Teemu Meronen: Äänestäjän vastuu

Teemu MeronenVieraskynäblogissa kestävän kehityksen konsultti Teemu Meronen kirjoittaa äänestäjien vastuusta kestävän yhteiskunnan rakentamisessa

Äänestäjän vastuu

Ihmisen toiminta maapallolla ei ole kestävällä pohjalla.

Vaarallisen ilmastonmuutoksen pysäyttäminen 2 asteeseen ei tällä tahdilla toteudu millään, biodiversiteetti köyhtyy ennennäkemättömällä nopeudella, ja uusiutumattomia luonnonvaroja kulutetaan vuosi vuodelta enemmän.

Nämä eivät ole ympäristökysymyksiä, vaan sivilisaatiokysymyksiä, koska ne vaikuttavat meidän kaikkien tulevaisuuteemme.

Kenellä on vastuu yhteiskunnan muuttamisesta kestävälle pohjalle?

Monen mielestä vastuu on kuluttajien, jotka ostavat lentomatkoja, liikaa tavaraa ja epäeettisesti valmistettuja tuotteita. Mutta kuka meistä pystyisi ostamaan kaiken ruoan ja käyttötavarat ja järjestämään liikkumisensa kestävän kehityksen standardien mukaisesti? Kaupasta ei saa kaikkea luomuna, bussit kulkevat bensalla (vaikka ne kuluttavatkin matkustajaa kohden vähemmän kuin henkilöauto), eikä tuotteiden toimitusketjuista voi yksittäinen kuluttaja millään tietää kaikkea. Edes yritykset eivät tiedä tarpeeksi myymiensä tuotteiden alkuperästä.

Onko vastuu sitten yrityksillä? Yritysten pitäisi tuottaa vain eettisiä ja ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluita. Autojen pitäisi olla vähäpäästöisiä, t-paitojen eettisiä ja kaupassa saisi myydä vain kasviksia ja korkeintaan luomulihaa. Onneksi meillä onkin paljon edelläkävijäyrityksiä, joiden tuotteet ja palvelut rakentavat kestävämpää maailmaa. Toisaalta monet yrittäjät harmittelevat, että kuluttajat eivät suostu maksamaan ostostensa kestävyydestä kalliimpaa hintaa. Lisäksi ainakin osa kuluttajista haluaa ison TV:n ja citymaasturin. Jos yksi yritys ei niitä tarjoa, niin joku toinen sen tekee. Lopuksi vielä puolustellaan, että eiväthän yritykset toimi väärin, niin kauan kuin ne noudattavat lakeja. Jos siis kaikkien yritysten halutaan tuottavan vain eettisiä ja kestäviä tuotteita, siitä pitäisi säätää lailla.

Olisiko vastuu siis poliitikoilla, joiden tulee säätää yrityksille sellaiset lait, joilla ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä, biodiversiteetin tuhoaminen loppuu ja luonnonvarojen riittävyydessä otetaan tulevat sukupolvet huomioon? Mutta poliitikot valittavat, että kestävyysasiat eivät kiinnosta äänestäjää. Jos kansanedustajat ehdottavat liian tiukkoja lakeja tai päästöjen verottamista, valitsee kansa mieluummin toiset päättäjät. Sixten Korkmankin harmittelee, että taloudellisesti vaikeina aikoina ympäristö jää taka-alalle.

Vastuu on äänestäjällä. Sinä äänestäjänä päätät ketkä Suomea johtavat ja millaisia lakeja eduskunta säätää. Järkevät lait ovat niitä, jotka ohjaavat toimintaamme parempaan suuntaan ja takaavat lapsillemme puhtaan elinympäristön. Kestävät lait ovat niitä, jotka jättävät tuleville sukupolville planeetan parempana kuin mitä se oli meidän syntyessämme. Vastuullista on se, että saastuttaminen lopetetaan, vaikka se tarkottaisi taloudellisia uhrauksia. Työtä pitää syntyä sinne, missä tehdään parempaa maailmaa, ei ylläpitää siellä missä tuhotaan tulevaisuutta.

Näytetään kansanedustajille, että pelko on turhaa. Näytetään, että kestävyys kiinnostaa. Näytetään, että valitsemme päättäjiksi nyt ja tulevaisuudessa ne, jotka turvaavat meille paremman huomisen.

Kannetaan vastuumme yhteiskunnan kestävyydestä.

Teemu Meronen
Teemu Meronen on kestävän kehityksen konsultti ja Tieteen ja teknologian Vihreiden varapuheenjohtaja
https://twitter.com/teemumeronen

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa