”Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme.”
Olin viikonloppuna tekemässä talkootöitä eläinten turvakoti Saparomäessä. Pyörämatkalla kuuntelin perjantaina 16.8.2019 suomeksi ilmestyneen Greta Thunbergista kertovan kirjan Sydämen asioita – Perhe ja planeetta kriisissä.
Kirja oli omasta mielestäni kiinnostava ainakin kolmesta eri näkökulmasta.
Ensinnäkin oli kiinnostavaa kuulla hyvästä taustasta tulevien vanhempien kamppailua lasten erilaisten ongelmien kanssa. Kun kamppailee itsekin omien lastensa haasteiden kanssa, antoi tämä sekä perspektiiviä että toivoa siitä, että asiat voivat lopulta mennä oikein hyvin erilaisista diagnooseista huolimatta. On mahtavaa, miten Gretan vanhemmat ovat pystyneet tukemaan lapsiaan vaikeina hetkinä.
Toisekseen oli kiinnostava kuulla, miten Gretan näkemykset olivat muuttaneet koko perheen toimintaa ja ajattelua. Aika usein ajatellaan ja itsekin ajattelen, että vanhemmat kasvattavat lasta, mutta kirja muistutti siitä, miten suuri vaikutus myös lapsilla voi olla aikuisiin. Gretan toiminta on muuttanut koko perheen arkea ja elämään merkittävästi.
Kolmanneksi oli tietysti kiinnostavaa ylipäätään kuulla Greta Thunbergin lapsuuden vaiheita ja kasvamista tämän hetken tunnetuimmaksi ilmastoaktivistiksi. Samalla tuli kerrattua ne vaiheet, joiden myötä Greta ryhtyi 20.8.2018 koululakkoon ja hänestä tuli koko maailman tuntema Greta Thunberg. Kiva oli myös, että kirjan loppuun oli koottu Gretan valikoituja puheita, jotka hyvin tiivistivät, mistä on kyse.
Kirjassa käydään vaihe vaiheelta läpi Gretan ja koko perheen pohdinnat ilmastokriisistä. Kriisistä todella on kyse, sillä meillä on vain hetki aikaa kääntää suunta. Nykymenolla hiilibudjettimme riittää alle kymmenen vuotta, jos haluamme pitää edes jonkinlaiset mahdollisuudet pitää ilmastonlämpeneminen alle 2 asteessa tai puhumattakaan 1,5 asteessa.
Pelkästään tämä puolen asteen ero on valtava. Toinen kirja, jota parhaillaan kuuntelen on David Wallace-Wellsin The Uninhabitable Earth. Sen mukaan 1,5 asteen lämpenemisen ja 2 asteen lämpenemisen ero tarkoittaa maailmanlaajuisesti noin 150 miljoonan ihmisen kuolemaa.
Tällä hetkellä meillä on vain noin 5 prosentin mahdollisuus saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet. Talo on todellakin tulessa.
Gretan yksi tärkeimpiä havaintoja ja viestejä on, että vaikka tiedämme olevamme keskellä ilmastokriisiä, emme toimi kuin olisimme kriisissä. Tai emme ylipäätään tiedä tai ymmärrä, miten vakavasta kriisistä on kyse. Meidän on turha puhua toivosta kun talomme on tulessa tai lapsemme ovat kävelemässä alas jyrkänteeltä. Keskellä kriisiä tarvitsemme toimintaa ja vasta sen jälkeen tulee toivo.
Thunbergien kirja on pysäyttävä ja inspiroiva tarina tämän sukupolven kaikkein suurimmasta haasteesta. Samalla se avaa ymmärrystä siitä, miten nuoret ja nuoret aikuiset kokevat ilmastonmuutoksen. Vahva lukusuositus!
Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä niin paljon kuin pystymme. Jos muutama nuori koululakkolainen pystyy saamaan niin paljon aikaan, pystyt sinäkin. Pitää vain asettaa tulevaisuus nykyhetken eteen.
