Jenni Ruotsi: Vähän ällöttävä ja liian punainen

Jenni RuotsiVieraskynäblogissa Jenni Ruotsi

”Et sylje sitä ulos. Ruokaa ei syljetä, ja kun laitoit sen suuhun niin myös nielet sen.”

*PTHUI*

”Viktor!”

”Tämä on Mamma vähän äckligt.”

Ennen lapsia jätehuoltomme toimi samalla tavalla kuin oletan keskivertopariskunnalla toimivan.

Oli bioroskis, paperiroskis, patterit ja akut omiin laatikoihinsa ja jos jokin jäi pieneksi, se meni joko lyhyemmälle kaverille tai UFFin laatikkoon.

Ruokajätettä ei juurikaan tullut ellei jokin hedelmä tai vihannes yllättäen homehtunut. Emme me maailmaa pelastaneet mutta kannoimme mielestämme kortemme kekoon.

Lasten jälkeen taas olen alkanut tuntea itseni kovemman luokan ekoterroristiksi. Sitä yrittää toimia suurin piirtein oikein, mutta silti en välttämättä yllättyisi jos jonain aamuna Sini Saarela ja joku jääkarhupukuun pukeutunut heppu löytyisivät etupihalta banderolliensa kanssa.

Jälkikasvun kanssa jätemäärä nimittäin on jotain aivan käsittämätöntä verrattuna entiseen. Enkä edes puhu vaipoista.

Puhun esimerkiksi nykypäivästä, jossa nelivuotias on kranttu ja puolitoistavuotias ei ole vielä aivan vakuuttunut siitä, etteikö ravinto imeytyisi parhaiten jos sen hieroo tyytyväisen ilmeen saattelemana päähänsä.

Vuosi sitten nyt puolitoistavuotias Marius vasta opetteli syömään kasvissoseita. Soseet upposivat kuin veitsi voihin mutta siivouslaskumme räjähti aivan käsiin. Aivan niin kuin silloin kun isoveli Viktor opetteli samaa asiaa. Ruokailun jälkeen vauva oli pääsääntöisesti tyytyväinen, mutta aivastelun, pärisyttelyn ja spontaanien kääntyilyharjoitusten säestämän ruokahetken ansiosta sitteri piti pestä lähes joka päivä. Ja seinät. Äidin rillit ja vaatteet, sekä parhaassa tapauksessa porkkanasoseaivastuksen eteen eksynyt isoveli.

Nykyään molemmat pojat syövät sentään itse. Tai syövät ja syövät. Sanotaanko että ruoka katoaa lautaselta.

Viktor saattaa joinain päivinä syödä hyvin ja toisina heittäytyä täysin Hodorkovskiksi ateriansa kanssa. Kyseessä saattaa myös olla sellainen ruoka, joka on aiemmin uponnut hyvällä halulla joten tilannetta ei oikein voi ennakoidakaan. Nakit maistuvat aina, mutta kaiken muun kanssa homma on Eurojackpotiin verrattavaa arpapeliä. Ongelman voi minimoida pistämällä mahdollisimman vähän ruokaa lapsen lautasella ja syömällä itse sitten sen mitä yli jää, mutta siihenkin liittyy joitain rajoitteita.

Kuten esimerkiksi se, että jokaista palaa on jo nuolaistu koska piti tarkistaa maistuvatko ne kaikki yhtä pahalta.

Tai se, että suullinen avokadopastaa on kielloista huolimatta syljetty takaisin keskelle lautasta koska ”Minä en tykkää tästä salaattimakaronista!”.

Kuulemma se on vähän äckligt. Se on kyllä myönnettävä että kerran pureskeltuna ja takaisin pullautettuna herkullinen avokadopastakin on sen verran niljakasta ettei vanhempaakaan huvita enää toimia jätemyllynä.

