Rutiinien ja tapojen voima

Onnistumisen kannalta tärkeitä eivät ole ne asiat, joita teet silloin tällöin. Tärkeitä ovat asiat, joita teet säännöllisesti.

Jos tavoitteenasi on terveellinen ruokavaliota, ei ole kovin paljon väliä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä. Olennaista on se, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä. Aristoteles on todennut, että olemme sitä, mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei ole teko vaan tapa.

Miksi tapoja kannattaa luoda? Kun tekee asioita tottumuksesta ja automaattisesti, ei joudu käyttämään tahdonvoimaa ja olemaan jatkuvasti manuaaliohjauksella. Tahdonvoima on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Helposti käy niin, että sitä on aamulla enemmän kuin illalla ja lopulta raskaan päivän päätteeksi vain lysähtää sohvalle katsomaan uusimpia sarjoja suoratoistopalvelusta samalla kun syö liikaa, liian myöhään ja liian epäterveellisesti. Tavat tekevät arjestamme helpompaa. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana millaisia tapoja luo. Huonot tavat jäävät helpommin päälle kuin hyvät tavat.

Miten luoda tapoja? Tavat muodostuvat toistamisen myötä. Kun tekee tarpeeksi pitkään ja päivittäin jotain, siitä muodostuu rutiini. Eri tutkimusten mukaan tavan luominen vaatii 30-90 päivää päivittäistä toistoa, joskus paljon pidempäänkin. Helpointa on luoda tapoja yksi kerrallaan. Jos yrittää muuttaa kerralla kaikkia arjen käytänteitä, ei tahdonvoima välttämättä riitä tai muut elämän osat kärsivät kohtuuttomasti. Tapojen luominen voi tapahtua kokeilemisen kautta. Itse pyrin kokeilemaan joka kuukausi jotain uutta tapaa. Tämän myötä olen esimerkiksi oppinut syömään hedelmiä, venyttelemään, lopettamaan puhelimen käytön makuuhuoneessa, kuuntelemaan äänikirjoja ja tekemään aamuisin lyhyen lihaskuntotreenin.

Toinen tapa luoda tapoja on kytkeä ne johonkin muuhun aktiviteettiin. Esimerkiksi aina kun käy vessassa, voi tehdä 20 kyykkyä tai kun katsoo puhelinta, voi tehdä 15 etunojapunnerrusta tai kun avaa jääkaapin voi tehdä 25 haarahyppyä. Itse olen esimerkiksi luonut itselleni vahvan rutiinin, jossa aina hampaita pestessä ja partaa ajaessa venyttelen pohkeita ja reisiä sekä teen varpaille nousuja. Tämän myötä akillesjännekivut ja pohkeiden jumitus on kummasti vähentynyt, vaikka ikää on tullut lisää.

Tavoista voi tehdä myös nousujohteisia. Esimerkiksi vuoden 2020 alussa päätin, että teen joka aamu kuuluisan 7 minutes workout -lihaskuntoharjoituksen. Intensiivitreenissä tehdään 12 eri liikettä 30 sekunnin ajan 10 sekunnin tauolla. Päätin kuitenkin, että lisään joka viikko tuohon 30 sekunnin liikkeeseen yhden sekunnin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että 30 viikon jälkeen olin tuplannut joka-aamuisen lihaskuntotreenini keston ja puolisoni alkoi huomauttelemaan kasvaneista lihaksistani.

Vuoden 2020 alussa halusin ottaa tavaksi tehdä leukoja pölyttymässä olevan leuanvetotangon avulla. Aloitin viikolla yksi siitä, että tein jokaisena arkipäivänä yhden leuan. Seuraavalla viikolla kaksi ja niin edelleen. Viikolla 25 tein yhteensä viitenä arkipäivänä 125 leukaa viikossa. Tämä tuntui huimalta, kun sitä vertasi tammikuun alkuun. Pienillä muutoksilla syntyy lopulta suuria vaikutuksia, kun asioista tekee rutiineja.

