Teemu Meronen: Äänestäjän vastuu

Teemu MeronenVieraskynäblogissa kestävän kehityksen konsultti Teemu Meronen kirjoittaa äänestäjien vastuusta kestävän yhteiskunnan rakentamisessa

Äänestäjän vastuu

Ihmisen toiminta maapallolla ei ole kestävällä pohjalla.

Vaarallisen ilmastonmuutoksen pysäyttäminen 2 asteeseen ei tällä tahdilla toteudu millään, biodiversiteetti köyhtyy ennennäkemättömällä nopeudella, ja uusiutumattomia luonnonvaroja kulutetaan vuosi vuodelta enemmän.

Nämä eivät ole ympäristökysymyksiä, vaan sivilisaatiokysymyksiä, koska ne vaikuttavat meidän kaikkien tulevaisuuteemme.

Kenellä on vastuu yhteiskunnan muuttamisesta kestävälle pohjalle?

Monen mielestä vastuu on kuluttajien, jotka ostavat lentomatkoja, liikaa tavaraa ja epäeettisesti valmistettuja tuotteita. Mutta kuka meistä pystyisi ostamaan kaiken ruoan ja käyttötavarat ja järjestämään liikkumisensa kestävän kehityksen standardien mukaisesti? Kaupasta ei saa kaikkea luomuna, bussit kulkevat bensalla (vaikka ne kuluttavatkin matkustajaa kohden vähemmän kuin henkilöauto), eikä tuotteiden toimitusketjuista voi yksittäinen kuluttaja millään tietää kaikkea. Edes yritykset eivät tiedä tarpeeksi myymiensä tuotteiden alkuperästä.

Onko vastuu sitten yrityksillä? Yritysten pitäisi tuottaa vain eettisiä ja ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluita. Autojen pitäisi olla vähäpäästöisiä, t-paitojen eettisiä ja kaupassa saisi myydä vain kasviksia ja korkeintaan luomulihaa. Onneksi meillä onkin paljon edelläkävijäyrityksiä, joiden tuotteet ja palvelut rakentavat kestävämpää maailmaa. Toisaalta monet yrittäjät harmittelevat, että kuluttajat eivät suostu maksamaan ostostensa kestävyydestä kalliimpaa hintaa. Lisäksi ainakin osa kuluttajista haluaa ison TV:n ja citymaasturin. Jos yksi yritys ei niitä tarjoa, niin joku toinen sen tekee. Lopuksi vielä puolustellaan, että eiväthän yritykset toimi väärin, niin kauan kuin ne noudattavat lakeja. Jos siis kaikkien yritysten halutaan tuottavan vain eettisiä ja kestäviä tuotteita, siitä pitäisi säätää lailla.

Olisiko vastuu siis poliitikoilla, joiden tulee säätää yrityksille sellaiset lait, joilla ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä, biodiversiteetin tuhoaminen loppuu ja luonnonvarojen riittävyydessä otetaan tulevat sukupolvet huomioon? Mutta poliitikot valittavat, että kestävyysasiat eivät kiinnosta äänestäjää. Jos kansanedustajat ehdottavat liian tiukkoja lakeja tai päästöjen verottamista, valitsee kansa mieluummin toiset päättäjät. Sixten Korkmankin harmittelee, että taloudellisesti vaikeina aikoina ympäristö jää taka-alalle.

Vastuu on äänestäjällä. Sinä äänestäjänä päätät ketkä Suomea johtavat ja millaisia lakeja eduskunta säätää. Järkevät lait ovat niitä, jotka ohjaavat toimintaamme parempaan suuntaan ja takaavat lapsillemme puhtaan elinympäristön. Kestävät lait ovat niitä, jotka jättävät tuleville sukupolville planeetan parempana kuin mitä se oli meidän syntyessämme. Vastuullista on se, että saastuttaminen lopetetaan, vaikka se tarkottaisi taloudellisia uhrauksia. Työtä pitää syntyä sinne, missä tehdään parempaa maailmaa, ei ylläpitää siellä missä tuhotaan tulevaisuutta.

Näytetään kansanedustajille, että pelko on turhaa. Näytetään, että kestävyys kiinnostaa. Näytetään, että valitsemme päättäjiksi nyt ja tulevaisuudessa ne, jotka turvaavat meille paremman huomisen.

Kannetaan vastuumme yhteiskunnan kestävyydestä.

Teemu Meronen
Teemu Meronen on kestävän kehityksen konsultti ja Tieteen ja teknologian Vihreiden varapuheenjohtaja
https://twitter.com/teemumeronen

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.