Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?

Toisinaan sanotaan, että laatu korvaa määrän. Ajatusta siitä, että määrä korvaisi laadun pidetään usein virheellisenä ja kritisoidaan voimakkaasti.

Ihmisiä kannustetaan vähentämään tekemistä ja tavaroita. Keskittymään olennaiseen ja merkityksellisiin asioihin. Korvaamaan määrän laadulla. Tämä on hyvä ohjenuora.

Toisaalta tullaanko hyväksi tekemällä asioita täydellisesti vai roiskimalla sinne tänne? Pelkkä kysymys näin muotoiltuna on arvolatautunut ja pitää sisällään oletuksen, että asiat kannattaa tehdä mielummin hyvin kuin tyydyttävästi tai hutaisten.

Onko tämä kuitenkaan aina näin? Ei tietenkään.

James Clear kuvaa tutkimusta, jossa valokuvauksen opiskelijat jaetaan kahteen ryhmään. Laatuun ja määrään. Toisen ryhmän opiskelijoita pyydetään ottamaan yksi mahdollisimman hyvä tai suorastaan täydellinen valokuva. Toista ryhmää pyydetään vastaavasti ottamaan kuvia niin paljon kuin mahdollista laadusta välittämättä. Tämän jälkeen eri ryhmien kuvien laatua arvioidaan.

Arvaat jo varmasti vastauksen. Ne opiskelijat jotka ottivat mahdollisimman paljon kuvia, onnistuivat keskimäärin ottamaan myös paljon laadukkaampia ja täydellisempiä kuvia kuin sen ryhmän jäsenet, joita kehotettiin keskittymään yhteen täydelliseen otokseen. Tämä johtui tietysti siitä, että tekemällä ja toistamalla oppii. Hyvin suunniteltu kun ei ole vielä lainkaan tehty.

Usein meitä kuitenkin kannustetaan keskittymään laatuun sen sijaan, että tekisimme jotain asiaa vain mahdollisimman paljon. Miksi?

Itseeni on valokuvauksen opiskelijoiden ohella tehnyt vaikutuksen kaksi esimerkkiä määrästä ja toistosta. Toinen on taiteen ja toinen on kirjallisuuden parista.

  1. Pablo Picasso. Häntä on luonnehdittu yhdeksi 1900-luvun huomattavimmaksi taiteilijaksi. Monet meistä tunnistavat hänen teoksiaan. Hän on ainakin tehnyt laadukasta taidetta pelkän määrän sijaan. Vai onko sittenkään?

Wikipedian mukaan ”pitkällä, 78 vuotta kestäneellä taiteilijaurallaan Picasso oli erittäin tuottelias. Hän maalasi noin 13 500 taulua, teki 100 000 piirrosta ja grafiikkatyötä, noin 300 veistosta ja keramiikkatyötä sekä lukuisia kirjankuvituksia.” Tämä tarkoittaa 173 maalausta ja 1282 piirrosta vuodessa.

Toisen arvion mukaan Picasson kerrotaan tehneen 50 000 teosta 70 vuoden aikana. Käytännössä tuo tarkoittaa keskimäärin kahta teosta joka ikinen päivä 70 vuoden ajan.

Niin tai näin, niin tuolla tahdilla ei ole paljon ehtinyt jäädä hinkkaamaan yksityiskohtia, vaan määrä on korvannut laadun. Lopulta sen määrän joukosta on löytynyt niitä maailmanhistorian klassikoita. Ja tämän jälkeen ne muutamat hyvät maalaukset nostavat ne loputkin teokset arvoon arvaamattomaan.

  1. Toinen esimerkki kirjallisuudesta. Enid Blyton.

Olen puhunut joillekin, että voisin kirjoittaa kirjan kuukaudessa. Yleensä tätä on kauhisteltu ja pidetty mahdottomana tavoitteena. Kuukaudessa ei kunnon kirjaa tehdä. Ainakaan niin, ettei muu elämä kärsisi kohtuuttomasti.

Mitä teki Enid Blyton? Hän kirjoitti 40 vuoden uransa aikana yhteensä 600 kirjaa. Käytännössä siis15 kirjaa vuodessa. Joka vuosi. 40 vuoden ajan.

Enid Blytonin teoksia ei voi ehkä pitää kirjallisuuden historian kaikkein mestarillisimpina teoksina. Toisaalta yhä uudet sukupolvet ovat lukeneet muun muassa Viisikko-, Salaisuus-, Sos- ja Seikkailu-sarjat. Ja tykännyt niistä. Myös minä itse ja oma lapseni.

Kolmas esimerkki on ihmissuhteet. Eikö siinä ainakin päde se, että laatu korvaa määrän. Parisuhde tai muutama sydänystävä on meille tärkeämpiä kuin valtava verkosto pinnallisia ihmissuhteita.

Tätäkin voi kuitenkin lähestyä määrän näkökulmasta. Hyvä parisuhde tai suhteet läheisiin ystäviin perustuvat intensiiviseen olemiseen. Ei parisuhdetta hoideta yhdellä superlaadukkaalla illallisella vuodessa. Sitä hoidetaan valtavalla määrällä yhdessä olemista ja arjen jakamista. Kyse on siinäkin toistosta ja määrästä. Lisäksi jos tapaa paljon ihmisiä, voi olla paremmat edellytykset löytää ne sydänystävät verrattuna siihen, että pakkososiaalistuu ensimmäiseen lapsuuden päiväkotikaveriin.

Totta toki on, että usein määrä ei korvaa laatua. Jos kuitenkin haluat tulla hyväksi jossain, ei ehkä kannata pyrkiä tekemään yhtä asiaa täydellisesti vaan pyrkiä harjoittelemaan mahdollisimman paljon ja olla mahdollisimman tuottelias.

Meistä kaikista ei tietenkään voi tulla Picassoja tai Blytoneita, ei edes maalareita tai kirjailijoita. Taidot kuitenkin kehittyvät laskemalla tekemisen kynnystä, tekemällä riittävän hyvää. Ja harjoittelemalla ja toistamalla mahdollisimman paljon.

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi määrä korvaa laadun ja on parempi tehdä enemmän kuin paremmin?”

  1. Leo,
    Tietysti pätee sanonta ”oppia ikä kaikki ”, mutta tällöin ei välttämättä ole kyse määrän ja laadun suhteesta, vaan ennemminkin järkevyyden kasvattamisesta. Olemisen ja tekemisen laatu ja määrä ovat nekin suhteellisia keskenään ja erikseen riippuen mm.olijan ja tekijän henkilökohtaisista arvioinneista , kyvyistä ja mahdollisuuksista ja samalla kunkinhetkisistä yhteiskunnallisista olosuhteista ja suuntauksista sekä ihmisten omakohtaisista näkemyksistä ( esim.moraali- ja uskomus-ja poliittiset käsitykset ). Tämä koskee mainitsemasi Ranskassa eläneen Pablo Picasson maalauksia ja niiden määrää ja laatua. Picasson edustama taidesuuntaus on vain yksi monista. Picasso ei ole ollut arvostettu taiteilija hetipaikalla , vaan hän ( kuten monet muutkin taiteilijat ) on noussut ajan saatossa maailmankuuluksi ja laadullisesti arvostetuksi,varsinkin kuolemansa jälkeen, etenkin hänen taidesuuntaustaan ihailevien taholla.Tällöin määrällä tai laadulla ei ole erityistä vaikutusta arvostukseen. Yhtäältä yleisesti Picasson maalaustyylistä vähemmän tykkääville tämän muutamat maalaukset edustavat taiteilijan edistyksellisiä näkemyksiä vaikkapa sodasta ja rauhasta , ja näin ne saattavat miellyttää.Tällöin on kyse ennemminkin itsekunkin katsomuksista ” laadun ” suhteen kuin määrästä. Pidän vain harvoista Picasson maalauksista ja piirustuksista. Enid Blytonin Viisikko-sarja on sen sijaan ollut lempilukemisiani jo lapsena. Kirjailijan teoksien lukumäärästä en ole edes ollut tietoinen. Olen jopa antanut ensimmäiselle ja nyt viimeiseksi jäävälle uroskoiralleni Viisikko-sarjassa esiintyvän TIM -koiran nimen! Tähän vaikutti kyseisen Blytonin mielikuvituksen tuottaman koiran nokkeluus ja viisaus. Nimenomaan viisaus ja maltillisuus vaikeuden tilanteidenkin edessä..

    Sinun oman käsityksesi mukaan määrä voisi korvata laadun yhtälailla kuin laatu voi korvata määrän. Olisikohan tämä jonkinlainen itsepuolustus taholtasi juuri siksi, että pyrit olemaan ” kaikkialla ja yhtäaikaa hyvä ” tekemisen liiallisen määrän laskiessa näkyvästi ja tuntuvasti sen laatua ?

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin