Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa

Tammikuussa olen kokeillut uutta tapaa ottaa lounaan jälkeen päiväunet. Tämä on virkistänyt iltapäiviä, mutta vaikeutti aluksi nukahtamista. Nyt homma kuitenkin toimii. Ohessa viisi havaintoa aiheesta kokeilun pohjalta.

Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa

Vuoden 2021 aikana ajattelin kokeilla joka kuukausi jotain uutta tapaa.

Tammikuussa testissä on ollut päivätorkkujen ottaminen. Nyt kun kuukausi on lopuillaan, on aika tehdä välitilinpäätös.

Aivotutkijoiden mukaan lyhyet torkut kannattaa ottaa esimerkiksi uusien asioiden oppimisen jälkeen, jolloin opitut asiat siirtyvät paremmin pitkäkestoiseen muistiin. Tai sitten juuri ennen jotain vaativaa tehtävää, kun päiväunien jälkeen olo on virkeä ja kykenee oppimaan uutta.

Lisäksi tutkijoiden mukaan torkkujen kannattaa olla lyhyitä. Olen ymmärtänyt, että optimaalinen aika levätä/nukkua on jossain 10-20 minuutin välillä. Tätä pidemmät torkut häiritsevät yöunta ja niistä herääminen on vaikeaa.

Siispä olen tammikuussa jossain vaiheessa iltapäivää laittanut ajastimen hälyttämään 10-20 minuutin päähän, mennyt sänkyyn ja laittanut silmät kiinni.

Ohessa viisi havaintoa omista päivätorkuista:

1. Yleensä en nukahda kunnolla lyhyiden torkkujen aikana. Saatan kuitenkin hetkeksi vajota uneen ja nähdä lyhyitä unia. Useimmiten 10 minuutin aikana olen vain valveen rajamailla, jossa tiedostan hyvin ympäristön, mutta saatan nähdä neljäkin pikaunta torkkujen aikana.

2. Lyhyiden torkkujen jälkeen ei ole ongelmia päästä ylös sängystä toisin kuin pidemmän nukahtamisen jälkeen tai aamulla. Olo on torkkujen jälkeen välittömästi erittäin pirteä ja energinen. Tuntuu kuin olisi ottanut jotain piristettä (vaikka niistä ei olekaan kokemusta).

3. Torkkujen piristävä vaikutus kestää helposti muutaman tunnin. Iltapäiväkoomaa ei tule, vaan olo on iltapäivällä iltaan asti virkeä.

4. Iltaisin oli aluksi selvästi vaikeampi saada unta vaikka väsyttikin. En tiedä johtuiko tämä päivätorkuista vai jostain muusta. Loppukuuta kohti tämä ongelma on kuitenkin tasoittunut ja uni on tullut iltaisin hyvin. Tämä voi kuitenkin johtua myös siitä että olen aamulla torkuttanut herätyskelloa vähemmän ja noussut ylös aikaisemmin kun jouluna ja vuoden vaihteen tienoilla.

5. Päivätorkkuja on vaikea sovittaa arjen kokousten väliin. Toistaiseksi olen kokenut helpoimmaksi torkut heti lounaan jälkeen. Tämä siitä syystä, että minulla on päivittäin tunnin kalenterivaraus lounaalle. Kun syöminen hoituu 15-30 minuutissa, jää torkuille hyvin aikaa. Tämä ei kuitenkaan mahdollista sitä, että torkut voisi ottaa silloin, kun on juuri oppinut jotain uutta tai olo alkaa käydä väsähtäneeksi.

Ihan joka päivä en ole muistanut tai ehtinyt ottaa torkkuja. Tämä ei ole kuitenkaan juurikaan vaikuttanut tekemiseen eli voi olla, että jo muutamatkin päivätorkut viikossa piristävät kokonaisuutta.

Kuukauden alussa ajattelin, että en tee tästä tapaa, koska iltaisin nukahtaminen oli niin hankalaa. Nyt kun homma on loppukuusta tasoittunut, ajattelin jatkaa päivätorkkuja pidempäänkin. Varsinkin etätyöskentely kotona mahdollistaa torkut paljon helpommin kuin jos hommia tekisi toimistolla.

Itse en ole ollut omalta osaltani huolissani siitä, että olisin liian väsynyt päivisin, iltapäivisin tai iltaisin. Olen kokenut, että haasteena on pikemminkin vain se, että nukun liian vähän suhteessa siihen, mitä ihmisen pitäisi keskimäärin nukkua. Ja jos nukun pidempään (esim viikonloppuisin), en saa enää seuraavina iltoina unta. Ehkä päivätorkut on sopiva väliratkaisu, joka mahdollistaa keholle ja aivoille palautumisen arjen pyörityksessä.

Täällä hyvä artikkeli mahdollisista päivätorkkujen hyödyistä:
6 syytä ottaa päiväunet joka päivä – ja varma tapa välttää nokosten jälkeinen lamaannus

3 kommenttia artikkeliin ”Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa”

  1. Kiitos jakamisesta. Itse otan myös torkkuja tarpeen mukaan, ehkä kerran-pari viikossa klo 13-15 välillä 20-30minuuttia. Joskus kehnot yöunetkaan ei aiheuta iltapäiväväsymystä.

  2. Kiva juttu taas kerran :). Saisiko esittää vienon toiveen, että kertoisit uudesta kuukauden kokeilustasi aina etukäteen vaikka instassa. Voisi itsekin kokeilla ja toimisi vähän motivaattoria, kun tietää, että Leo ei ainakaan jätä kesken.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.