Pekka Harju-Autti: Hotellien ja ravintoloiden pisteyttämisestä ympäristön reittailuun

Vieraskynäblogissa Pekka Harju-Autti

Hotellien ja ravintoloiden pisteyttämisestä ympäristön reittailuun

Aikamatka kahden vuoden päähän, kevääseen 2019. Leo Straniuksen perhe on lähdössä lomalle.

Tutkimusretki Internetin syvyyksiin tuo esiin kolme mielenkiintoista kohdetta, joten Leo hihkaisee: ”Kiva hotelli, kaunista luontoa, hiekkarantoja, aurinkoa, altaita ja me, vautsi mitä sanotte!” Hotellit ovat suunnilleen samanhintaiset, ero edullisimman ja kalleimman välillä on kuitenkin kolmisen sataa. Mikä tämän eron selittää?

Puhelimesta ympäristön tilaa reittaava sovellus auki ja katsopas, yksi näistä hotelleista on näköjään aivan pommialueella. Mutta kaksi jää – ja niistä voidaan kyllä valita tuo edullisempi, näyttävät mainostavankin kohdetta korkeilla lähiympäristön arvosanoilla. Lisäksi katsellaan koko perheen kanssa muutamien retkikohteiden saamia reittauksia ja valitaan niiden perusteella houkutteleva luontopolku, picnicpaikka vehreästä puistosta ja päivän reissu kansallispuistoon.

Kun varasit viimeksi lomamatkalle hotellin tarkistitko millaiset hotellipisteytykset aiemmat asiakkaat olivat antaneet? Niinpä – hotellien reittaukset ovat niin arkipäivää, että on hämmästyttävää ajatella, että vielä viisitoista vuotta sitten sellaista ei vielä lainkaan tunnettu.

Jos hotelleja ja ravintoloita reittaillaan, voisiko ympäristönkin tilaa arvioida samalla tavalla ja antaa sille arvosanan. Näppärästi älypuhelimella missä vaan liikutkin. Johtaisiko tämä samaan lopputulokseen kuin hotellien ja ravintoloidenkin kohdalla: lisäisi mielenkiintoa pitää pisteytys mahdollisimman korkealla uusien kokijoiden houkuttelemiseksi – ja toisaalta sitouttaisi arvostelijoita kiinteämmin asian äärelle.

Vuosi sitten valmistuneessa väitöstyössäni vertailin asiantuntijoiden kokemuksia oman maansa ympäristön tilasta. Tämä 57 maassa toteutettu vertailu vakuutti minut siitä, että ihmisten omiin havaintoihin perustuva kokemustieto ympäristöstään voi olla hyvinkin arvokasta ja asiallisesti koottuna myös tieteellisesti käyttökelpoista. Tästä heräsi idea: miksi emme voisi luoda palvelua, jossa eksperttien sijaan reittaajana olisi ihan kuka tahansa ja jossa arvioitaisiin oman maan sijaan paikal-lisympäristöä – älypuhelimella, missä tahansa.

Toivon näkeväni maailman, jossa miljoonat älypuhelimen käyttäjät tarkastelevat omaa ympäristöään kriittisesti reittaillen. Eli antavat sille arvosanoja, joista muodostuu sen tämän hetken tilasta kertova värikartta. Jatkuvasti päivittyvä maailmankartta kertoo, kun asiat alkavat mennä väärään suuntaan.

Tuloksena on maailmanlaajuinen ympäristötuhoista ja -katastrofeista varoittava järjestelmä. Toisaalta, antamalla pisteitä paikkojen hyvinvoinnille, siisteydelle tai tilalle näkemys ympäristön nykytilasta kasvaa ja luo mielenkiinnon huolehtia siitä. Myös ympäristön parantuminen huomataan. Tämän vision päällimmäinen tarkoitus on tuoda ihmisten luontosuhde uudelle tasolle ja parantaa ympäristötie-toisuutta.

Tällaisella systeemillä on monta sovellustapaa. Sitä voidaan käyttää asuntokaupassa asuinalueen tai matkailualalla hotellin ympäristön arviointiin ja kaupunkisuunnittelussa viheralueiden arvostuksen mittaamiseen. Yleensäkin ihmisiä kiinnostaa, missä luontoa voi kokea aidoimmillaan ja missä siitä pidetään huolta. Palvelua voi käyttää turisti, joka pyöräillessään uudessa paikassa haluaa tietää, mikä reitti olisi kaunein ja kiinnostavin.

Esimerkiksi, jos Leo olisi pyöräilyreissulla Saksassa kauniissa Moselin laaksossa kuvassa olevan punaisen pisteen kohdalla matkalla etelään, hän voisi nähdä oheisessa kuvassa esitetyt ihmisten aiemmat reittaukset. Mahdollisesti hän päättäisikin matkata jokivarren sijaan hieman ylempänä sijaisevia teitä pitkin. Niistä ilmeisestikin avautuu huimat näkymät jokilaaksoon.

Jos Leon saksalaiskollega vaikuttaisi tämän pikkukaupungin kaupunginvaltuustossa ja näkisi tämän kartan, hän varmaan mussuttaisi tyytyväisenä bratwurstia ja toteaisi asioiden olevan hyvällä mallilla – paitsi että kaupungin keskustassa olevalle ankealle parkkialueelle täytyisi vihdoin tehdä jotain.

Tämä uusi palvelu EnviRate tuo lähiviikkoina nettipalveluista tutun pisteytyksen ympäristön arviointiin. Sen koeversio on juuri valmistunut. Haluaisitko osallistua pilottiin, jossa pääset mukaan reittailemaan kotiseutuasi? Rennolla otteella, ihan sen verran kuin sinusta hyvältä tuntuu. Jos kiinnostuit niin laita meiliä osoitteeseen pekka at envirate.net

Kirjoittaja Pekka Harju-Autti työskentelee ympäristöministeriössä EU:n Life rahoitusvälineestä vastaavana neuvottelevana virkamiehenä. Muutamia muitakin tutkimusasioita on kontollani. Koulutukseltani olen tekniikan tohtori.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!