Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin 2.6.2015 Akavan Tuumaamo-blogissa.
Kestävään työhön siirtymisen on tapahduttava oikeudenmukaisesti
Ilmastonmuutoksen myötä päästöt on vähennettävä murto-osaan nykyisestä. Sekään tuskin riittää. Tulevina vuosikymmeninä pitää löytää myös keinoja ottaa ilmakehään vapautunut hiilidioksidi talteen.
Käytännössä tämä tarkoittaa merkittäviä energiasäästö ja -tehokkuustoimia sekä siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuvaan energiaan. Olemassa olevista tunnetuista ja energiayhtiöiden hallussa olevista fossiilisista polttoaineista täytyy jättää suurin osa käyttämättä. Yksittäisillä vippaskonsteilla tai toimenpiteillä muutos ei ole mahdollinen.
Ilmastonmuutos haastaa fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan talous- ja yhteiskuntarakenteen. Tämä tarkoittaa merkittäviä muutoksia myös työelämään. Yhtäältä häviää työpaikkoja ja toisaalta uusia syntyy tilalle. Muutoksen pitää tapahtua sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Ilman palkansaajia tässä muutoksessa ei voida onnistua kestävästi.
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder lähetti hiljattain Akavan, SAK:n ja STTK:n Ilmastonmuutos ja työ -seminaarista terveisiä hallitusneuvottelijoille. Maailma tarvitsee edelläkävijöitä. Voimme toimia ilmastokysymyksessä joko ripeästi tai sitten kun on pakko. Fjäderin näkemys oli selvä. Meidän tulee toimia ripeästi.
Herää kuitenkin kysymys: Kuinka monta kertaa ammattiyhdistysliike on ottanut palkkaneuvotteluissa esille ilmastokysymyksen? Nyt olisi aika. Samalla tavalla ympäristöjärjestöjen pitäisi puhua enemmän kestävästä työstä. Tähän kiinnitetään huomiota kestävän kehityksen viikolla 30.5.–5.6.2015.
Siirtyminen kestävää työhön edellyttää, että muutosturva laitetaan kuntoon. Palkansaajia tarvitaan, jotta kansainväliseen ilmastosopimukseen saadaan mukaan oikeudenmukainen siirtyminen vähähiiliseen työhön. Siihen, että ihmiset voivat jatkossakin tehdä työtä ja merkityksellisiä asioita.
Vaikka ilmastokysymys on noussut politiikan teon kovaan ytimeen talous- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan rinnalle eikä sitä voida sivuuttaa poliittisessa päätöksenteossa, ilmastokysymys ei kuitenkaan vielä häiritse arkeamme merkittävästi. Voimme tulla taksilla tai autolla seminaariin, käydä viikonloppuna lomalla Pariisissa ja syödä lounaaksi mitä haluamme. Mutta jos ilmasto-ongelmaan ei reagoida ajoissa, ajaudumme pian tilanteeseen, jossa ilmastokysymys hallitsee koko elämäämme ja jättää vain hyvin vähän tilaa millekään muulle.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että poliitikot joutuvat tekemään niin radikaaleja ratkaisuja, että ihmiset eivät enää hyväksy niitä tai sopeudu muutosvauhtiin, joka tarvitaan.
Kuten Akavan puheenjohtaja totesi, meillä on kaksi vaihtoehtoa: voidaan toimia ripeästi tai vasta sitten kun on pakko. Kannattaa tietenkin toimia ripeästi. Siitä syntyy #kestävätyö. Tässä ympäristöjärjestöillä ja ammattiyhdistysliikkeellä on yhteinen tahtotila. Käytetään tilanne hyödyksi ennen kuin on myöhäistä.
Leo Stranius toimii Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkönä.
Kirjoitus on julkaistu alunperin 2.6.2015 Akavan Tuumaamo-blogissa.