Tapojen voimaa voi miettiä myös toisin päin. Negatiivisen kautta. Yksi lasi viiniä tai olut illassa ei tunnu paljolta. Viikossa se on kuitenkin 7 lasia tai pullollista. Vuodessa 365 ja 10 vuodessa 3650. Kun kuvittelee silmiensä eteen tuon määrän alkoholia tai vaikka karkkipusseja ja hampurilaisia, ei tarvitse olla asiantuntija ymmärtääkseen, että se ei välttämättä tee hyvää elimistölle ja omalle jaksamiselle. Tai jos katsoo tunnin sarjoja päivittäin tai selailee tunnin päivässä sosiaalista mediaa, on se vuodessa tietysti 365 tuntia ja kymmenessä vuodessa 152 vuorokautta. Siinä ajassa ehtisi vaihtoehtoisesti pyöräillä melkein kaksi kertaa maapallon ympäri. Hyvin pienistä parannuksista ja päivittäisistä tavoista kumuloituu nopeasti iso muutos.

Parasta on, kun arjen pienistä kokeiluista syntyy ensin rutiineja, myöhemmin tapoja ja lopulta elämänmittaisia arvoja. Kokeilut ovat siis muutaman päivän tai kuukauden mittaisia rutistuksia, joissa testataan ja harjoitellaan uusia asioita. Näille ominaista on, että ne unohtuvat helposti ja niitä tehdäkseen asian täytyy olla työlistalla, kalenterissa tai aktiivisesti mielessä, jotta hommaa tulee jatkaakseen. Rutiinit ovat sellaisia, jotka muodostuvat kuukausien päivittäisen tekemisen jälkeen ja niitä tulee jo tehneeksi automaattisesti ilman suurempaa vaivannäköä.

Rutiinit saattavat kuitenkin rikkoutua silloin kun elämäntilanne muuttuu merkittävästi. Lomareissun, uuden työpaikan, muuton tai ihmissuhteen muutoksen myötä rutiinit saattavat helposti jäädä, ellei niihin kiinnitä erityistä huomiota. Sen sijaan arvoihin perustuvat elämäntavat ovat niitä, jotka pysyvät läpi dramaattistenkin muutosten. Itselläni esimerkiksi vegaaniruokavalion noudattaminen, juoksuharrastus tai läpi vuoden pyöräily ovat näitä.

Arvoihin perustuvat tavat pysyvät automaattisesti arjessa, vaikka kaikki muu ympärillä muuttuisikin. Arjen isompiakin muutoksia tulee oikeastaan miettineeksi näiden arvojen kautta. Jos muutan tai vaihdan työpaikkaa, millaiset pyöräilymatkat ja -reitit kotoa on tärkeisiin paikkoihin ja miten juoksulenkit onnistuvat. Tai esimerkiksi lomareissua miettiessä tulee jo valmiiksi ja automaattisesti ajateltua, miten uudessa paikassa onnistuu vegaaniruoka tai juoksulenkki. Pitäisi nähdä erityistä vaivaa, jotta tavat muuttuisivat. Olisi hankalaa luopua näistä arvoihin perustuvista tavoista ja käytännöistä.

Joskus ihmiset ympärillä saattavat ihmetellä ääneen esimerkiksi sitä, miten viitsin pyöräillä kymmenien kilometrien matkan marraskuun räntäsateessa. Minulle kyse on kuitenkin tottumuksesta ja kaikkein luontevimmasta tavasta liikkua paikasta toiseen. Kyse on vain siitä, että valitsee sään mukaiset vaatteet ja lähtee liikkeelle. Jollain muulla tavalla kulkeminen aiheuttaisi itselleni ylimääräistä stressiä. Vähän samalla tavalla kuin pyörällä kulkeminen saattaa tuntua hankalalta sille, joka on koko elämänsä kulkenut paikasta toiseen autolla. Pyörällä liikkumisen etuna on kuitenkin se, että samalla tulee harrastaneeksi liikuntaa, päästyä paikasta toiseen pääkaupunkiseudulla nopeasti sekä liikuttua ekologisesti. Kannattaa siis rakentaa itselleen sellaisia rutiineja ja tapoja, jotka tuovat omaan arkeen monipuolisesti hyötyä pidemmällä aikavälillä.

Eikö vegaaniruuan noudattaminen tai pyöräily joka paikkaan ole kuitenkin ehdotonta ja lopulta arkea vaikeuttavaa? Eikö olisi fiksumpaa toimia joustavasti. Usein joustavuutta tarvitaan, mutta selkeät säännöt saattavat tehdä arjesta myös helpompaa ja selkeämpää. Ei ainoastaan pikkulapsilla vaan myös aikuisilla. Olin itse pitkään syömättä herkkuja tai turhakkeita, kuten itse nimitän karkkeja, sipsejä ja limsoja. Välillä oli toki inhottavaa kieltäytyä hyvien ystävien tai sukulaisten pullatarjoiluista, mutta linja oli selkeä eikä sitä tarvinnut omalta osaltani miettiä sen tarkemmin.

Kun erilaisia vegaaniherkkuja alkoi kuitenkin olla yhä enemmän tarjolla eikä itselläni ollut paino-ongelmia, päätin luopua vuosia jatkuneesta herkkulakostani. Näin aloin maistella uusia herkkuja eri tilanteissa. Tein tämän uteliaisuuttani ja kokeilunhalusta. Tämä on johtanut minut kuitenkin uuteen paljon hankalampaan tilanteeseen. Olen huomannut, että ei niistä herkuista kovin hyvä olo lopulta tule ja niitä tulee syötyä helposti liikaa. Nyt kun vanha tapani on kadonnut eikä minulle ole muodostunut herkkujen suhteen mitään uutta rutiinia, olen jatkuvasti erilaisten valintatilanteiden edessä, jossa mietin, otanko jäätelöä tai vegaanikakkua ja otanko sitä vielä lisää toisen tai kolmannenkin kerran.

Oman terveyteni kannalta olisi parempi jättää turhakkeet syömättä. Olenkin alkanut harjoittelemaan uudestaan rutiinia ja tapaa, jossa jätän turhakkeet kokonaan syömässä. Kun linja on selkeä, ei sen ylläpitämiseen tarvitse käyttää jatkuvasti myöskään tahdonvoimaa. Alku on hankaa, kun pitää opetella jälleen uutta tapaa, mutta jos siitä selviää, palkitaan uudet tavat vuosien kuluessa ruhtinaallisesti. Näin arki on yksinkertaisesti helpompaa ja ohjaa elämää pidemmällä tähtäimellä kohti parempaa.

Olennaista rutiinien muuttamisessa on pienestä ja jostain hyvin konkreettisesta aloittaminen, pitkäjänteisyys ja mahdollisuuksien mukaan nousujohteisuus.

Kun keskittyy siihen, että luo hyviä tapoja ja pyrkii eroon huonoista, ei aika työskentelekään enää sinua vastaan vaan puolestasi.

Yksi kommentti artikkeliin ”Rutiinien ja tapojen voima”

  1. Hieno kirjoitus jälleen kerran, kiitokset!

    Miten ihanaa, että meillä on vielä olemassa vuodenaika nimeltä syksy, Luonto kaunistautuu juhliinsa kaikissa väreissään ja tuuli soittetelee taustalla sateen rummuttaessa kattoon. Välillä kesän lämpö vielä kurkistelee encoren muodossa saaden arvostamaan näitä kesän jatkoja entistä enemmän.
    Ihanaa alkavaa syksyn juhlan aikaa! Kiitos luonto, että jaksat meitä.

Kommentointi on suljettu.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa