Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa näyttää vauhdittava irtautumista fossiilisista polttoaineista. Samaan aikaan on kuitenkin riski, että eri maat siirtyvät vain muihin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten nestemäiseen maakaasuun tai muihin ilmaston kannalta huonoihin ratkaisuihin. Inhimillisen kärsimyksen ohella sodalla on tietysti vaikutuksia myös paikalliseen luontoon ja eläimiin.
Keskustelimme taannoin Kestävyysmuutoksen tekijät -livelähetyksessä Ukrainan sodan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista Syken tutkimusprofessori Paula Kivimaan ja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistolan kanssa.
Seuraavassa hiukan pohdintaa tähän teemaan eli kymmenen huomiota Ukrainan sodan ympäristövaikutuksista:
1. Ensinnäkin Venäjän hyökkäys Ukrainaan näyttäisi nopeuttavan ilmastotoimia Suomessa, Euroopassa ja maailmalla. Vaikka irtautuminen Venäjän fossiilisista polttoaineista on hidasta ja vaikeaa, nopeutuu tämä prosessi varmasti sodan myötä. Olennaista on tietysti, että Venäjän fossiileja ei korvata muilla fossiilisilla polttoaieneilla.
2. Toisekseen on selvää, että myös energiatehokkuus ja energiansäästö ovat nousseet uudestaan poliitiselle agendalle. Tilannetta on verrattu monin paikoin 1970-luvun energiakriisiin.
Esimerkiksi Maailman energiajärjestö listasi maaliskuussa 2022 10 keinoa öljyriippuvuudesta irtautumiseksi. Näitä olivat esimerkiksi autojen nopeusrajoitusten alentaminen, etätyön suosiminen, kaupunkien autottomat sunnuntait, joukkoliikenteen lippujen hintojen alennukset sekä pyöräilyn ja kävelyn tukeminen, yhteiskäyttöautojen suosiminen, rahtiliikenteen energiatehokkuuden parantaminen, junaliikenteen suosiminen lentoliikenteen kustannuksella sekä liikematkustelun rajoittaminen silloin kun vaihtoehtoja on tarjolla ja sähköisen liikenteen tukeminen. Osa keinoista muistuttaa hyvin paljon 1970-luvun öljykriisin keinovalikoimaa.
3. Kolmanneksi sodan myötä maailmalla on kasvanutta kiinnostusta nestemäiseen maakaasuun, jonka infran ajatellaan myöhemmin mahdollistavan vihreän vedyn hyödyntämisen. Samalla eri mailla, kuten Suomella on houkutus käyttää biomassaa, turvetta ja hiiltä pidempään kuin ilmaston kannalta olisi järkevää. Turpeen ongelma on ilmaston ja luontovaikutusten ohella se, että päästöoikeuksien hinnan noustessa tai sateisen kesän sattuessa huoltovarmuus katoaa kuin vesi hanhen selästä.
4. Neljänneksi toki samaan aikaan hyvät vaihtoehdot, kuten tuulivoima, aurinkoenergia, maalämpö ja kaikki uusiutuvat ovat kovassa nosteessa ja nostavat kätevästi energiaomavaraisuutta. Joissain uusiutuvissa energialähteissä saattaa kuitenkin olla kriittisiä komponentteja, joiden hankinta- ja saatavuusketjut voivat häiriintyä sodan myötä. Sota on tuonut entistä näkyvämmäksi materiaalivirrat energiantuotannossa, maataloudessa ja lannoitteissa.
5. Viidenneksi Venäjän puuntuonnin tyrehtyminen tekee hyvää Venäjän metsien monimuotoisuudelle. Sen sijaan Suomen metsien käyttöön tilanne aiheuttaa kovia paineita. Vaikka nuorten metsien käyttöä voitaisiinkin pariksi vuodeksi ehkä lisätä, ei ratkaisu ole ilmaston eikä luonnon monimuotoisuuden kannalta pidemmällä tähtäimellä kestävällä pohjalla.
6. Kuudenneksi sota ja halu irtautua Venäjän fossiilisista tulee lisäämään ydinvoiman suosiota. Toki hiukan ristiriitaisesti. Monet ovat erittäin tyytyväisiä, että Olkiluodon kolmosreaktori saatiin vihdoin käyntiin ja näin sähkön tuontia Venäjältä voidaan vähentää. Samaan aikaan kiihtyvä joukko osakkeenomistajia, lähinnä kuntia, haluaa irtautua Fennovoiman ydinvoimahankkeesta sen Putiniin liittyvän suoran kytköksen takia. Myös Saksassa on kovat paineet jatkaa nykyisten ydinvoimaloiden käyttöaikaa vaikka maakaasuun pohjautuvaa energiajärjestelmää ei kovin helppo sähköllä olekaan suoraan korvata.
