Sunnuntaina 3.1.2016 kävin tekemässä Ylläksellä yhteensä 21,85 km perinteisen tyylin hiihtolenkin.
Kivaa oli. Tosin tekniikka ei ole hallussa ja tyhmyydestä sakotetaan. Oma kilpailuhenkisyys kostautui. Sen myötä onnistuin reilun parin tunnin lenkin aikana kaatumaan kunnolla yhteensä kolme kertaa.
Ohessa on kuvaus kolmesta kaatumisesta ja opetuksesta hiihtolenkkini osalta.
Kaatuminen numero 1: Kyykystä kyljelleen
Noin 12 km kohdalla katsoin, että takaa lähestyy uhkaavasti toinen hiihtäjä. Kiihdytin hiukan vauhtia ja otin pieneen alamäkeen tosihiihtäjän kyykkyasennon. Vain todetakseni, että vastaan tulee jyrkkä mutka. Siinä sitten muksahdin oikealle kyljelleni niin, että nilkkaan ja polveen sattui. Ja hiihtäjä meni ohi.
Opetus 1: Kannattaa keskittyä omaan hiihtoon eikä tarkkailla takana hiihtäviä.
Kaatuminen numero 2: Latu loppui ja sukset ristiin
Seuraavassa risteyksessä huomasin, että minut ohittanut hiihtäjä oli jäänyt pitämään pientä taukoa. Ohitin hänet sellaisella ilmeellä, että lepäile sinä siinä, minä jatkan menoa tauotta. No risteyksessä latu loppui, suksi lipesi ja lensin maahan polvilleni niin, että vasemman käden peukaloon sattui. Hiihtäjä jäi pitämään taukoa hymyillen.
Opetus 2: Kannattaa keskittyä omaan hiihtoon eikä tarkkailla edessä hiihtäviä.
Kaatuminen numero 3: Tasatyönnöllä päälleen
Noin 18 km kohdalla huomasin, että minulla on mahdollisuus päästä 20 km matka alle kahden tunnin. Otin loivaan alamäkeen oikein kunnon tasatyöntöä. Kuitenkin vähän liian kovaa. Niin, että lensin suoraan naamalleni latuun. Leukaan ja huuleen sattui. Otsaan tuli verinaarmut. Nousin ylös hiukan tokkuraisena ja jatkoin matkaa. Lopulta 20 km meni aikaan 2 tuntia ja 8 sekuntia. Loppumatkan keräilin itseäni ja yritin pysyä pystyssä.
Opetus 3: Kannattaa keskittyä omaan hiihtoon eikä tarkkailla liikaa aikaa. Aikaa (ja muita) vastaan kannattaa hiihtää vasta siinä vaiheessa, kun on tekniikka kunnossa.
Kokonaisuus jäi kuitenkin voiton puolelle vaikka vartalo on kipeä.
Vuoden toinen hiihto, matka 21,85 km ja aika 2:13:02 keskisykkeen ollessa 126. Matkan aikana ohitin yhteensä 20 hiihtäjää ja minut ohitti lopulta vain yksi perinteisen tyylin hiihtäjä. Luistelutyylillä paljon enemmän. Erityisesti nautin kuitenkin Ylläksen upeista maisemista.
Hiihto on ihan mukavaa. Ja tietysti hiukan itselle tuttuihin juoksuun ja pyöräilyyn verrattuna ylävartaloakin kehittävää. Pitäisi kuitenkin opetella tekniikka paljon paremmin, jotta siitä olisi juoksun tai pyöräilyn haastajaksi esimerkiksi syketasojen näkökulmasta säännöllisenä kuntoilumuotona.
Tässä vaiheessa oma hiihto on vielä pelkkää kivaa ulkoilua tai sunnuntaihiihtelyä ja kannattaa varmaan sellaisena pitääkin, jos haluaa pitää paikat ehjinä.
