Helsingin kaupunginvaltuusto teki keskiviikkona 3.9.2014 syysretken Isosaareen ja Vallisaareen. Upeita kohteita.
Valitettavasti Isosaaressa vastassa oli irvokas näky.
Metsähallitus oli hakannut saaren keskuskuusikosta useamman hehtaarin arvokasta metsää.
Kaupunginvaltuuston retkellä oli sopivasti mukana myös Metsähallituksen luontopalveluiden henkilöstöä. Heille hakkuut tulivat yhtä suurena yllätyksenä ja järkytyksenä kuin suurelle osalle mukana olleita kaupunginvaltuutettujakin.
Meille luvattiin selvitys tilanteesta. Kyse on todennäköisesti myrskytuhoaluiden luonnonhoidon nimissä tehdyistä hakkuista. Valitettavasti mopo oli vain karannut käsistä.
Isosaaren osalta on surullista, että hakkuita on tehty juuri nyt kun saaren käyttöä pohditaan aktiivisesti. Menetys Helsingin luonto- ja virkistysarvoille on melkoinen.
Hiljattain Metsähallituksen julkaiseman selvityksen mukaan ”retkeilijä kokee saavansa yhdestä vierailusta kansallispuistoon hyvinvointia keskimäärin 208 euron arvosta. ”
Tämä reissu oli ilman muuta ja kaikesta huolimatta vähintäänkin tuon arvoinen. Kiitos hienosta retkestä valtuutettu Jarmo Niemiselle ja Metsähallituksen luontopalveluiden väelle!
Oma lukunsa koko sopassa on myös Metsähallituksen ylimitoitetut tuottovaatimukset, jotka johtavat luonnon monimuotoisuuden kannalta liian suuriin hakkuisiin.
Arvometsien hakkuu on ehdottomasti väärin.
On kuitenkin todella tärkeää ymmärtää kokonaisuuksia. Eduskunta on Metsähallituksen omaisuuden hallitsijana joka vuosi vaatimassa valtionkassaan lisää tuloja. Tämä on johtanut siihen, että nyt ei enää vain hakata, vaan myös myydään kansallisomaisuuttamme eli omaa pääomaa.
Tämä on pitkällä aikavälillä todella lyhytnäköistä. Mistä tuloja tulevaisuudessa saadaan, jos ei ole, mistä ottaa?
Toinen tärkeä pointti on se, että meidän vihreiden tulee myös vaatia talousmetsien hoidolta kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Itselleni ei ainakaan riitä muutama luonnonsuojelualue tai kansallispuisto, vaan myös talousmetsissä pitää mahdollistaa mahdollisimman laaja monimuotoisuus kestävällä tavalla.
Siksi on erittäin tärkeää, ettei eduskunta hyväksy Metsähallituksen yhtiöittämistä eikä sen johtoon päästetä sitä yksisilmäisesti ajavaa virkamiestä. Yhtiöittämisen seuraukset ovat potentiaalisesti todella negatiiviset monestakin syystä. Olen kirjoittanut tästä viime talvena mm. Aamulehteen ja blogiini:
http://annebland.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161057-metsahallinnosta-yhteiskunnallinen-yritys
Isosaaren hallinnoija, Senaatti-kiinteistöt tilasi Puolustusvoimien pyynnöstä Metsähallituksen metsätaloudelta myrskytuhoalueen puiden korjuun. Tilauksen pohjalta laadittiin korjuusuunnitelma, jonka toteutus ajoittui heinä-elokuulle 2014.
Tuulenkaatojen lisäksi myrskytuhoalueelta ja reunamilta poistettiin puita, joista voisi olla vaaraa alueen käyttäjille. Tällaisia ovat esimerkiksi kallistumassa olevat tai heikkojuuriset kuuset.
Metsähallituksen metsätalous ei Etelä-Suomessa korjaa puuta saarista. Sen vuoksi korjuupalvelu ostettiin ulkopuoliselta.
Kiitos tiedotuksesta Metsähallitus!
Hakkuutyö saarissa on kallista, siksi jälki usein on tuollaista ylilyöntiä.
Hakkuut aloitettiin saarelaisten mukaan 28.8. Niiden laajuus on huomattavasti myrskytuhoalueita laajempi. Hakkuut noudettavat nuorten metsien kuviorajoja. Saaressa siis toteutettiin 100-vuotiaan kuusikon päätehakkuu. Alueen koko on 15 hehtaaria. Saaresta vastaavat sotilaat olivat hämmästyneitä hakkuiden laajuudesta. Kuusikko suojeltiin luotsien otimenpitein jo 1700-luvulla. Olen hyvin pahoillani että Suomenlahden keskiosan uloin aidosti metsäisen saaren vanhat kuusikot hävitettiin. Niissä eli mm. viiksisiipat ja korvayököt sekä reunametsissä mustaleppälinnut. Metsä tarjosi suojan kanahaukoille ja toimi lintujen ja muttaavien lepakoiden levähdyspaikkana ennen/jälkeen Suomenlahden ylityksen.
Yksi iso kysymys on, miten jalkautetaan käytännössä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi”. Strategiasta on taustoitusta ympäristöministeriön verkkosivuilla: http://www.ym.fi/fi-fi/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Strategia_ja_toimintaohjelma
Myrskyjen jäljiltä vanhat kuuset kaatuvat sikin sokin, mutta eivät suinkaan kaikki. Mustavuoressa, jossa itse liikun, en ole huomannut, että tuulenkaatoja korjattaisiin pois luonnonsuojelualueelta eikä sen ulkopuoleltakaan; puhumattakaan siitä, että olisi tehty harvennus- tai peräti päätehakkuita. Poluille kaatuneet puut vain hakataan keskeltä poikki; ilmeisesti jotta ulkoilijat eivät alkaisi tehdä uusia polkuja. Miksi siis Isosaaressa tarvitsi kaataa vanhaa metsää juuri nyt, kun saaren tulevaa virkistyskäyttöä vasta suunnitellaan? Eihän siellä asu ketään eikä siellä saa liikkua omin luvin, joten turvalliseen liikkumiseen vetoaminen on pelkkä tekosyy. Mahtaako edes puiden myynnistä saadut tulot kattaa saaressa tehdyn kaadon kustannukset?