Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?

Toisinaan sanotaan, että laatu korvaa määrän. Ajatusta siitä, että määrä korvaisi laadun pidetään usein virheellisenä ja kritisoidaan voimakkaasti.

Ihmisiä kannustetaan vähentämään tekemistä ja tavaroita. Keskittymään olennaiseen ja merkityksellisiin asioihin. Korvaamaan määrän laadulla. Tämä on hyvä ohjenuora.

Toisaalta tullaanko hyväksi tekemällä asioita täydellisesti vai roiskimalla sinne tänne? Pelkkä kysymys näin muotoiltuna on arvolatautunut ja pitää sisällään oletuksen, että asiat kannattaa tehdä mielummin hyvin kuin tyydyttävästi tai hutaisten.

Onko tämä kuitenkaan aina näin? Ei tietenkään.

James Clear kuvaa tutkimusta, jossa valokuvauksen opiskelijat jaetaan kahteen ryhmään. Laatuun ja määrään. Toisen ryhmän opiskelijoita pyydetään ottamaan yksi mahdollisimman hyvä tai suorastaan täydellinen valokuva. Toista ryhmää pyydetään vastaavasti ottamaan kuvia niin paljon kuin mahdollista laadusta välittämättä. Tämän jälkeen eri ryhmien kuvien laatua arvioidaan.

Arvaat jo varmasti vastauksen. Ne opiskelijat jotka ottivat mahdollisimman paljon kuvia, onnistuivat keskimäärin ottamaan myös paljon laadukkaampia ja täydellisempiä kuvia kuin sen ryhmän jäsenet, joita kehotettiin keskittymään yhteen täydelliseen otokseen. Tämä johtui tietysti siitä, että tekemällä ja toistamalla oppii. Hyvin suunniteltu kun ei ole vielä lainkaan tehty.

Usein meitä kuitenkin kannustetaan keskittymään laatuun sen sijaan, että tekisimme jotain asiaa vain mahdollisimman paljon. Miksi?

Itseeni on valokuvauksen opiskelijoiden ohella tehnyt vaikutuksen kaksi esimerkkiä määrästä ja toistosta. Toinen on taiteen ja toinen on kirjallisuuden parista.

  1. Pablo Picasso. Häntä on luonnehdittu yhdeksi 1900-luvun huomattavimmaksi taiteilijaksi. Monet meistä tunnistavat hänen teoksiaan. Hän on ainakin tehnyt laadukasta taidetta pelkän määrän sijaan. Vai onko sittenkään?

Wikipedian mukaan ”pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä, noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä sekä lukuisia kirjankuvituksia.” Tämä tarkoittaa 173 maalausta ja 1282 piirrosta vuodessa.

Toisen arvion mukaan Picasson kerrotaan tehneen 50 000 teosta 70 vuoden aikana. Käytännössä tuo tarkoittaa keskimäärin kahta teosta joka ikinen päivä 70 vuoden ajan.

Niin tai näin, niin tuolla tahdilla ei ole paljon ehtinyt jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia, vaan määrä on korvannut laadun. Lopulta sen määrän joukosta on löytynyt niitä maailmanhistorian klassikoita. Ja tämän jälkeen ne muutamat hyvät maalaukset nostavat ne loputkin teokset arvoon arvaamattomaan.

  1. Toinen esimerkki kirjallisuudesta. Enid Blyton.

Olen puhunut joillekin, että voisin kirjoittaa kirjan kuukaudessa. Yleensä tätä on kauhisteltu ja pidetty mahdottomana tavoitteena. Kuukaudessa ei kunnon kirjaa tehdä. Ainakaan niin, ettei muu elämä kärsisi kohtuuttomasti.

Mitä teki Enid Blyton? Hän kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan.

Enid Blytonin teoksia ei voi ehkä pitää kirjallisuuden historian kaikkein mestarillisimpina teoksina. Toisaalta yhä uudet sukupolvet ovat lukeneet muun muassa Viisikko-, Salaisuus-, Sos- ja Seikkailu-sarjat. Ja tykännyt niistä. Myös minä itse ja oma lapseni.

