päästöilleen ja luontovaikutuksilleen sekä ohjata tätä kautta saadut varat luontoa ja ilmastoa tukeviin investointeihin, selvityksiin, hankkeisiin ja hyväntekeväisyyteen.
Hyvä alku on sitoutuminen Science-Based Targets for Nature –aloitteeseen.
3. Mitä pitäisi huomioida ekologisessa kompensaatiossa?
Lopuksi vielä ekologisesta kompensaatiosta, joka varmasti nousee tulevina vuosina yhdeksi keskeiseksi työkaluksi yritysten vastuullisuustyössä haluttiin sitä tai ei.
Ekologinen kompensaatio tarkoittaa siis sitä, että toiminnasta elinympäristölle aiheutettu haitta hyvitetään parantamalla elinympäristön tilaa jossain muualla silloin kun ennaltaehkäisevä ympäristövaikutusten minimointi ei ole riittävää luontotyyppien tai lajien elinympäristön heikentämisen estämiseksi.
Tähän liittyen on tärkeää muistaa muutama näkökohta.
Ekologinen kompensaatio ei sovellu arvokkaimpiin luontokohteisiin: ne ovat korvaamattomia, eikä niitä saa heikentää kompensaatiojärjestelmän avulla. Kompensaatiota ei tule voida käyttää luonnonsuojelualueiden, kaavojen suojeluvarausalueiden, lailla suojeltujen lajien esiintymien luontotyyppien, muiden kansallisesti tai kansainvälisesti arvokkaiksi määriteltyjen luontoalueiden tai uhanalaisten lajien esiintymien heikentämiseen.
Lähtökohtana on oltava että kompensaation kohteena olevan elinympäristön tai luontotyypin kokonaistilanne pysyvästi paranee kompensaatiotoimenpiteen ansiosta alkutilanteeseen nähden.
Ekologisen kompensaation tulee ensisijaisesti kohdistua samaan elinympäristöön tai luontotyyppiin samalla luonnonmaantieteellisellä alueella kuin heikennys.
Ekologisen kompensaation on oltava kestoltaan vähintään yhtä pitkä kuin hyvitettävä haitta. Käytännössä, koska haitat useimmissa hankkeissa ovat pysyviä, kompensaationkin on oltava pysyvä.
Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaan lienee selvää, että ekologisen kompensaation pitäisi olla pakollista kaikille.