Joskus tulee näinä aikoina ihan semmosia perustavanlaatuisia kysymyksiä mieleen, että mikä on se luontoystävällinen ihmisen mielekäs tekeminen mikä ei kavenna planeetan tulevaisuutta siinä määrin mitä tähänastinen ”ihmiskunnan kehitys” , erityisesti 1900-luvulla, on tehnyt? Mikä ajanjakso historiassame oli siinä määrin hiilineutraalia aikaa, että sitä voidaan täältä tietokoneen takaa käsitellä ymmärrettävästi nykyhetkestä käsin? Pitääkö mennä ” vain jonnekin viktoriaaniselle ajalle” vai päädytäänkö tässä vielä kampakeraamiselle ajalle? Näitähän sitä pohtii siinä määrin että polla kestää.
Itse uskon, että lapsissa ja nuorissa on kuitenkin se tulevaisuus, joten ilolla kuuntelen Gretankin kaltaisten ajattelijoiden syvämietteitä näistä asioista.
Monet ranskalaiset kansanedustjat pitivät Gretan heinäkuista puhetta Ranskan Kansalliskokoukselle ahdistavan hälyyttävänä, liiaksi maailmanloppua saarnaavana. Kun kuuntelin ylikuumentuneessa kesähelteessä Greta Thunbergin puhetta niin ajattelin, että Gretan puheissa on järkipohjaa. Kuitenkin sain sen käsityksen, että senkaltaisen puheen taustalla saattoi olla myöskin niitä tahoja, jotka alkuaan olivat suunnitelleet ja toteuttaneet tuon Gretasta ja Thunbergin perheestä kertovan kirjan sekä sen markkinoinnin….Tiesin jo aikaisemmin, että Greta hunberg-ilmiö on onnistuneen kaupallis-poliittisen marketingin tuote. Harmi näin, sillä kyseisellä liikkeelle ja vauhtiin nostetulla ( ilmasto)aktiivisuudella on todelliset tulevaisuuden näkymät, jos sitä osataan pitää vahvana ja jatkuvana.
Ilmastosta ja sen kriisitilastakin on valitettavasti tehty kauppatavaraa. Sitä myötä varsinkin ” ilmastoahdistuksesta ” kärsivät pelokkaat ihmiset saattavat höyrähtää planeettamme tuhoa ennustavan apokalyptisen ajattelun kannattamiseen ja siitä johtuvaan itsekkääseen ” hengenpelastusyritykseen ” , jolloin lamaudutaan ja asetetaan etusijalle oman minän, perheen ja läheisten ystävien pelastamiseen tähtäävä elintapa ja unohdetaan tulosta tuottava , oikeasti ilmastokriisiä vastustava kollektiivinen aktiivisuus. Kaikki eivät voi muuttaa maalle elämään muista riippumatonta täysin autonomista ” luonnon ehdoilla ” tapahtuvaa elämää. Kohtuus on sentään hyväksi kaikessa Tuotanto-ja elintapojemme on tosiaankin muututtava , mutta emme voi palata kokonaan entisaikoihin kaikessa toiminnassamme. Yhdessä on keksittävä uudenlaisia koko ihmiskuntaa hyödyttäviä keinoja. Tulevaisuus ei ole ihan mustaksi maalattua, vaikka siltä kuulostikin Gretan puhettaa kuunnellessani. Mutta kuten sanot Leo, niin ensin on toimittava ja vasta sitten on toivoa paremmasta!Toimintaanhan Greta Thunberg ennenkaikkea innostaa !
Hei
Katselin tuossa Yle Areenasta mainiota ruotsalaista ohjelmaa nimeltä ” Ideoiden maailma ” ja sen jaksoa jossa käsitellään kapitalismia, jossa teesinsä esittelee toimittaja/kirjailija Kajsa Ekis Ekman, ja teesi kuuluu ” Onko kapitalismi kestämätöntä?” Aloin tässä ihan pohdiskelemaan, että millä tavalla Gretan tulisi kertoa ja esiintyä maailmalle viestinään ilmastoahdistuksestaan ja teeseistään, siis että maailmanlopun mahdollisuus on todellinen nykyisellä menolla eli talousjärjestelmillä ja sen mukaisilla rikkaiden oecd-valtioiden kulutushysterialla? Millaisia viestimiä Gretan tulisi käyttää? Pitäisikö mennä Lontooseen Hyde Parkiin puistoon megafonilla huutelemaan ja esiintyä ilman tiedotusvälineitä ilman internettiä? Tai käyttöön savumerkit kuten alkuperäiskansoilla aikanaan? Miten hänen ajatuksiinsä tulisi suhtautua jos haluaa niitä kuunnella eikä viesti kerralla jää päähän – saako ihminen tehdä kirjasen ajatuksistaan ja myydä sitä tässä tilanteessa muille? Onko sellainen oikeistolaista tai kapitalistista toimintaa? Saako ihminen saadessaan tukea ajatuksilleen koota muita ihmisiä ympärilleen ja perustaa liikeen asian ympärille edistääkseen asiaansa? Entä mitä mieltä voisi olla pr-toiminnasta ylipäätään? Kun lähdetään siitä, että Gretan esittämä teesi/ongelma on todellinen ja ilmastotutkijoiden vahvistama fakta jo vuosikymmeniä. Naiivi kysymykseni kuuluukin: Onko moraalisesti hyväksyttyä käyttää kapitalismin omia keinoja kapitalismia vastaan? Osoittaakseen sen mielettömyys ja suora korrelaatio käynnissä olevaan ilmastokriisiin? Itse sanoisin, että jos talo on tulessa on salittua varastaa vettä naapurin joesta, jos ei muuta vettä ole saataville.
Sitten toisekseen,esitän kysymyksen E. Stranius-Herrewylle,
millaisia asioita ja millaista elämäntapaa pitää sisällään kirjoittamasi ” tulosta tuottava, oikeasti ilmastokriisiä hillitsevä kollektiivinen aktiivisuus” ? Miten se muuten eroaa Greta Thunbergin toiminnasta? Aiemmin viittasin tuohon Gretan Thunbergin aktivoitumiseen ilmiönä, jossa voi myös halutessaan nähdä ”hypen” (markkinoiden lemmikki joka on voimakasta promoamista) merkkejä ja siihen juuttua siihen. Ajattelen, että meillä ei ole hetkeäkään varaa siihen ja olla näkemättä metsää puilta. Jos ja kun hänen edistämästään aktivismista syntyy globaaleja kansanliikkeitä, eikö se ole sen arvoista?
Mukavaa päivänjatkoa kaikille! 🙂
Hyvä Pieni Ihminen,
Globaalit kansanliikkeet ovat aina lähteneet liikkeelle jonkin tai joidenkin ihmisten aktivismin innostamana.
Olenkin jo aiemmissa kommenteissani sanonut, että vaikka Greta Thunberg-ilmiö onkin alkuaan onnistuneen marketingin tuote, niin siitä on se hyöty, että sillä on saatu aikaan ainakin melko laajamittainen ilmastokriisin olemassaolon tiedostaminen sekä kriisin vastustamiskampanja.
Tästä hyppäänkin tuohon kysymykseesi ” Onko moraalisesti hyväksyttävää käyttää kapitalismin omia keinoja kapitalismia vastaan ?” En katso moraalisesti ( ? ) , toisinsanoen eettisesti, olevan erityistä syytä olla käyttämättä ultraliberaalia kapitalismia vastaan sen omia keinoja sanoman perilleviemiseksi. Itse en kuitenkaan usko nykyisenlaisen ultraliberaalin marketingin kaikkivoipaisuuteen, enkä pidä siihen kiinteästi liittyvästä business – ajattelusta kaikessa, mikä koskee planeettamme ja ihmiskuntamme elinoloja ja selviytymistä. Lyhytjännitteinen markkinatouhu elää aikansa riippuen kulloisestakin suhdanteesta. Tilanteen vakavuuden huomioonottaen ei ole ollenkaan vitsikästä tehdä ilmastostakin kauppatavaraa,Tarvitaan pitkäjänteistä ja pysyvää aktiivisuutta , joka on vailla tuolle hullulle kapitalismille ominaista markkinameininkiä.
