Tehokkain tapa auttaa

Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen haastatteli minua muutama viikko sitten aiheena tehokkain toimi, jolla maailma muuttuu paremmaksi.

Tästä syntyi Vihreään lankaan (1/2017) juttu ”Tee hyvää tehokkaasti”.

Suominen lähestyi aihetta Peter Singerin efektiivisen altruismin kautta. Singer lähtee siitä, että tehokkainta auttamista on rahan antaminen. Aiheesta on kirjoittanut aiemmin blogissani myös Hilkka Pellikka.

Omasta mielestäni paras tai tehokkain tapa auttaa on se, että kokeilee mahdollisimman monia erilaisia juttuja. Koskaan ei voi lopulta tietää, mikä johtaa merkittävään muutokseen. Tästä syystä kannattaa tehdä asioita vaihtelevasti.

Toimintaa tai auttamista voi jakaa myös henkilökohtaisiin valintoihin tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Henkilökohtaista vaikuttamista voi olla esimerkiksi kulutustottumukset. Siinä tehokkaimmat toimet liittyvät arjen jokapäiväisiin askareihin, kuten asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Pidemmällä tähtäimellä omia arjen valintoja voi suunnata myös kouluttautumisen ja ammatinvalinnan kautta hyväntekeväisyyteen.

Henkilökohtainen vaikuttaminen on järkevää kahdesta syystä. Ensinnäkin näin voi toimia inspiroivana esimerkkinä muille ja vaikuttaa omaan sosiaaliseen elinpiiriin. Toinen hyvä puoli henkilökohtaisessa vaikuttamisessa on mielestäni se, että sitä kautta on mahdollisuus kokeilla omassa arjessa erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Itse olen toteuttanut Peter Signerin efektiivistä altruismia siten, että kotitaloutemme lahjoittaa noin 10 prosenttia nettotuloistamme hyväntekeväisyyteen. Yhtä tärkeää kuin rahan lahjoittaminen on tietysti se, mihin rahaa lahjoittaa. Viimeksi viime viikolla tarkistin kuukausilahjoituksiani ylöspäin.

Lisäksi lahjoittamista voi tehostaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

– Päätä minkä verran voit antaa ja tee lahjoittamisesta säännöllistä, rutiininomaista toimintaa.
– Tee lahjoittamisesta julkista.

Jos kuitenkin pitäisin rahan lahjoittamista kaikkein tehokkaimpana tapana vaikuttaa, ryhtyisin esimerkiksi sijoittajaksi. Näin voisin hankkia paljon nykyistä enemmän rahaa ja laittaa sen hyväntekeväisyyteen.

Uskon kuitenkin itse, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on vielä tehokkaampi tapa vaikuttaa. Sitä paitsi näin voi tehdä jotain itselle tärkeää, mielekästä ja merkityksellistä. Lopulta lait, strategiat ja erilaiset sopimukset ohjaavat esimerkiksi sitä suuntautuvatko yritysten eurot fossiilisiin polttoaineisiin vai uusiutuviin energialähteisiin. Lait ja sopimukset liikuttavat suurempia rahasummia kuin rikkaimmaltakaan liikenee lahjoitettavaksi.

Yhteiskunnallista vaikuttamista voi tehdä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

– Vapaaehtoistyö ja kansalaisjärjestöt
– Poliittinen vaikuttaminen, lainsäädäntötyö ja päätöksentekoon osallistuminen
– Suora toiminta vrt. päätöksentekoon vaikuttaminen

Itse teen näitä kaikkia. Koskaan ei voi tietää, mikä on tehokkain tapa vaikuttaa ja tehdä hyvää. Ja jonain päivänä saattaa käydä niin, että joku niistä pienistä teoista muuttaa kaiken.

Tässä vielä Riikka Suomisen Vihreään Lankaan kokoama lista toimista, joilla voi tehdä hyvää tehokkaasti:

  1. Anna rahaa
  2. Satsaa halpoihin toimiin
  3. Lahjoita keskitetysti
  4. Hanki lahjoitettavaa
  5. Perehdy järjestöihin
  6. Unohda raha, vaikuta
  7. Henkilökohtainen on vaikuttavaa
  8. Säilytä motivaatio
  9. Kokeile kaikkea
  10. Motivoidu
  11. Kimpassa on kivaa
  12. Vaihda ekosähköön
  13. Lahjoita ruumiinosiasi

Sitten vain vaikuttamaan ja auttamaan!