Ydinvoimaan liittyy edelleen uraanin saatavuusongelmat, hybridivaikuttamisen ja sotilaallisiin iskuihin liittyvät riskit sekä erityisesti se, että ainakin uudet hankkeet ovat liian hitaita ja kalliita vastaamaan käsillä olevaan energiakriisiin eikä pienydinreaktoreistakaan ole vielä seuraavien vuosikymmenten aikana apua. Suomessa rakennetaan tällä hetkellä noin kolmessa vuodessa Olkiluoto 3:n tuotannon verran pelkästään tuulivoimaa. Uusiutuvien energialähteiden hinnat ovat tällä hetkellä houkuttelevampia kalliisiin ja hitaisiin ydinvoimalaprojekteihin.
7. Seitsemänneksi sota aiheuttaa myös omat haasteensa ruuan tuotannolle ja sen myötä luonnon monimuotoisuudelle. Viljelymaata kuitenkin riittää Suomessakin. Varsinkin, jos lisäämme kasvisproteiinien tuotantoa ja vähennämme eläintuotantoa. Lannoitteiden saatavuuden kannalta siirtyminen luomuviljelyyn voi parhaimmillaan vauhdittua. Varsinkin, jos EU jatkaa biodiversiteettipolitiikkaansa eikä laita sitä sodan takia jäihin. Vahva ja monimuotoinen luonto kasvattaa ja ylläpitää kansakunnan resilienssiä, joten olisi sulaa hulluutta olla investoimatta luonnonsuojeluluun tämmöisenä aikana kun energiapuoleltakin tuleekin painetta metsien käyttöön ja vesivoiman lisäämiseen.
8. Kahdeksanneksi sodalla on välittömiä ja tuhoisia vaikutuksia myös paikalliselle luonnolle. Sodan suorat ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Esimerkiksi Yhdysvaltojen hyökättyä Irakiin, poltettiin alueen öljykenttiä ja vapautettiin näin suuri määrä hiilidioksidia ilmakehään. Ukrainan alueella talvehtii iso osa muuttolinnuista. Lisäksi sota aiheuttaa kemikaalipäästöjä, palojäämiä, saastunutta maaperää ja miinoja. Myös vesistöt saastuvat. Itse sota kuluttaa tietysti myös valtavan määrän luonnonvaroja. Lisäksi Ukrainan alueella on uhkana esimerkiksi ydinonnettomuuden riskit. Puhumattakaan siitä, mikä on biologisten tai kemiallisten aseiden tuomat riskit.
9. Yhdeksänneksi sota on tuonut uuden ulottuvuuden yritysten vastuullisuustyöhön. On ollut ilahduttavaa, miten selkeästi esimerkiksi suomalaiset yritykset ovat halunneet vetää liiketoimintansa pois Venäjältä.
Muistan kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin vuonna 2003. Virittelimme tuolloin Maan ystävissä yhdessä Rauhanjärjestöjen kanssa boikottikampanjaa niitä yhdysvaltalaisia yrityksiä vastaan, jotka olivat tukeneet silloista hyökkäyssotaa käyvää Yhdysvaltojen hallintoa rahallisesti. Tämä koettiin silloin valtaapitävien toimesta täysin vääränlaisena toimintana. Nyt 20 vuotta myöhemmin ei ole juuri tarvittu kansalaisjärjestöjen boikottikampanjoita siihen, että päättäjät ja yritykset eivät olisi ymmärtäneet omaa rooliaan tilanteessa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
10. Kymmenenneksi tästä kaikesta kärsivät eniten sodan uhreiksi joutuvat siviilit, maailman köyhimmät sekä ne, jotka eivät voi omasta puolestaan puhua, kuten paikallinen luonto ja eläimet. Sota voi kyllä parhaimmillaan kiihdyttää irtautumista fossiiliriippuvuudesta, mutta samalla se saastuttaa vesistöjä ja maaperää sekä tuhoaa esimerkiksi viljasatoja. Myös jälleenrakennus tulee aikanaan vaatimaan paljon luonnonvaroja.
Samalla kannattaa muistaa, että ilmastokriisi ja luontokato ovat vuosisadan tai tuhannen mittaisia haasteita koko ihmiskunnalle. Siinä ajassa erilaiset tartuntataudit ja sodat tulevat ja menevät.
Mielestäni sodan kohtalokkain vaikutus on sotilasblokkien vahvistuminen eli kansainvälisen yhteistyön vaikeutuminen. Venäjän eristäminen tietää suuria vaikeuksia neuvotteluihin ja päätöksentekoon esimerkiksi Arktiksen pelastamisesta.
Sotilasblokkien vahvistuminen tietää myös kilpavarustelua, siis rahojen, raaka-aineiden, energian ja osaamisen haaskaamista vahingolliseen tuotantoon ja innovaatioihin.