Tästä sitten voinkin hypätä tuohon kysymykseesi mitä on oikeasti ilmastokriisiä hillitsevä kollektiivinen aktiivisuus. Tarkoitan kollektiivisella aktiivisuudella lähinnä yhteiskuntien ,,valtioiden ilmastopolitiikan kansallista ja kansainvälistä suuntaamista ja käytännön toteuttamista siten, että se tuottaa konkreettista tulosta ilmastokriisin hillitsemisessä.Tarkoitan todellista kansainvälistä poliittista aktiivisuutta.kaikilla tasoilla Siitä ollaan vielä kaukana, vaikka Greta Thunberg onkin saanut liikkeelle suurehkot joukot.muistuttamaan ilmastokriisin olemassaolosta.
Tästä kaukana olemisesta todisteena : Ranskassa on parhaillaan menossa rikkaiden G7- ryhmän valtioiden kokous, jossa päätetään pääsiallisesti ko.maiden harjoittamasta yhteisestä kauppapolitiikasta. Business first ! Ja lisäksi pikkuisen ” turvallisuuskysymykset ” ( ts.sotavarustelu )ovat tapetilla. Mielenosoittajat vaativat kokouksessa käsiteltävän myöskin tuohon kapitalistiseen kauppapolitiikkaan liittyvää ilmastokriisiä ja sen vastustamismenetelmiä. Tänään pidettävää mielenosoitusta ei ole edes päästetty kokouspaikalle BIarritzin kaupunkiin ” turvallisuussyistä ”, vaan se on järjestetty naapurikaupungissa Bayonnessa! Näinkö päästään eteenpäin mieltä osoittamalla ? Altermondialistisia mielenosoittajia tyynnytelläkseen presidentti Macron lupailee esim. Etelä-Amerikan maiden kanssa tekeillä olevan kauppasopimuksen uudelleentarkastelua. Tiedämme kuitenkin, että presidenttimme ( ja hänen hallituksensa ) eivät ole tehneet juuri muuta kuin lupailleet ilmastokriisin jarruttamistoimia. Puheet ja lupaukset ovat olleet tähän asti vain lupauksia ja aikomuksia vailla konkretiaa. Tämä näkyy selvästi toteutetusta päinvastaisesta kansallisesta politiikasta, Nytkin pääsia ko.valtioiden keskeisesssä neuvottelussa on se, miten tuota ultraliberaalia planeettaa tuhoavaa ryöstökapitalismia voitaisiin jatkaa edelleen entiseen tapaan ja vielä entistäkin tuhoavammin ! Vaikeaa onkin muuttaa vaikkapa Brasilian tai Ranskan ilmastopolitiikan suuntaa planeettaamme säilyttäväksi, kun maiden johto ei ole oikeasti ollenkaan ” ympäristö-ja ilmastoystävällinen” ! . .
Miten siis edetä ? Greta Thunberg- liikkeen kaltaisella toiminnalla ei taideta päästä tarpeeksi pitkälle tarpeeksi nopeasti. Pitäisikö tehdä kansainvälinen vallankumous suunnan muuttamiseksi ? Se vaatii aikaa… ja tuon poliittisen marketingin globaalista onnistumista !
Meillä eteläisessä Ranskassa helteet senkun jatkuvat…lämpötilat ovat tavanomaista korkeammat taas…Eipä voi valittaa ainakaan kesän ” mädännäisyydestä ” sateiden takia, kun helle on jatkunut suurinpiirtein kolme kuukautta, Nyt kesän ” mädännäisyys ” on senkaltainen, että on liika kuumaa liian kauan. Eikä Biarritzin kokous varmaankaan tuo ratkaisua tähän kurjuuden uudenlaiseen muotoon…Ehkä kokousta pitävät eivät ole vielä huomanneet, että planeettamme lämpenee liikaa huimaa vauhtia ? Tai sitten he eivät välitä tai ymmärrä toimia ilmastokriisiä vastaan…?
Pienelle Ihmiselle , vielä vastausta siihen, millaista elämäntapaa tuo kollektiivinen aktiivisuus pitäisi sisällään.
Koska vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta ei näytä tuottavan tarpeeksi kunnollista tulosta, niin valtioiden tehtävänä olisi toimia pakkokeinoja käyttäen viisaan säätelevästi, siis lakeja ja normeja tekemällä, jolloin ilmastokriisin vastustamisesta tulisi hallitusten ja kaikkien kansalaisten velvoite ! Tämä lainsäädäntö ja normit koskevat ennenmuuta liikennettä, yritystoimintaa sekä maa-ja metsätaloutta, joila on suurin rooli ympäristön tuhoamisessa ja imaston liiallisessa lämpenemisprosessissa. Näiden tuotanto-ja toimintapoja on muutettava hyödyttämään kaikkien kansalaisten elämää ja planeettamme säilyttämistä. Kyse on ensisijaisesti tuotantojärjestelmän perusteellisesta muuttamisesta. Sen jatkuvakaan saneeraus ei enää riitä.
Mikä on sitten yksittâisten ihmisten rooli ? Hahmottelisin yksittäistenkin ihmisten osuutta ja elämäntavan muuttamista muutamin sanoin näin:
yhtäältä luonnonvaroja tuhlaamaton ja luonnon omia menetelmiä hyväksikäyttävä, ja toisaalta luontoa kunnioittava ja ja luonnonarvoja säilyttävä elämäntapa. Leo onkin kirjoittanut näistä arvoista ja toimintatavoista monenmoista kertaa ! Ympäristö-ja ilmastokoulutuksen saaneet tiedeihmiset voivat olla apuna näiden ”perimmäisten ” asioiden ymmärtämisessä ja utopioiltakin ensinäkemältä näyttävien ratkaisujen toteuttamisessa. Toisinaan tosin on vaikeaa pitää ” jalat maassa ” ja järki päässä, sillä ilmastokriisinjaruttaminen on niin kiireellinen kysymys.Toisin sanoen ilmaston liiallinen lämpeneminen, vaatii nyt kaikkia mahdollisesti toimivia keinoja sen hillitsemiseksi.
Ja yhteistyö on tässäkin voimaa. Onkin kiinnostavaa tietää miten muualla ajatellaan ja tehdään, ja miten muutkin kuin ” minä itse ” ja ” me ” teemme ja osaamme. Varmaankaan yhden ainoan elämäntavan suositteleminen ei ole tarpeeksi avartavaa ja näköaloja muovaavaa , sillä hyödyllisiä ja aktiivisia uudenlaisia elämäntyylejä voi olla useita ja monenlaisia. Meitä kun on niin moneksi. Tärkeintä on pitää mielessä se päämäärä mihin yhdessä pyrimme. Egoistinen ajattelu ei tuota toivottua kaikkien parempaan ja säilyvään elämiseen tähtäävää tulosta. Ilmaston lämpenemisen vastustaminen on tietenkin arvokysymys meille jokaiselle. Itsekukin voi tietysti käyttää luovaa mielikuvitustaan ja taitojaan tällaiseen planeettamme elinmahdollisuuksia tuhoamattomaan elämäntapaan pyrkimiseksi.
Hei,
Mielestäni toimIttaja Arla Kanerva kirjoitti tänään Hesarissa otsikolla ”ihailtu ja vihattu” erittäin kauniisti ja asiallisesti Greta Thunbergista. Olen samaa mieltä toimittajan kanssa hänestä. Siis en itse tunne mitään vihaa tuota nuorta ilmastoaktivistia kohtaan, vaan kunnioitusta ja ihailua!
E.STranius-Herrewyn kirjoitti taas paljon ja asiaa, ja olen monestä samaa mieltä kanssasi.
Mukavaa päivänjatkoa kaikille :).