Nuorisotyön ja nuorison tulevaisuus

nuoret-voivat-hyvinOsallistuin tiistaina 11.10.2016 Nuorisotyön tulevaisuusfoorumiin. Tilaisuus järjestettiin sopivasti nuorisotyön viikolla, jonka teemana on yhdenvertaisuus.

Kaikkein kiinnostavinta antia oli tilaisuudessa julkaistu Nuorista Suomessa -tutkimuskooste (ks. pdf).

Tutkimus osoittaa, että enemmistö nuorista on tyytyväisiä elämäänstä. Toisaalta ongelmiakin on aika paljon – erityisesti niillä alueilla, joihin nuoret eivät itse voi vaikuttaa.

Julkaisussa listataan 9 asiaa, joissa nuorilla menee nyt paremmin kuin ennen. 

1. Tyytyväisyys. Nuoret antavat keskiarvon 8,5 arvioidessaan tyytyväisyyttä elämäänsä.

2. Harrastus. Nuorten harrastaminen on kasvanut. Kaiken kaikkiaan 89 prosentilla nuorista on jokin harrastus.

3. Liikenne. Liikennekuolemien määrä on puolittunut ja loukkaantumisten määrä laskenut 20% kymmenen vuoden aikana.

4. Kiusaaminen. Kiusaamisen kohteeksi joutuneiden määrä on laskenut. Eniten kiusaaminen on vähentynyt peruskoulussa.

5. Pikavippi. Pikavippiuudistus on vähentänyt velkomustuomioita.

6. Terveys. Pääsy oppilasterveydenhuollon palveluihin on helpottunut huomattavasti.

7. Raskaus. Raskaudenkeskeytykset ovat vähentyneet.

8. Tupakka. Yhä harvempi nuori tupakoi. Esimerkiksi peruskouluikäisistä 72% ei ole koskaan tupakoinut (vuonna 2005 luku oli 54%).

9. Alkoholi. 1990-luvulla syntyneet nuoret joivat alaikäisinä vanhempia ikäluokkia vähemmän.

Kaikki eivät ole menneet kuitenkaan vain hyvään suuntaan. Näyttäisi siltä, että erityisesti ne asiat, jotka eivät johdu nuorten omista valinnoista, vaan yhteiskunnan rakenteista, perheiden ongelmista, Suomen taloudellisesta tilanteesta ja päättäjien tekemistä poliittisista valinnoista, ovat menneet negatiiviseen suuntaan.

10 asiaa nuorista, joissa on parannettavaa.

1. Väestömäärä. Vuonna 2030 alle 15-vuotiaita on yhtä vähän kuin viimeksi vuonna 1894. Nuorten määrä vähenee ja huoltosuhde heikkenee.

2. Koulutus. Matalasti koulutettujen määrä nousee ja korkeakoulutettujen määrä vähenee. Työmarkkinoille tulevat ikäluokat eivät ole koulutetumpia kuin sieltä poistuvat.

3. Työttömyys. Joka viides nuori mies on koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella. Nuorten työttömyysjaksojen pituus on noussut 11 kuukaudesta 16 kuukauteen.

4. Alkoholi. Läheisten alkoholinkäyttö aiheuttaa haittoja 12 prosentille lukiolaisista ja 16 prosentille ammattikoululaisista.

5. Yksinäisyys. Yksinäiseksi tuntee itsensä vajaa 10% nuorista. 9 % peruskoulua käyvistä pojista on ilman läheistä ystävää. Yksinäisyyttä on enemmän pojilla kuin tytöillä.

6. Asuminen. Yli puolet asumistuen saajista on alle 30-vuotiaita. Nuoret ostavat ensimmäisen asuntonsa myöhemmin kuin aiemmin.

7. Asunnottomuus. Nuorten asunnottomuus on kasvanut reilusti pääkaupunkiseudulla.

8. Elintaso. Alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei juurikaan noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Pienituloisia on eniten 18-24 vuotiaieden joukossa, yhteensä 134 000. Vanhempien, mutta alle 55-vuotiaiden kotitalouksien tulotaso on noussut noin 10% korkeammaksi kuin edeltävällä sukupolvella.

9. Rahanpuute. Yhä useampi joutuu tinkimään harrastuksistaan rahanpuutteen vuoksi. Erityisesti rahanpuute vaikuttaa liikuntaharrastusten määrään. Nuorten keskitulo jää alle muun väestön.

10. Ylipaino. Nuorten ylipainoisuus on lisääntynyt. Ylipainoisten suomalaisnuorten osuus 15-24 vuotiaista miehistä on 24 prosenttia ja naisista 16 prosenttia.

nuoret-ja-1990-luvun-laman-leikkauksetErityisesti näyttää siltä, että 1990-luvun laman leikkaukset tulivat nuorille ja koko yhteiskunnalle todella kalliiksi. Allianssi on koonnut yhteen Suomen 1990-laman leikkauksia ja niiden vaikutuksia.

Oheinen kuva kertoo omaa karua kieltään. Tästä on syytä oppia kun nyt tehdään poliittisia päätöksiä.

“Suomalainen menestystarina on katkeamassa nuorten nenän edestä”, kirjoittaa nuorisotutkija Veli Liikanen julkaisun yhteenvedossa.

#tulevaisuusfoorumi #syrjinnästävapaa #hupparikansanpuolella

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa