Ministerit Kimmo Tiilikainen ja Olli Rehn järjestivät keskiviikkona 30.3.2016 kuulemistilaisuuden koskien biomassan kestävyyskriteerejä.
Olin itse tilaisuudessa paikalla Suomen luonnonsuojeluliiton edustajana.
Euroopan komissio on valmistelemassa ehdotusta kestävästä bioenergiapolitiikasta vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Yhtenä osana pakettia pohditaan myös biopolttoaineita ja bionesteitä koskevaa EU-tason kestävyysjärjestelmää.
Suomen hallituksen tavoitteena on, että bioenergian hyväksyttävyys uusiutuvana energiamuotona sekä sen laskennallinen nollapäästöisyys EU:n päästökaupassa ja päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla varmistetaan.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja ilmaston kannalta Suomen kanta on ongelmallinen. Ohessa on viisi syytä, miksi biomassan käytölle tarvitaan kunnon kestävyyskriteerit.
1. Ensinnäkin tiede ei tue näkemystä, että kaikella bioenergialla olisi sama ilmastovaikutus. Näin ollen ei ole perusteltua määritellä bioenergiaa poliittisesti nollapäästöiseksi. Ilmastoneutraalisuus tulee varmistaa tieteellisesti. Vaihtoehtoina on joko kehittää tieteelliset laskentamekanismit eri jakeille eri lähteistä tai sitten kehittää yleisemmät kestävyyskriteerit, joiden avulla voidaan taata ilmastoneutraalisuus ja turvata luonnon monimuotoisuus.
2. Toisekseen bioenergian ja biomassojen käytön lisäämisellä on vaikutusta myös luonnon monimuotoisuudelle. Hakkuukierron lyhentäminen muuttaa metsien ikärakenteita, mikä on yksi lajien uhanalaisuuden suurista syistä. Lisäksi esimerkiksi kantojen poistamisella on vaikutusta maaperän hajottajiin. Biomassojen kestävyyskriteereissä tulee ottaa huomioon käytön vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille.
3. Kolmanneksi puun käyttötarkoituksella on keskeinen vaikutus käytön ilmastovaikutukseen. Tämän osoittavat mm. SYKE:n tutkimukset ja Suomen ilmastopaneelin selvitykset. Suomen ilmastopaneeli (2015) suosittelee, että jos puun käyttöä Suomessa lisätään, käyttö tulisi kohdistaa pitkäikäisiin puutuotteisiin. Puun käytön voimakas lisääminen siten, että käyttöön otettavan biomassan hiili vapautuu lyhyellä aikavälillä hiilidioksidina ilmakehään, on arveluttavaa. Puun käytön lisääminen pienentää Suomessa metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa käyttöä ei lisätä.
4. Neljänneksi Suomessa on tutkittu niitä reunaehtoja, joiden voimassa ollessa metsäenergiaa voidaan pitää hiilineutraalina. Näitä reunaehtoja tulisi kuitenkin noudattaa ja luoda tätä varten ohjausjärjestelmä. On tärkeää, että vain tietyn tyyppistä lyhyessä kierrossa olevaa puuta (oksat ja harvennustuotteet, sivuvirrat) voidaan ohjata energiakäyttöön. Tukkipuun, kantojen ja muiden neitseellisten pitkään kasvaneiden jakeiden, joiden hiilivelka on pidempi kuin noin 30 vuotta (ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tärkeitä nopeita päästövähennyksiä ei saada) energiakäytön tukeminen tulee ehkäistä mm. valtiontukisäännöksien kautta. Tähteiden korjuulla metsiin aiheutettu hiilivaje tulisi korvata esim. lahopuun määrää lisäämällä tai metsien hakkuukiertoa pidentämällä. Kestävyyskriteerien tulee koskea kaiken kokoisia laitoksia.
5. Viidenneksi Suomen metsätaloutta voidaan pitää kestävänä vain taloudellisesta näkökulmasta. Olemassa oleva lainsäädäntö ja työkalut ovat riittämättömiä turvaamaan metsien biologista monimuotoisuutta myös Suomessa, mikä nähdään siinä että metsäbiodiversiteetin hupeneminen jatkuu. Metsälaki ei takaa metsähoidon ympäristöllistä kestävyyttä, sillä se koskettaa vain tiettyjä pienialaisia kohteita. Vapaaehtoiset metsäsertifikaatit taas ovat jääneet liian pehmeiksi. Olemassa olevat säädökset eivät kosketa metsien käsittelyn vaikutuksia vesistöihin tai ilmastoon.
Ylipäätään EU:n nykyiset kestävyyskriteerit koskien biomassan käyttöä ovat riittämättömiä turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja takaamaan todellisen ilmastohyödyn.
Jos avohakkuu lopetetaan ja metsissä pidetään jatkuvasti varsin vahva puusto, silti voidaan ottaa kasvua vastaavasti puuta miinus lahopuu. Näin hiiltä on paljon metsässä kiinteässä aineessa. Kantoja voi ottaa vain avohakkuun jälkeen. Puun käytön lämmitykseen vähentämiseksi on lisättävä aurinkoenergian passiivista käyttöä.
Luonnonsuojelua edustavalta olisin toivonut hieman kunnianhimoisempaa otetta asiaan. Hyväksymällä hakkuutähteet ja sivuvirrat bioenergiakäyttöön ei vielä rajoiteta biomassan energiakäyttöä juuri lainkaan koska suurin osa bioenergiasta on juuri noita. Kuitenkin CO2:na nämäkin voimalaitoksen savupiipusta ilmakehään päätyvät, heti eikä vuosikymmenien kuluessa.
Kyse ei myöskään ole vain sinänäs toki tärkeästä metsäluonnon suojelusta, vaan myös omasta taloudellisesta tulevaisuudestamme. Energia-ala on maailmassa murroksessa ja Suomessa tehdään nyt ratkaisuja mihin me tuossa murroksessa asetumme : ottamassa käyttöön päästöttömiä puhtaita energiamuotoja ja mukana niiden räjähdysmäisesti kasvavassa bisneksessä, vai tekohengittämässä 100 vuotta vanhaa höyryturbiinitekniikkaa polttamalla puuta, turvetta ja hiiltä sekä halkomalla atomeja. Uusia biokattiloita rakennetaan Suomessa edelleen, ja tälle kehitykselle olisi aika laittaa stoppi, koska on todennäköistä että jokainen uusi kattila tulee tupruttamaan 20-30 vuotta hiilidioksidia ja pienhiukkasia taivaalle ja blokkaamaan puhtaan energiantuotannon kasvua.
Melkoista diipa daapaa tuo teksti. Koko ilmaston lämpeneminen on johtuu siitä että on nostettu hiiltä maan uumenista pinnalle ja poltettu se ilmakehään. Puun käytöllä tässä ei ole muuta merkitysyä kuin se että puun käsittelyssä käytetään fossiilista energiaa, lähinnä öljyä.
Kasvi ottaa hiilen ilmasta ja vapaituu kun puu poltetaan.
Mutta säästäminen on kaikkein tehokkain tapa parantaa tilannetta. Ei kannata lämmitellä isoja rakennuksi turhantakia. Parempi pelata jalkapalloa kesällä ja jääkiekkoa talvella. Ei kannata toimia luonnonnottomasti.
Suomessa ei ole muuta kuin puuta. Eikä olisi sitäkään jos puuta ei olisi viljelty.
Monesta maasta on metsät hävitetty.