Mummollani oli tapana majoittaa lapsuudessani kulkureita, romaneita ja vieraita pieneen tupaansa, jossa kaikki asuimme.
Mitä jos mekin avaisimme kotimme vieraille? Tai edes naapureille joskus. Vietettäisiin ravintolapäivän ja siivouspäivän jatkeena vaikka naapuripäivää, jolloin voisimme pitää kotimme avoinna ulkopuolisille vierailijoille.
Haluaisitko lähteä kanssani järjestämään naapuripäivää?
Oheinen kolumnini julkaistiin tällä viikolla (7/2016, 21.9.2016) Käpylä-lehdessä.
***
Leo Stranius: Avataan pihat ja ovet ulkopuolisille
Ehdotin käpyläläiselle taloyhtiölle, että iltaisin ja öisin lukossa olevat portit pidettäisiin auki kävelijöille ja pyöräilijöille. Taustalla oli yhden käpyläläisen yhteydenotto. Henkilö soitti ja kysyi, voisiko kaupunginvaltuutettu tehdä asialle jotain. Soittaja oli huolissaan tapauksesta, jossa autoilija ajoi jalankulkijan päälle vain siksi, ettei tykännyt vapaasta kulkemisesta pihan läpi.
Ehdotus porttien pitämisestä auki sai taloyhtiössä kannatusta, mutta herätti myös vastustusta. Huolena oli esimerkiksi läpikulkuliikenteen ja ilkivallan lisääntyminen.
Itse näen asian niin, että ilkivaltaa ehkäistään parhaiten avoimuudella toivottamalla vieraat tervetulleiksi. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden läpikulkuliikenteen taas on vaikea kuvitella haittaavan ketään. Autoilu on tietysti eri asia.
Mietin asiaa samalla jo paljon pidemmälle. Mitä jos pihojen lisäksi avaisimme joskus myös kotimme vieraille. Esimerkiksi mummoni oli orpo ja hylätty huutolaislapsi, jota hakattiin ja pakotettiin pakkaseen nukkumaan, kun hän söi nälissään hoitamiensa lasten ruokaa.
Kovista kokemuksista huolimatta tai ehkä juuri siksi mummollani riitti rohkeutta auttaa muita. Muistan kuinka mummolan piha ja ovet olivat aina auki kulkureille ja romaneille. Ja niitä Pohjanmaalla Kannuksessa omassa lapsuudessa vielä hyvin riitti. Pieneen tupaamme saattoi majoittua kulkuri useaksi viikoksi tai suuri romaniperhe muutamaksi yöksi. Kun sisälle ei enää mahtunut, pystytettiin pihalle teltta vieraille.
Ystävältäni kuulin, että Turussa oli pidetty hänen kotikadun ja asuinalueen avointen ovien päivä. Naapurit olivat päässeet tutustumaan toisiinsa ja vierailemaan vapaasti lähialueen muissa asunnoissa.
Mitä jos kokeilisimme samaa Käpylässä? Avataan pihamme ja ovemme tuntemattomille naapureille. Helsingissä on jo esimerkiksi ravintolapäiviä, siivouspäiviä ja vaikka mitä. Mahtuisiko tähän yksi teemapäivä lisää. Naapuripäivänä jokainen halukas voisi avata ovet vieraille ja samalla tutustua itsekin lähialueen asukkaisiin sekä heidän pihoihin ja koteihin.
Yhteisöllisyys ja sosiaalinen hyvinvointi eivät synny itsestään. Se tehdään konkreettisilla teoilla. Ehkä naapuripäivän myötä Helsingistä voisi tulla vielä hiukan hauskempi ja turvallisempi paikka olla, asua ja viettää aikaa yhdessä muiden kanssa.
Leo Stranius
Kansalaisaktivisti, ympäristöjärjestön toiminnanjohtaja ja käpyläläinen perheenisä
Muistan minäkin ajan kun isovanhempieni luona yöpyi mm. romaaneja, eikä kenestäkään juuri harmia ollut. Ikävä kyllä poikaseni ajat ovat muuttuneet eikä ”yön selässä” kulje enää harmittomia matkamiehiä, jotka ovat vain vailla yösijaa ja pientä leivänpalaa.
Näytä mallia meille junteille, ota kotiisi asumaan vaikkapa somaliperhe. Tai muutama irakilaismies. Voit sitten blogissasi kuvata elävästi miten hyvin sujuu.
Upeita ajatuksia! Kannatan! Ja olen ylpeä että olet juuriltasi kannuslaisia, kuten minäkin.
Kyllä minä lapsuudesta Straniuksen mökin tiedän/muistan, mutta en tarkkaa sijaintia. Olikohan nykyisen uimahallin kieppeillä.
Itse olin Pertusta, syrjäkylältä Taimitarhan takaa.
Tsemppiä ja näkyvyyttä pyrkimyksillesi!
Eija Honkala, nykyisin Paloheinästä
Ei tarvitse avata itse, joku avaa kotisi esim sorkkaraudall…
Leolla tuntuu olevan hyvin romanttinen muistikuva mummolasta. Ei äitini, siis Leon mummo, ihan kenelle tahansa kulkurille pitänyt aina ovea avoinna! Eikä kotonani ruokittu ja majoitettu ihan keitä tahansa milloin ja miten tahansa.
En ole koskaan joutunut pienessä mökissämme viettämään öitä romaanien ja tuntemattomien kulkureiden kanssa. Yleensä romaanit kävivät juttelemassa tai vettä hakemassa , mutta he viettivät yöt omissa oloissaan raviradalla. Eikä pihalle pystytetty telttoja vieraiden ihmisten majoittamiseksi. Ei se meidän mökki ainakaan siellä oloaikanani ollut mikään kaikkien läpikulkupaikka! Siihen aikaankaan, jolloin Leo oli lapsi, ei pihan läpi rampannut kuka tahansa, eikä ovia pidetty lukitsemattomina öisin.
Ranskassa on jo kauan vietetty Naapuripäivää. Tuolloin järjestetään naapurien kesken yhteisiä tutustumistilaisuuksia, joissa mm.grillataan ja syödään kaikkien tuomia ”eväitä”. Tuolloin solmitaan solidaarisia naapurisuhteita ja tutustutaan erilaisiin naapureihin. Näin kaupungeissakin. Siten ennakkoluulot häipyvät, kun naapurit tunnetaan ja heidän kanssaan ollaan yhteydessä. Naapuripäivänä usein naapurit saattavat ystävystyäkin. Ja esimerkiksi asumiseen ja lastenhoitoon liittyvästä keskustellaan, naapureita autetaan ja heistä huolehditaan tarvittaessa. Opetellaan olemaan solidaarisia naapureiden kesken. Tällä tavoin ei kukaan ainakaan naapurien välinpitämättömyyden takia tunne itseään syrjäytetyksi.
Maallakin vietetään Naapuripäivää. Täällä tosin solidaarisuus naapureiden kesken on välttämätöntä jo elämisen kannalta katsoen.
Koteja ei sentään avata täällä syrjäisessä vuoristossakaan ihan kokonaan naapureille, vaikkakin olemme solidaarisia toisiamme kohtaan. Naapuri voi käydä vierailulla ja tulla sisälle, vaikka talonväki ei olisi paikalla. Näin kävi viime lauantaina, kun yksi naapureistani käväisi kotonani, kun olin poissa.Hän jätti pienen viestin, että oli käväissyt sanomassa näkemiin ja toivottamassa pikaista jälleennäkemistä, sillä hän lähti etelämmäksi joksikin aikaa. Toinen naapuri oli jättänyt poissaollessani puutarhapöydälle kesäkurpitsoita ja muuta puutarhan antia. Päivisin ovet ovat tietysti auki , mutta öisin niitä ei pidetä lukitsemattomina. Nykyään kun liikkuu monenlaista porukkaa pahoissa aikeissa.Varsinkin yksin asuvan vanhuksen on syytä pitää ovi lukittuna öisin ja varmuuden vuoksi päivisinkin. Ja hyvä on olla rohkea vahtikoira valvomassa ovella.Sellaiseksi on maailmanmeno mennyt.
Yksi päivä vuodessa ei tietenkään riitä naapureihin tutustumiseksi ja yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi. Keskinäisen luottamuksen saavuttaminen vie aikaa.Siitä Naapuripäivästä voi kuitenkin aloittaa.
Kiitos kommentista E.Stranius-Herrewyn!
Mahtavaa, että Ranskassa on jo tuollainen naapuripäivä. Mistä siitä löytäisi lisätietoja?
Silloin kun mä asuin ja vietin lapsuutta Kannuksen mökillä, niin kyllä siellä usein oli yöpyjiä, välillä pitkiäkin aikoja – niin sisällä mökissä kuin pihallakin. Mutta sä asuit silloin jo Ranskassa.
No joo, saattoi ollakin silloin, kun en ollut enää ”jöötä” pitämässä. Muistan kuinka käydessäni siellä lomalla äiti valitti, että vaikka minkälaista porukkaa pyrkii kotiutumaan mökille ja ramppaa pihan läpi. Ja kerran hän valitti, että pihalle oli pystytetty teltta. Se ei kuitenkaan ollut romaaniperheen pystyttämä!
Vanhempani eivät oikein uskaltaneet vastustaa ja sanoa ”EI”, vaikka niin olisi mieli tehnytkin. Varsinkin viimeisinä mökillä viettäminään vuosina heitä jo pelotti, kun ”kaikenmaailman hampparit” kiertelivät kotinsa nurkilla. Syytä olikin pelätä… sillä joku sytytti ulkorakennuksen tuleen ilmeisesti ,tupakan kanssa sählätessään …. Onneksi ihan puuvajan vieressä ollut mökki ei häipynyt savuna taivaan tuuliin.
Taisi siellä joskus olla melkoiset ”markkinat”, vaikka äiti ei tosiaankaan sellaisesta tykännyt. Hän halusi elää rauhassa, kuten vanhukset yleensä tahtovat elää. Tämä halu ei estänyt häntä olemasta vieraanvarainen niitä tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan, jotka käyttäytyivät hyvin.
Tuon Ranskassa vietettävän Naapuripäivän nimi on ” Fête des Voisins”. Yritän etsiä lisätietoja ja kerron sitten mistä niitä löytää.
Fête des Voisins-
Naapuripäivä eli Naapurijuhla on ranskalaista alkuperää. Se pn perustettu v. 1999 Pariisissa 17..kaupunginosan apulaisjohtajan Anastase Périfanin aloitteesta.
Fête des Voisins on levinnyt Ranskasta ensin Belgiaan v.2003 ja sittemmin moniin Euroopan kaupunkeihin, joissa se tunnetaan nimellä ” European Neighbours’ Day”. Naapuripäivän vietto on levinnyt muuallekin maailmalle.
Tänä vuonna sitä vietettiin Ranskassa 27. toukokuuta ja ensi vuonna sitä vietetään 26.05.2017, Ja sitten on päätetty viettää Naapuripäivää 25.05.2018.
Sen tarkoitus on :
– voimistaa yhteisöllisyyden siteitä
– luoda naapureiden keskeistä solidaarisuutta
– kehittää asukkaiden tunnetta kuulumisesta samaan kaupunginosaan
– järjestäytyä asukkaiden yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan
Lisätietoa ranskalaisen Naapuripäivän historiasta, tarkoituksesta ja sen vietosta löytyy ranskankielisenä mm.täältä :
icalendrier.fr/fêtes/fête-des-voisins:
https://fr.wikipedia.org/wiki/fête_des_voisins
http://www.voisinssolidaires.fr/la-fête-des-voisins
Ilmeisesti ainakin wikipediasta löytyy jotakin englanninkielellä – ja ehkä suomeksikin.
Mikäpä estäisi Helsinkiä liittymästä Naapuripäivän viettäjien joukkoon ? Bienvenu ! Tervetuloa!
Kiitos lisätiedoista! Pitää tutustua tarkemmin. Mahtavaa, että Ranskassa on tuollainen konsepti ja se on levinnyt muuallekin.
Tiedoksi. Mökin ulkorakennus paloi vasta paljon myöhemmin. Silloin mummo ja pappa eivät enää asuneet mökissä ja mä olin jo teini-ikäinen. Muistan elävästi kuinka palopelastajat tulivat aamulla herättämään mua mökistä ja kertoivat, että ulkorakennus on palanut. En ollut herännyt tulipaloon enkä edes siihen, että piha oli täynnä paloautoja. Joku ohikulkija oli soittanut hälytyksen ja pelasti sen myötä varmasti mun hengen.
Niin oli, tuon jo tiesin. Raviradan paviljonki paloi vanhempieni kotona ollessa aikaisemmin. MIHan lähellä ollutta mökkiä piti palokunnan kastella, jttei sekin olisi palanut poroksi. Siellä raviradallakin olivat jotkut hampparit sählänneet tulen kanssa ja sytyttäneet paviljongin palamaan. äiti mummo oli saada silloin sydänkohtauksen, koska hänen muistissaan oli hänen oman kotinsa tulipalo. Mummo pelkäsi tulta ja panikoitui jo läheisessä metsässä kerran riehuneesta tulipalosta.
Mutta se ulkorakennus tosiaan paloi vasta kun vanhemmat olivat jo pois sieltä. Mutta sinä olit silloin mökissä nukkumassa! Olipa sinulla sikeä uni, kun et herännyt paloautojen mekkalaankaan ! Olisit voinut joutua liekkien polttamaksi… oli onni onnettomuudessa,kun tuuli ei vienyt tulipaloa mökkiä kohti.
Kävin viimeksi mökillä v. 1995. Vietin siellä ainoastaan yhden yön. Tuli siinä haikea mieli, koska ketään ei tullut enää pihalle vastaan , eikä edes sitä ulkorakennusta ollut olemassa. Ympäristö oli muuttunut sitten poislähtöni. Pihakin oli melko lailla puskittunut. Siivosin vähän enintä pajukkoa, mutta kun kaikki työkalut olivat tuhoutuneet ulkorakennuksen palossa, niin en jaksanut kauan repiä puskia pois. Vain ikivanha kulunut viikate löytyi nurkista, ja sen avulla sain pikkuisen raivattua pihaa. Ja lopulta luovutin. Tilasin taksin joka vei minut juna-asemalle. ja sitä kyytiä kauas etelään. Sen koommin en ole mökillä käynyt, en vaikka ajelin kylän läpi vielä v. 2005. En silloin enää halunnut nähdä mökin lahoamista.ja muinoin hyvin hoidetun kotipihan puskittumista.
Tänäpäivänä se mummolan mökki ja piha ovat haikeina muistoina meidän mielessä. Siitä ja sen silloisista asukkaista kertovat vain muistot ja vanhat valokuvat ja videot. Nimittäin se tonttikin on nyt myyty Kannuksen kaupungille puistoalueeseen liitettäväksi. Myynnin ehdoksi laitoin sen vaatimuksen, että tontille ei rakenneta, vaan se säilytetään puistoalueeseen kaavoitettuna!
Näin maailma muuttuu. Varmaan monella tämän blogin lukijalla on samanlaisia kokemuksia ja muistoja mummon mökistä ja niistä menneistä mukavista ajoista!
Niistäkin on mukava rupatella naapureiden kanssa.