Kolmas esimerkki on ihmissuhteet. Eikö siinä ainakin päde se, että laatu korvaa määrän. Parisuhde tai muutama sydänystävä on meille tärkeämpiä kuin valtava verkosto pinnallisia ihmissuhteita.

Tätäkin voi kuitenkin lähestyä määrän näkökulmasta. Hyvä parisuhde tai suhteet läheisiin ystäviin perustuvat intensiiviseen olemiseen. Ei parisuhdetta hoideta yhdellä superlaadukkaalla illallisella vuodessa. Sitä hoidetaan valtavalla määrällä yhdessä olemista ja arjen jakamista. Kyse on siinäkin toistosta ja määrästä. Lisäksi jos tapaa paljon ihmisiä, voi olla paremmat edellytykset löytää ne sydänystävät verrattuna siihen, että pakkososiaalistuu ensimmäiseen lapsuuden päiväkotikaveriin.

Totta toki on, että usein määrä ei korvaa laatua. Jos kuitenkin haluat tulla hyväksi jossain, ei ehkä kannata pyrkiä tekemään yhtä asiaa täydellisesti vaan pyrkiä harjoittelemaan mahdollisimman paljon ja olla mahdollisimman tuottelias.

Meistä kaikista ei tietenkään voi tulla Picassoja tai Blytoneita, ei edes maalareita tai kirjailijoita. Taidot kuitenkin kehittyvät laskemalla tekemisen kynnystä, tekemällä riittävän hyvää. Ja harjoittelemalla ja toistamalla mahdollisimman paljon.

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?”

  1. Leo,
    Tietysti pätee sanonta ”oppia ikä kaikki ”, mutta tällöin ei välttämättä ole kyse määrän ja laadun suhteesta, vaan ennemminkin järkevyyden kasvattamisesta. Olemisen ja tekemisen laatu ja määrä ovat nekin suhteellisia keskenään ja erikseen riippuen mm.olijan ja tekijän henkilökohtaisista arvioinneista , kyvyistä ja mahdollisuuksista ja samalla kunkinhetkisistä yhteiskunnallisista olosuhteista ja suuntauksista sekä ihmisten omakohtaisista näkemyksistä ( esim.moraali- ja uskomus-ja poliittiset käsitykset ). Tämä koskee mainitsemasi Ranskassa eläneen Pablo Picasson maalauksia ja niiden määrää ja laatua. Picasson edustama taidesuuntaus on vain yksi monista. Picasso ei ole ollut arvostettu taiteilija hetipaikalla , vaan hän ( kuten monet muutkin taiteilijat ) on noussut ajan saatossa maailmankuuluksi ja laadullisesti arvostetuksi,varsinkin kuolemansa jälkeen, etenkin hänen taidesuuntaustaan ihailevien taholla.Tällöin määrällä tai laadulla ei ole erityistä vaikutusta arvostukseen. Yhtäältä yleisesti Picasson maalaustyylistä vähemmän tykkääville tämän muutamat maalaukset edustavat taiteilijan edistyksellisiä näkemyksiä vaikkapa sodasta ja rauhasta , ja näin ne saattavat miellyttää.Tällöin on kyse ennemminkin itsekunkin katsomuksista ” laadun ” suhteen kuin määrästä. Pidän vain harvoista Picasson maalauksista ja piirustuksista. Enid Blytonin Viisikko-sarja on sen sijaan ollut lempilukemisiani jo lapsena. Kirjailijan teoksien lukumäärästä en ole edes ollut tietoinen. Olen jopa antanut ensimmäiselle ja nyt viimeiseksi jäävälle uroskoiralleni Viisikko-sarjassa esiintyvän TIM -koiran nimen! Tähän vaikutti kyseisen Blytonin mielikuvituksen tuottaman koiran nokkeluus ja viisaus. Nimenomaan viisaus ja maltillisuus vaikeuden tilanteidenkin edessä..

    Sinun oman käsityksesi mukaan määrä voisi korvata laadun yhtälailla kuin laatu voi korvata määrän. Olisikohan tämä jonkinlainen itsepuolustus taholtasi juuri siksi, että pyrit olemaan ” kaikkialla ja yhtäaikaa hyvä ” tekemisen liiallisen määrän laskiessa näkyvästi ja tuntuvasti sen laatua ?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!