Puolueiden EU-ilmastotavoitteet: Vihreille kiitettävä – perussuomalaiset peikko

imageKeskiviikkona (13.5.2014) alkaa europarlamenttivaalien ennakkoäänestys.

Luonto-Liitto ja Ilmastovanhemmat lähettivät suurimmille puolueille kyselyn ilmastopoliittisista EU-tavoitteista.

Järjestöt kysyivät puolueilta, miten ilmastokysymys näkyy niiden EU-vaalitavoitteissa.

Valitettavasti vain viisi seitsemästä kyselyyn vastanneesta puolueesta sai korkeintaan tyydyttävän arvosanan EU-tason tavoitteistaan.

Ainoastaan vihreät sai kyselystä kiitettävän arvosanan (10/10 pistettä). RKP ylsi hyvään arvosanaan (7/10). Kokoomus (6/10), SDP (5/10) ja keskusta (5/10) jäivät tyydyttävään ja kristillisdemokraatit (4/10) välttävään.

Perussuomalaiset jäivät ilmastotavoitteissaan luokalle (1/10 pistettä). Vasemmistoliitto ei vastannut kyselyyn.

Kyselyssä tiedusteltiin puolueiden kantaa EU:n ilmastopolitiikan 2030-tavoitteisiin. Komissio on esittänyt EU:lle vain yhtä sitovaa tavoitetta: 40 prosentin päästövähennystä vuoden 1990 tasosta. Ajantasaisen ilmastotieteen mukaan päästövähennyksen tulisi kuitenkin olla vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, jotta äärimmäisen vaaralliselta yli kahden asteen lämpenemiseltä olisi mahdollista välttyä.

Puolueista ainoastaan vihreät ajavat 55 prosentin päästövähennystavoitetta. Sitova 55 prosentin päästövähennystavoite on vähintä, mitä EU voi tehdä, kantaakseen oikeudenmukaisen osuutensa ilmastokatastrofin torjunnasta.

Lohdullista on kuitenkin se, että jonkinlaista EU:n yhteistä sitovaa päästövähennystavoitetta kannattavat kaikki puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta. Sitovaa tavoitetta myös uusiutuvan energian osuudelle ja energiansäästölle ajavat vihreiden lisäksi ainoastaan RKP ja keskusta.

Tiedote ja puolueiden vastaukset kokonaisuudessaan täällä:
Vain vihreille ja RKP:lle kunnon arvosana kyselyssä EU-ilmastotavoitteista – perussuomalaiset jäi luokalle

Yksi kommentti artikkeliin ”Puolueiden EU-ilmastotavoitteet: Vihreille kiitettävä – perussuomalaiset peikko”

  1. Pasi Toiviaisella oli mielenkiintoinen Tiedeykkönen eilen. Valitettavasti siinäkin otettiin teollinen elämäntapa ja yhteiskunta annettuna. Ihan kuin voitaisiin vain kasvattaa väestöä ja taloudellista toimintaa päivä päivältä, eikä se näkyisi missään, jos se tehtäisiin jonkun ekotehokkuuden tai muun sellaisen nimissä. Kukaan, siis valtavirtapolitiikassa, ei enää uskalla mennä asioiden ytimeen ja haastaa ihmisiä miettimään asioita ihan juuria myöten. Pikkuisen Toiviainen yritti saada professoria puhumaan omalla äänellä, mutta sitten vissiin proffa muisti mistä yliopisto saa rahansa. Ei tosin itsekään ottanut puheeksi väestönkasvua.

    Taitaa olla niin, että eräs kiukkuinen kalastaja ja lintumies on ollut koko ajan oikeassa, eikä ole mitään mahdollisuutta yhdistää teollista elämäntapaa, kasvavaa väestöä ja luontoa tällä pallolla. Teknologisen kehityksenkin kanssa käy vain niin, kuten laihduttajalla, eli ensin lähtee löysimmät läskit, jota juhlistetaan ja josta innokkaasti tiedotetaan, mutta sitten tilanne jää paikoilleen. Kun väestö kasvaa, niin tehokkaankin teknologian lisääntyminen väestön myötä tuottaa sitten vain nettotappiota luonnolle ja ilmastolle. Lopulta teollisen yhteiskunnan, eli nykyisen talouden, eksponentiaalinen kasvu tuottaa saman suuruisen vähenemisen luonnolle, ja lopulta käytännössä häviämisen, vaikka sitten yksi laji ja metsä kerrallaan. Tehokkaampaa uutta ja kierrätettyä vanhaa, mutta sitten järjestelmä ei kestä jos oltaisiin ihan ilman. Eli lopulta kaikki on talouden piirissä ja muunnettu tuotteiksi ja päästöiksi. Sanoo tätä sitten kapitalismiksi tai miksi hyvänsä, niin ei tämä nykysysteemi tule sillä kuntoon, että asiat tehdään vähän tehokkaammin, kun se tekeminen on jo lähtökohtaisesti tuhoavaa.

    Mitä tuohon teidän tutkimukseen tulee, niin miten voi saada kympin siitä, että aikoo rakentaa toisen mokoman teollista tuotantoa nykyisen lisäksi?

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa