Kirje pääministeri Alexander Stubbille: Kolme pointtia EU:n 2030-ilmastotavoitteisiin

Stubb-eduskunta-Kuva-Valtioneuvoston kansliaLähetin tänään alla olevan kirjeen pääministeri Alexander Stubbille.

Vetoan pääministeriin, että Suomi ajaisi EU:n ilmasto- ja energiasuunnitelmaan sitovia tavoitteita päästövähennyksille, energiansäästölle sekä uusiutuvalle energialle.

Tätä kautta sinäkin voit ottaa kantaa: Vaadi EU:lta parempaa ilmastopolitiikkaa!

* * *

Arvoisa pääministeri Alexander Stubb,

Vetoan teihin, jotta Suomi ajaisi EU:n vuoteen 2030 ulottuvaan ilmasto- ja energiasuunnitelmaan sitovia tavoitteita päästövähennyksille, energiansäästölle sekä uusiutuvalle energialle.

Tämän vetoomuksen allekirjoittajat ovat syvästi huolissaan siitä, ettei Suomi ole osoittanut neuvotteluissa kunnianhimoa, vaan on tyytynyt kannattamaan tavoitteista heikoimpia.

Ympäristö- ja kehitysjärjestöt ovat vaatineet EU:ta sitoutumaan merkittävästi tiukempiin toimiin. Neuvotteluissa tällä hetkellä pöydällä olevat tavoitteet ovat kaukana siitä kunnianhimon tasosta, jota EU:n tulisi ilmastopolitiikassaan osoittaa, eivätkä tue EU:n kansainvälistä sitoumusta rajata globaali lämpeneminen alle kahden asteen.

Meillä, vetoomuksen allekirjoittajilla, on teille siksi kolme pyyntöä. Suomen tulee:

1) Kannattaa kokonaispäästötavoitteeksi vähintään 40 prosentin leikkausta vuoden 1990 tasosta.
2) Ajaa uusiutuvan energian tavoitteeksi vähintään 30 prosenttia.
3) Tukea sitovia tavoitteita uusiutuvalle energialle ja energiatehokkuudelle.

Näitä kolmea tavoitetta edistämällä Suomi ja EU osoittaisivat halunsa olla osa ilmastokriisin ratkaisua ja muutosta kohti kestävää elämäntapaa.

Ystävällisin terveisin,
Leo Stranius

Yksi kommentti artikkeliin ”Kirje pääministeri Alexander Stubbille: Kolme pointtia EU:n 2030-ilmastotavoitteisiin”

  1. Pääministerille pitäisi kertoa myös, että ydinvoimaa ei tulla käyttämään lämmöntuotannossa, vaikka hän itse väitti niin. On aika koomista, että Helsingin hiilikasojen kohtalo liitetään johonkin Pyhäjoen ydinvoimalaan, vaikka on selvää että Helsingissä tullaan polttamaan jotakin lämmöksi kaukolämpöverkkoon oman alueen voimaloissa, riippumatta nykyisistä tai uusista ydinvoimalaloista. Kai siinä samassa on järkevää sitten sähköäkin tehdä. Tämä on yksi ärsyttävä puute tässä energiakeskustelussa, jossa ei paljoa realismi kuki. Toinen on se, että ne jotka ovat EU:ssa äänestämässä hiilen hintaa alas, ovat sitten Suomessa suureen ääneen haukkumassa muita siitä, että hiiltä poltetaan paljon. Tässä toinen puute, johon toimittajatkaan eivät yleensä sano mitään, vaikka ristiriita on kirkuva.

    Olet oikeassa siinä, että Suomi ajaa itseään kehityksessä alasarjaan ja jää taloudellisesti jämäkoriin sillä, että ei valitse panostamista niin kutsuttuihin uusiutuviin, joissa olisi varmasti kasvupotentiaalia valtavasti myös taloudellisesti. Tuo valinta ydinvoimaan vie panokset noilta uusilta ja varsinkin niihin liittyvien uusien innovaatioiden kehittämiseltä ja sitä kautta omistamiselta, jolloin myös rahat korjaa joku muu. Varmasti aurinkopaneelistakin olisi mahdollista tehdä paljon tehokkaampi. Miltei yhtä huono valinta on LNG, vaikka sama infra toimisi jatkossa biokaasujenkin kanssa, koska sen luoma silta uusiutuviin on vuosikymmenien pituinen ja maakaasu tuntuu muuttuvan tutkimustutkimukselta aina vain huonommaksi. Puun polttoon ei tarvitse räjäyttää kokonaisia vuoria ja on sosiaalisesti paljon parempi, mutta silti siinä siirrytään polttamaan hiiltä maan alta nyt sitten sen päälle, joten ilmaston kannalta tilanne ei paljoa muutu.

    Kuitenkaan lienee aika selvää, että jos oikeasti haluaa puuttua ympäristökatastrofiin, niin pelkkään kulutuksen määrään ja laadun katselu ei riitä, vaan kuluttajien määrä tulee saada lasku-uralle. Olisi jotenkin mielekkäämpää nähdä keskustelua väestönkasvusta ja talousjärjestelmän kasvupakosta, kuin noiden rinnalla mitättömistä voimalahankkeista. Paul Ehrlich ja vaikkapa Herman Daly ovat kadonneet vihreidenkin puheista.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!