4 kommenttia artikkeliin ”Tehokkain tapa auttaa”

  1. Hyvä juttu! Tuo 10% tuloista lahjoittaminen mainitaan jo Raamatussa, kun siellä puhutaan kymmenyksistä 🙂

  2. Raamatulla ei ole tässä mitään tekemistä. Pahinta onkin juuri se, että Raamattu ja uskonnot sotketaan politiikkaan !
    Tästä tuoreena esimerkkinä Brasilia, jossa nyt evankelistien kauan jatkuneen lobbauksen ja uskonnollisen painostuksen ansiosta valittiin presidentiksi ( tarpeen mukaan ) evankelistiksi kääntynyt populistinen henkilö, joka kannattaa a ”järjestystä” ja sotilashallintoa ja siinä sivussa polkee vähemmistöjen ja naisten oikeuksia.
    Katsotaanpa miten korruptio saadaan nyt evankelistiojhtoisessa maassa laskuun.. Taitavat kaikenmaailman huuhaasaarnaajat vain kasvattaa rruptiota omaksi hyödykseen kansalaisten uskomusta hyväksikäyttäen.
    Tehokkain tapa auttaa on toimia ja vaikuttaa politiikan suunnanmuutoksen aikaansaamiseksi siten, että ( usein kyseenalaista ) hyväntekeväisyyttä ei tarvita yhteiskunnassa, joka huolehtii kaikista jäsenistään.yhtäläisesti ja tasa-arvoisesti.

  3. Aloitetaankohan tässä taas ” maailman muuttaminen ” ihan hataralta perustalta, kun pitäisi ennemminkin lähteä tuon muuttamisen tarpeen perussyiden perinpohjaisesta selvittämisestä ja niiden poiskarsimisesta ?

    Jo tuo otsikko ” Tee hyvää tehokkaasti ” ilmentää tehokkuus-eli performismipyrkimyksen keskeisyyttä kaikessa ihmisen toiminnassa. Samoin tuo jatkuva tekemisien numeroiminen. Performanssiajattelu ” paremman ” yhteiskunnan rakentamisen perustana on puolestaan jo osoittautunut hyvin haitalliseksi ja jopa tuhoavaksi etenkin itse ihmiskunnan kannalta katsoen. Performanssiajattelua kannattava ja sitä ihannoiva yhteiskunta on selvästi itsetuhoinen
    Lisäksi tässäkin näkyy lävitse yksilön ”syyllistäminen ” ja tämän vastuun painottaminen, siis yksilökeskeisyyden, individualistisen vaikuttamisen . . korostaminen. Entisten raamien konservatiivisissa puitteissa uskotaan voitavan parantaa maailmaa ihmisten ( keiden ? ) altruistisella eli ” hyvää tekevällä ja tehokkaalla ” yksilökohtaisella toiminnalla. Todellisuudessa ilmasto-ongelmaakaan ei voida ratkaista ” tehokkaalla ” yksilötasolla. Siihenkin tarvitaan kollektiivista poliittista tahtoa ja yleistä kansainvâlistä poliittista suunnanmuutosta

    Nykyisten vihertävien sukupolvien olisi hyvä muistaa, että siltojen alitse on valunut paljon vettä jo kauan ennen kuin tällaistä ” efektiivisen altruismin ” ideologiaa on edes ehdotettu maailmanparantajaksi !
    Suomen hyvinvointivaltiota ei ole suinkaan saatu rakennettua hyväntekeväisyyden ansiosta ! Se on aikoinaan rakennettu sinnikkäällä poliittisella vaikuttamisella ja hyvää tuottavilla poliittisilla päätöksillä. Eikä sen nykyistä alasajoakaan pystytä estämään minkäänlaisella hyväntekeväisyydellä !
    Sanokootpa Peter Singer mitä tahansa, niin on jo selvästi todistettu, että maailmaa ei ole ennenkään kyetty muuttamaan paremmaksi minkäänlaisella hyväntekeväisyydellä, eikä nykyistä maailmanmenoa kyetä muuttamaan edes ” tehokkaalla ” ( ? ) hyväntekeväisyydellä,

    Kuuliaiset kansalaiset maksavat veroja ja muita sosiaaliturvamaksuja yhteiskunnan hyvän toiminnan takaamiseksi. Päinvastoin monet Suomessa toimivat monikansalliset yritykset eivät kanna korteakaan kekoon kiertämällä kaikin keinoin maksuosuuttaan. Miksi kansalaisten pitäisi lisäksi rahoittaa yksityisiä yrityksiä, joiden todellisista vastuuajattelusta, pyrkimyksistä ja ” yhteisiin talkoisiin ” osallistumisesta ei ole mitään takuuta nykyisen ultraliberalistisen talousjärjestelmän puitteissa , jossa mm. yritysten toiminnan säännästelyä puretaan jatkuvasti ?
    Mitä tulee muutaman miljardöörin ” effektiiviseen altruismiin”, niin heidän almujen jakamisella vain kasvatetaan heidän omistamiensa yritysten kansainvälistä vaikutusvaltaa ja otetta valtioiden toiminnassa.

    Suomessakin yksilökeskeisyyden ja yleensä yksilön vastuun ja hyväntekeväisyyden korostamisesta tulisi osata siirtyä yhteiskunnallisen kollektiivisen toiminnan ja vaikutuksen korostamiseen ja vaatia perinpohjaista politiikan suunnanmuutosta.
    Lahjoitan varoja vain eläinsuojelujärjestöille, sillä eläimet eivät ole vastuussa ihmisten pahanteoista.

  4. Leo,
    Sanot antavasi taloutesi nettotuloista 10% hyväntekeväisyyteen , ja kerrot tarkistaneesi kuukausilahjoituksiasi ylöspäin.
    Oletko edes hivenen ajatellut, että tämä toteamus on tavallaan hyvin loukkaava ja epäoikeudenmukainen, koska se alentaa niitä suomalaisia, joilla ei ole varaa edes tarpeellisen jokapäiväisen elämisen hallintaan , ja joita kohtaan useimmiten tällainen ” laupeamielisyys ” kohdistuu ?
    Puhut kuin puhutkin hyvin toimeentulevan suomalaisen suulla. Läheskään kaikki kanssaeläjäsi eivät voi toteuttaa kehoitustasi toimia ” effektiivisen hyväntahtoisuuden ” mukaan.Kaikki eivät voi olla ” laupiaita samarialaisia ”. Monet eivät voi antaa yhtään siitä mitä heillä ei edes ole !

    Samoin puhut sijoittamisesta, josta saisi lisää rahaa hyväntekeväisyyteen. Nykyisin rahan sijoittamiseen liittyy usein pörssi-ja verokeinottelu, siis lisärahan tuottaminen rahan avulla. Siis maailmaa ” parannettaisiin ” hyvin kyseenalaisin keinoin …? Ja olet ehkä jo huomannut, että läheskään kaikki suomalaiset eivät pysty ” sijoittamaan ” varojaan mihinkään muuhun kuin päivittäiseen toimeentuloon, jos ne riittävät edes siihenkään.

    Tuosta ” sijoittamisesta” ja sen yhteydestä hyväntekeväisyyteen tulee heti mieleeni amerikkalainen Bill Gatesin ja Warren Buffetin ohjaama kampanja nimeltä Giving Pledge. Nämä upporikkaat henkilöt lupaavat antaa puolet varallisuudestaan hyväntekeväisyyteen.Heillä kun on siihen varaa.
    On kuitenkin muistettava, että amerikkalainen lahjoitusrahastosysteemi ( Fondation ) antaa valtavia verohelpotuksia ym.etuuksia näihin rahastoihin sijoittaville rikkaille henkilöille ,jolloin heidän toimintansa saadaan osittain näyttämään ikäänkuin oikeudenmukaiselta. Taustalla piilee silti se, että sijoittaessaan varojaan näihin lahjoitusrahastoihin nämä ” laupiaat ” hyvin toimeentulevat henkilöt eivät maksa kolikkoakaan veroja elämänsä loppuun asti ! Tällainen yritysten tuottamien varojen sijoitusmenetelmä onkin tietynlaista verokeinottelua puettuna kauniiseen ” hyväntekeväisyyden ” kaapuun.
    Näin ollen kysynkin : mihin tästä on joutunut se ” hyväntahtoisen ” rahan lahjoittajan ” hyvän olon tunne” , josta olet puhunut ? Tai oikeastaan, kenen hyödyksi tällainen hyväntahtoisuus ( effektiivi altruismi ) lopulta enimmäkseen koituu ? Ja mihin tästä on kadonnut sijoittamisen ja rahan lahjoittamisen moraalinen vastuu ?

    Onkin hyvin naivia luulla ja uskotella hyväntahtoisella hyväntekeväisyydellä olevan oikeudenmukainen maailmaa muuttava ja parantava vaikutus.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!