Tehokkain tapa auttaa

Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen haastatteli minua muutama viikko sitten aiheena tehokkain toimi, jolla maailma muuttuu paremmaksi.

Tästä syntyi Vihreään lankaan (1/2017) juttu ”Tee hyvää tehokkaasti”.

Suominen lähestyi aihetta Peter Singerin efektiivisen altruismin kautta. Singer lähtee siitä, että tehokkainta auttamista on rahan antaminen. Aiheesta on kirjoittanut aiemmin blogissani myös Hilkka Pellikka.

Omasta mielestäni paras tai tehokkain tapa auttaa on se, että kokeilee mahdollisimman monia erilaisia juttuja. Koskaan ei voi lopulta tietää, mikä johtaa merkittävään muutokseen. Tästä syystä kannattaa tehdä asioita vaihtelevasti.

Toimintaa tai auttamista voi jakaa myös henkilökohtaisiin valintoihin tai yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Henkilökohtaista vaikuttamista voi olla esimerkiksi kulutustottumukset. Siinä tehokkaimmat toimet liittyvät arjen jokapäiväisiin askareihin, kuten asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan. Pidemmällä tähtäimellä omia arjen valintoja voi suunnata myös kouluttautumisen ja ammatinvalinnan kautta hyväntekeväisyyteen.

Henkilökohtainen vaikuttaminen on järkevää kahdesta syystä. Ensinnäkin näin voi toimia inspiroivana esimerkkinä muille ja vaikuttaa omaan sosiaaliseen elinpiiriin. Toinen hyvä puoli henkilökohtaisessa vaikuttamisessa on mielestäni se, että sitä kautta on mahdollisuus kokeilla omassa arjessa erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Itse olen toteuttanut Peter Signerin efektiivistä altruismia siten, että kotitaloutemme lahjoittaa noin 10 prosenttia nettotuloistamme hyväntekeväisyyteen. Yhtä tärkeää kuin rahan lahjoittaminen on tietysti se, mihin rahaa lahjoittaa. Viimeksi viime viikolla tarkistin kuukausilahjoituksiani ylöspäin.

Lisäksi lahjoittamista voi tehostaa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

– Päätä minkä verran voit antaa ja tee lahjoittamisesta säännöllistä, rutiininomaista toimintaa.
– Tee lahjoittamisesta julkista.

Jos kuitenkin pitäisin rahan lahjoittamista kaikkein tehokkaimpana tapana vaikuttaa, ryhtyisin esimerkiksi sijoittajaksi. Näin voisin hankkia paljon nykyistä enemmän rahaa ja laittaa sen hyväntekeväisyyteen.

Uskon kuitenkin itse, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on vielä tehokkaampi tapa vaikuttaa. Sitä paitsi näin voi tehdä jotain itselle tärkeää, mielekästä ja merkityksellistä. Lopulta lait, strategiat ja erilaiset sopimukset ohjaavat esimerkiksi sitä suuntautuvatko yritysten eurot fossiilisiin polttoaineisiin vai uusiutuviin energialähteisiin. Lait ja sopimukset liikuttavat suurempia rahasummia kuin rikkaimmaltakaan liikenee lahjoitettavaksi.

Yhteiskunnallista vaikuttamista voi tehdä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

– Vapaaehtoistyö ja kansalaisjärjestöt
– Poliittinen vaikuttaminen, lainsäädäntötyö ja päätöksentekoon osallistuminen
– Suora toiminta vrt. päätöksentekoon vaikuttaminen

Itse teen näitä kaikkia. Koskaan ei voi tietää, mikä on tehokkain tapa vaikuttaa ja tehdä hyvää. Ja jonain päivänä saattaa käydä niin, että joku niistä pienistä teoista muuttaa kaiken.

Tässä vielä Riikka Suomisen Vihreään Lankaan kokoama lista toimista, joilla voi tehdä hyvää tehokkaasti:

  1. Anna rahaa
  2. Satsaa halpoihin toimiin
  3. Lahjoita keskitetysti
  4. Hanki lahjoitettavaa
  5. Perehdy järjestöihin
  6. Unohda raha, vaikuta
  7. Henkilökohtainen on vaikuttavaa
  8. Säilytä motivaatio
  9. Kokeile kaikkea
  10. Motivoidu
  11. Kimpassa on kivaa
  12. Vaihda ekosähköön
  13. Lahjoita ruumiinosiasi

Sitten vain vaikuttamaan ja auttamaan!

4 kommenttia artikkeliin ”Tehokkain tapa auttaa”

  1. Hyvä juttu! Tuo 10% tuloista lahjoittaminen mainitaan jo Raamatussa, kun siellä puhutaan kymmenyksistä 🙂

  2. Raamatulla ei ole tässä mitään tekemistä. Pahinta onkin juuri se, että Raamattu ja uskonnot sotketaan politiikkaan !
    Tästä tuoreena esimerkkinä Brasilia, jossa nyt evankelistien kauan jatkuneen lobbauksen ja uskonnollisen painostuksen ansiosta valittiin presidentiksi ( tarpeen mukaan ) evankelistiksi kääntynyt populistinen henkilö, joka kannattaa a ”järjestystä” ja sotilashallintoa ja siinä sivussa polkee vähemmistöjen ja naisten oikeuksia.
    Katsotaanpa miten korruptio saadaan nyt evankelistiojhtoisessa maassa laskuun.. Taitavat kaikenmaailman huuhaasaarnaajat vain kasvattaa rruptiota omaksi hyödykseen kansalaisten uskomusta hyväksikäyttäen.
    Tehokkain tapa auttaa on toimia ja vaikuttaa politiikan suunnanmuutoksen aikaansaamiseksi siten, että ( usein kyseenalaista ) hyväntekeväisyyttä ei tarvita yhteiskunnassa, joka huolehtii kaikista jäsenistään.yhtäläisesti ja tasa-arvoisesti.

  3. Aloitetaankohan tässä taas ” maailman muuttaminen ” ihan hataralta perustalta, kun pitäisi ennemminkin lähteä tuon muuttamisen tarpeen perussyiden perinpohjaisesta selvittämisestä ja niiden poiskarsimisesta ?

    Jo tuo otsikko ” Tee hyvää tehokkaasti ” ilmentää tehokkuus-eli performismipyrkimyksen keskeisyyttä kaikessa ihmisen toiminnassa. Samoin tuo jatkuva tekemisien numeroiminen. Performanssiajattelu ” paremman ” yhteiskunnan rakentamisen perustana on puolestaan jo osoittautunut hyvin haitalliseksi ja jopa tuhoavaksi etenkin itse ihmiskunnan kannalta katsoen. Performanssiajattelua kannattava ja sitä ihannoiva yhteiskunta on selvästi itsetuhoinen
    Lisäksi tässäkin näkyy lävitse yksilön ”syyllistäminen ” ja tämän vastuun painottaminen, siis yksilökeskeisyyden, individualistisen vaikuttamisen . . korostaminen. Entisten raamien konservatiivisissa puitteissa uskotaan voitavan parantaa maailmaa ihmisten ( keiden ? ) altruistisella eli ” hyvää tekevällä ja tehokkaalla ” yksilökohtaisella toiminnalla. Todellisuudessa ilmasto-ongelmaakaan ei voida ratkaista ” tehokkaalla ” yksilötasolla. Siihenkin tarvitaan kollektiivista poliittista tahtoa ja yleistä kansainvâlistä poliittista suunnanmuutosta

    Nykyisten vihertävien sukupolvien olisi hyvä muistaa, että siltojen alitse on valunut paljon vettä jo kauan ennen kuin tällaistä ” efektiivisen altruismin ” ideologiaa on edes ehdotettu maailmanparantajaksi !
    Suomen hyvinvointivaltiota ei ole suinkaan saatu rakennettua hyväntekeväisyyden ansiosta ! Se on aikoinaan rakennettu sinnikkäällä poliittisella vaikuttamisella ja hyvää tuottavilla poliittisilla päätöksillä. Eikä sen nykyistä alasajoakaan pystytä estämään minkäänlaisella hyväntekeväisyydellä !
    Sanokootpa Peter Singer mitä tahansa, niin on jo selvästi todistettu, että maailmaa ei ole ennenkään kyetty muuttamaan paremmaksi minkäänlaisella hyväntekeväisyydellä, eikä nykyistä maailmanmenoa kyetä muuttamaan edes ” tehokkaalla ” ( ? ) hyväntekeväisyydellä,

    Kuuliaiset kansalaiset maksavat veroja ja muita sosiaaliturvamaksuja yhteiskunnan hyvän toiminnan takaamiseksi. Päinvastoin monet Suomessa toimivat monikansalliset yritykset eivät kanna korteakaan kekoon kiertämällä kaikin keinoin maksuosuuttaan. Miksi kansalaisten pitäisi lisäksi rahoittaa yksityisiä yrityksiä, joiden todellisista vastuuajattelusta, pyrkimyksistä ja ” yhteisiin talkoisiin ” osallistumisesta ei ole mitään takuuta nykyisen ultraliberalistisen talousjärjestelmän puitteissa , jossa mm. yritysten toiminnan säännästelyä puretaan jatkuvasti ?
    Mitä tulee muutaman miljardöörin ” effektiiviseen altruismiin”, niin heidän almujen jakamisella vain kasvatetaan heidän omistamiensa yritysten kansainvälistä vaikutusvaltaa ja otetta valtioiden toiminnassa.

    Suomessakin yksilökeskeisyyden ja yleensä yksilön vastuun ja hyväntekeväisyyden korostamisesta tulisi osata siirtyä yhteiskunnallisen kollektiivisen toiminnan ja vaikutuksen korostamiseen ja vaatia perinpohjaista politiikan suunnanmuutosta.
    Lahjoitan varoja vain eläinsuojelujärjestöille, sillä eläimet eivät ole vastuussa ihmisten pahanteoista.

  4. Leo,
    Sanot antavasi taloutesi nettotuloista 10% hyväntekeväisyyteen , ja kerrot tarkistaneesi kuukausilahjoituksiasi ylöspäin.
    Oletko edes hivenen ajatellut, että tämä toteamus on tavallaan hyvin loukkaava ja epäoikeudenmukainen, koska se alentaa niitä suomalaisia, joilla ei ole varaa edes tarpeellisen jokapäiväisen elämisen hallintaan , ja joita kohtaan useimmiten tällainen ” laupeamielisyys ” kohdistuu ?
    Puhut kuin puhutkin hyvin toimeentulevan suomalaisen suulla. Läheskään kaikki kanssaeläjäsi eivät voi toteuttaa kehoitustasi toimia ” effektiivisen hyväntahtoisuuden ” mukaan.Kaikki eivät voi olla ” laupiaita samarialaisia ”. Monet eivät voi antaa yhtään siitä mitä heillä ei edes ole !

    Samoin puhut sijoittamisesta, josta saisi lisää rahaa hyväntekeväisyyteen. Nykyisin rahan sijoittamiseen liittyy usein pörssi-ja verokeinottelu, siis lisärahan tuottaminen rahan avulla. Siis maailmaa ” parannettaisiin ” hyvin kyseenalaisin keinoin …? Ja olet ehkä jo huomannut, että läheskään kaikki suomalaiset eivät pysty ” sijoittamaan ” varojaan mihinkään muuhun kuin päivittäiseen toimeentuloon, jos ne riittävät edes siihenkään.

    Tuosta ” sijoittamisesta” ja sen yhteydestä hyväntekeväisyyteen tulee heti mieleeni amerikkalainen Bill Gatesin ja Warren Buffetin ohjaama kampanja nimeltä Giving Pledge. Nämä upporikkaat henkilöt lupaavat antaa puolet varallisuudestaan hyväntekeväisyyteen.Heillä kun on siihen varaa.
    On kuitenkin muistettava, että amerikkalainen lahjoitusrahastosysteemi ( Fondation ) antaa valtavia verohelpotuksia ym.etuuksia näihin rahastoihin sijoittaville rikkaille henkilöille ,jolloin heidän toimintansa saadaan osittain näyttämään ikäänkuin oikeudenmukaiselta. Taustalla piilee silti se, että sijoittaessaan varojaan näihin lahjoitusrahastoihin nämä ” laupiaat ” hyvin toimeentulevat henkilöt eivät maksa kolikkoakaan veroja elämänsä loppuun asti ! Tällainen yritysten tuottamien varojen sijoitusmenetelmä onkin tietynlaista verokeinottelua puettuna kauniiseen ” hyväntekeväisyyden ” kaapuun.
    Näin ollen kysynkin : mihin tästä on joutunut se ” hyväntahtoisen ” rahan lahjoittajan ” hyvän olon tunne” , josta olet puhunut ? Tai oikeastaan, kenen hyödyksi tällainen hyväntahtoisuus ( effektiivi altruismi ) lopulta enimmäkseen koituu ? Ja mihin tästä on kadonnut sijoittamisen ja rahan lahjoittamisen moraalinen vastuu ?

    Onkin hyvin naivia luulla ja uskotella hyväntahtoisella hyväntekeväisyydellä olevan oikeudenmukainen maailmaa muuttava ja parantava vaikutus.

Kommentointi on suljettu.

Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!