Keskiviikkona 24.6.2015 tapahtui ehkä jotain historiallista.
Helsingin Sanomat julkaisi kaupunginvaltuutetuille tehdyn kyselyn tulokset, jonka mukaan merkittävä osa valtuutetuista vastustaa Guggenheimin museohanketta.
Fortum taas ilmoitti, että ei ole valmis osallistumaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen, koska se ei ole saanut sopimusta venäläisen TGC-1:n vesivoimatuotannon ostosta.
Miten nämä kaksi hanketta oikein liittyvät toisiinsa? Eivät välttämättä mitenkään. Tai sitten niin, että suurten hankkeiden aika on ohi. Pieni on taas kaunista. Perustelen seuraavassa hiukan tarkemmin.
Helsingin Sanomat oli kartoittanut Helsingin kaupunginvaltuutettujen näkemyksiä Guggenheimin museohankkeeseen. Vain 6 valtuutettua kannatti hanketta ja peräti 31 vastusti. Suurin osa valtuutetuista (32) ei vielä osannut sanoa kantaa.
Tämän hetken ymmärryksen valossa pidän aika selvänä, että Guggenheimillä ei ole läpimenomahdollisuuksia kaupunginvaltuustossa. Epävarmoista kaupunginvaltuutetuista hankkeen vastustajiksi kääntyy lopulta sen verran moni, että esitys kaatuu äänestyksessä heittämällä.
Eikä kyse ole lopulta välttämättä siitä, millaisia positiivisia tai negatiivisia taloudellisia vaikutuksia Guggenheimin mahdollisella museolla arvioidaan olevan. Kyse on siitä, että suurin osa kaupunginvaltuutetuista ei halua kaupunkiin jättimuseota, johon liittyy suuria epävarmuustekijöitä ja riskejä.
Rikas ja elävä kaupunkikulttuuri syntyy esimerkiksi ravintolapäivän ja siivouspäivän kaltaisista ruohonjuuritason ja kaupunkilaisten omaehtoisista tapahtumista. Taidetta ja kulttuuri edistetään parhaiten tarjoamalla pieniä tiloja ja toimintamahdollisuuksia erilaisille kulttuuritoimijoille.
Guggenheim ei ollut ainoa uutinen. Tapahtui mahdollisesti myös jotain vielä merkittävämpää.
Fortum ilmoitti, että ei ole saanut sovittua vielä venäläisen vesivoiman omistuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Fortum ei lähde osakkaaksi Fennovoiman ydinvoimahankkeelle. Tämä saattoi olla Fennovoiman ydinvoimahankkeen arkkuun viimeinen naula. Rakennuslupahakemus pitäisi jättää kesäkuun loppuun mennessä eikä kasassa ole millään 60 prosentin kotimaista omistusta ilman Fortumia. Ellei tapahdu ihmeitä, jää Fennovoiman hanke toteutumatta.
Samaan aikaan Helsinki on linjaamassa energiastrategiaansa ihan uudelle pohjalle.
Kaupungin energiayhtiö Helen Oy ilmoitti kesäkuussa tavoittelevansa hiilineutraalia Helsinkiä hajautetulla energiaratkaisulla. Helenillä on todennäköisesti ymmärretty se, mitä Guggenheim ja Fennovoima eivät vielä tajua.
Suurten jättihankkeiden aika on ohi. Keskitetyt ratkaisut ovat kalliita ja omaavat suuria taloudellisia ja yhteiskunnallisia riskejä. Pieni ja hajautettu on kaunista. Kokeilut, joita voidaan tarvittaessa monistaa ja laajentaa tai ajaa nopeasti alas, kukoistavat. Ruohonjuuritason toiminta inspiroi ihmisiä ja tarjoaa uusia vaikuttamismahdollisuuksia.
Emme tarvitse jättihankkeita. Tarvitsemme kukoistavaa ruohonjuuritasolta ponnistavaa kaupunkikulttuuria ja hajautettuja energiaratkaisuja, joihin kuka tahansa pääsee mukaan. Yhtenä esimerkkinä uudesta maailmanjärjestyksestä ravintola- ja siivouspäivien lisäksi on myös Helenin Suvilahden aurinkovoimala, jonka paneelien sähköntuotannon saavat varata kaupunkilaiset itse.
Onko suurten hankkeiden aika ohi? Nouseeko Guggenheim ja Fennovoima vielä tuhkasta? Päätyykö Helsinki sittenkin investoimaan esimerkiksi suureen yksittäiseen monipolttolaitokseen? Aika näyttää.