EU julkaisee 14.7.2021 suunnitelman päästövähennystoimista (Fit for 55) eli siitä, miten pääsemme tavoitteeseen vähentää päästöjä 55 % vuoteen 2030 ja näin siirtyä kohti hiilineutraalia Eurooppaa vuoteen 2050 mennessä.
Komission paketti sisältää uusia aloitteita ja esityksiä nykyiseen lainsäädäntöön. Näitä ovat muun muassa energiatehokkuusdirektiivi, päästökauppa ja päästökaupan ulkopuolisen sektori (taakanjako), uusiutuvan energian direktiivi, maankäytön muutokset ja nielut (LULUCF) sekä hiilitullit.
Vaikka EU:n sitova lainsäädäntö vauhdittaa konkreettisia ilmastotoimia, ei se ole linjassa ilmastotieteen kanssa. Nyt käsillä oleva esitys ei myöskään vaikuta ihmisten arkeen niin paljon kuin julkisessa keskustelussa helposti kuvitellaan.
Ohessa viisi havaintoa EU:n Fit for 55 -ilmastopaketista:
1. Ensinnäkin EU:n tavoite ei ole linjassa ilmastotieteen kanssa. EU:n tulisi asettaa vähintään 58-70 % päästövähennystavoite vuoteen 2030, jotta kantaisimme oman oikeudenmukaisen osuutemme ilmastokriisistä.
Nykyinen ilmastopolitiikka on huolestuttavan kaukana siitä, että käsittelisimme ilmastokriisiä kriisinä tai toimisimme Euroopan parlamentin julistaman ilmastohätätilan viitoittamalla tiellä.
2. Toisaalta EU:n sitova lainsäädäntö vauhdittaa ilmastotoimia. Vaikka ylätason tavoite ja siitä johdetut konkreettiset esitykset ovat riittämättömiä, on vaikea kuvitella, että monessakaan jäsenmaassa päästäisiin ilmastopolitiikassa näin sitoviin toimiin ilman EU:n johtajuutta. Monessa jäsenmaassa on niin paljon omia lyhytnäköisiä kansallisia intressejä, että vain harvassa maassa päättäjät ovat kykeneviä tekemään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Onneksi on siis EU.
3. Yksilön arjessa päätökset näkyvät lopulta vähän. Toisin kuin monissa keskusteluissa tuodaan esille (ks esim HS 10.7.2021, Edessä on isoja päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan suomalaisten arkeen) vaikutukset ihmisten arkeen ovat mitättömiä.
- Energiajärjestelmämme muuttuessa hiilineutraaliksi koteihin tulee edelleen sähköä ja lämpöä.
- Autokannan sähköistyessä sekä joukkoliikenteen ja pyöräilyn olosuhteiden parantuessa ihmiset voivat edelleen liikkua paikasta toiseen.
- Hiilitullien myötä ihmiset voivat edelleen hankkia tarpeellisia tavaroita. Ne ovat vain aiempaa kestävämpiä ja vähäpäästöisempiä.
- Metsähakkuiden vähentyessä, suojelualueiden lisääntyessä ja nielujen vahvistuessa voimme edelleen lukea uutisia, pyyhkiä pyllymme vessapaperiin sekä asua puutaloissa ja nauttia lähiluonnosta.
Tällä en tarkoita, etteikö tarvittaisi radikaalia muutosta kulttuuriin, arvoihin ja ihmisten arkeen. Haluan vain sanoa, että lähtökohtaisesti ilmastotoimet lisäävät ihmisten hyvinvointia varsinkin pidemmällä aikavälillä, samalla kun kannamme välttämättömän vastuumme planeetasta ja sen monimuotoisen elämän jatkumisesta.
4. Osa yrityksistä kulkee kaukana politiikan edellä. Monet yritykset ovat Suomessa ja kansainvälisesti asettaneet hiilineutraalisuustavoitteita jo vuosille 2025-2030. Esimerkiksi Microsoft aikoo olla hiilinegatiivinen vuoteen 2030 mennessä ja poistaa ilmakehästä kaiken sinne päästämänsä hiilidioksidin. Suomessa monet energiayhtiöt ovat jo vuoteen 2030 mennessä hiilineutraaleja. Lisäksi esimerkiksi S-ryhmä ja OP ryhmä aikovat olla hiilineutraaleja vuoteen 2025 mennessä.
Kuolleella planeetalla ei ole liiketoimintaa, työpaikkoja tai hyvinvointia. Yritykset tajuavat tämän hyvin ja muuttavat kovaa vauhtia toimintaansa. Ilmastokriisissä, kuten luontokadossakin, on kyse systeemitason valtavasta riskistä liiketoiminnalle. On yritysten etu, että ilmastokriisiä käsitellään kriisinä.
5. Oikeudenmukaista siirtymää ei voi kuitenkaan tarpeeksi korostaa. Ilmastotoimille on tärkeä saada ihmisten hyväksyntä. Tätä ei auta se, että osa poliittisista päättäjistä maalailee uhkakuvia kurjistumisesta ja väittää päästöjen vähentämisen haittaavan ihmisten arkea kohtuuttomasti. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.
Isossa kuvassa ilmastotoimet parantavat arkea ja hyvinvointiamme kaikilla tasoilla, puhuttiin sitten yksilöiden, alueiden tai kansakunnan hyvinvoinnista. Toki yksittäisille elinkeinoille ja niiden harjoittajille on luvassa isojakin muutoksia, ja näihin siirtymiin saatetaan tarvita isoakin tukea.
Ilmastopolitiikassa emme voi kuitenkaan tuijottaa pelkästään mielipidekyselyitä, kuten Greenpeacen Kaisa Kosonen Helsingin Sanomien uutisessa osuvasti kiteyttää:
”Kaikkein olennaisinta on kuitenkin, ettei ilmastonmuutos ja siihen kytkeytyvä luontokato kysy meidän mielipidettämme. Jos nyt katsoo vaikka noita Kanadan ennätyshelteitä, niin eipä siellä Lyttonin kylän asukkailta kysytty, että mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta, kun koko kylä paloi poroksi yhdessä hetkessä”, Kosonen sanoo.
Suomen näkökulmasta EU:n kiristyvät ilmastotoimet ovat vaatimattomia mutta tervetulleita. Suomella on jo tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035. Tämä on hyvä ja kansainvälisessä vertailussa kunnianhimoinen tavoite, josta puuttuu vielä liian paljon konkretiaa. Nyt sitä konkretiaa on EU:n toimesta luvassa. Siitä huolimatta olemme paikoin ajautuneet masentavaan keskusteluun metsien käytöstä.
Tuntuu siltä, että olemme kyllä asettaneet tavoitteen juosta maraton alle neljään tuntiin, mutta kun aamulla pitäisi lähteä harjoittelemaan, tekeekin mieli jäädä sänkyyn nukkumaan. Sitä paitsi neljän tunnin alitus maratonilla on vasta harrastelijaluokkaa. Kisoissa pärjätäkseen pitäisi tavoitella puolet kovempaa aikaa.
Tervetuloa EU:n ilmastotavoitteet. Ne ovat hyvä alku, mutta pystymme kyllä vielä parempaan!
Lisäksi kannattaa lukea tämä Greepeacen EU-yksikön arvio EU ilmastopaketista: Six things to look out for in EU Commission’s ‘fit for 55’ climate package
Kulutushysterian siemenet kylvettiin 50-lukulaisen markkinatalouden huumassa teollistumisen nuoruusvuosina. ” Liian paljon ja liian varhain ”.
Nyt niitetään sitä satoa, mitä moinen ajattelu on ahneimmillaan ja röyhkeimmillään saanut aikaan – globaalia ilmastokriisiä. EU:n vastine tähän on valitettavasti edelleen ”Liian vähän, liian myöhään ”.
Tästäkin huolimatta toiveikasta kesän jatkoa vaan. ”Nautitaan nyt näistä helteistä, kun nämä ovat niin harvinaista herkkua Suomessa ”.
Ja muita ihmiskunnan paradoksaalisia viiden pennin viisauksia.