Marius taas on harvinaisen nälkäistä sorttia, ja tunkee mielellään suuhunsa kaiken siitä avokadopastasta muurahaisiin. Poju kuitenkin on vasta äskettäin päässyt kiinni itsekseen syömisen hienouksiin, joten usein lusikka saattaa olla väärinpäin tai nappula yrittää juoda mukin yläreunasta alareunan sijan. Tai se lusikka on korvassa tai hiuksissa koska matkalla lautaselta ääntä kohti unohtui mitä sillä piti tehdä. Varsinkin sen jälkeen kun pari lusikkaa on osunut suun suuntaan, voi rauhallisin mielin kokeilla miten hyvin spagettikastike soveltuu pöydän maalaamiseen. Vaihtoehtoisesti nyrkillisen pöperöä voi tiputtaa suoraan lattialle, koska siitä kuuluu hulvaton ääni. Lopuksi kannattaa aina huljutella käsiä maitomukissa, joka puolivahingossa usein kaatuukin valumaan pitkin pöytää.

RuokailuSilti minusta usein tuntuu että harppaus homehtuneesta banaanista siihen, että puolella perheestä on ruokailuvälineet sieraimissa ja spagettia hiuksissa, on ollut hirvittävän lyhyt.

Jätemielessä olemme kuitenkin valovuosien päässä aiemmasta. Maito-tsunamin ensipysäytys tapahtuu kasalla talouspaperia, kunnes jostain löytyy rätti ja pyyhe. Kertaalleen pureskeltu ruoka menee edelleen bioroskikseen, mutta sinne päätyvän ruoan määrä on kasvanut eksponentiaalisesti. Olemme nimittäin sillä lailla nirsoja että jos ateria on kolmatta kertaa kaavittu jo lattialta yhden ruokailun aikana, emme suostu sitä tuhoamaan luonnollisinta tietä. Pöytä ja lattia pitäisi oikeastaan hiekkapuhaltaa lounaan jälkeen, mutta toistaiseksi olemme tyytyneet perinteisempiin siivousaineisiin. Pastaan peittyneet lapset riemastuvat jokapäiväisestä suihkumahdollisuudesta, kun taas vesilasku ja hiilijalanjälkemme ei.

Ei siis varmaankaan ole varsinainen ihme että välillä tuntuu siltä että olemme mustalla listalla aivan siinä Shell Oilin alla. Olen yrittänyt toistaa itselleni että tämä on vain väliaikaista, ja parin vuoden sisällä tilanne taas lähenee sitä omaa normaaliamme.  Lasten on kuitenkin saatava opetella syömään, ja periaatteemme on että lähes kaikkea on maistettava. Joitain poikkeuksia toki on, mutta sellaiseksi ei kelpaa esimerkiksi poikamme tomaatin kohdalla yrittämä ”Se on liian punainen”.

Silti olen valmistautunut keittämään ylimääräiset kahvit jos se jääkarhupukuinen mies jokin aamu löytyy hakkaamasta kylttiä nurmikolle.

Jenni Ruotsi on entinen äitiysbloggaaja ja kahden lapsen äiti, joka kannattaa innokkaasti rennompaa vanhemmuutta. Ja hyvää punaviiniä.

Jätä kommentti

Ilahduttavaa, että meidän lyhennetyn työviikon kokeilu on herättänyt myös julkista keskustelua! Toivottavasti moni muukin organisaatio lähtee kokeilemaan lyhennettyä työviikkoa täydellä palkalla. 

Olisi tietysti kiinnostavaa kuulla millä muilla tavoin ihmisten hyvinvointia voisi vahvistaa työelämässä.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011002179.html
Viikon takainen juoksutesti tuntui niin kivalta, että tänään piti uteliaisuutta ottaa uudestaan. Kiitos @helsinkitriathlon ja @kirsipaivaniemi 

Ensin tämän päivän ajat ja sulkeissa viikon takaiset ajat. Sykkeet olivat +/- pari lyöntiä samalla tasolla. 

-5 km pk-juoksu 26:44 (27:01)
-2 km vk-juoksu 8:51 (8:29)
-1 km all out 3:54 (3:56)

(Huom. Viikossa kehitystä ei luonnollisesti tapahdu vauhdeissa suuntaan tai toiseen. Lähinnä oli kiva nähdä miten päivän kunto vaikuttaa testituloksiin ja näkyykö eroa kovan ja kevyen treeniviikon päätteeksi. Viikko sitten takana oli siis kevyt viikko ja nyt kova viikko.
Kokeilen joka kuukausi jotain uutta tapaa tai asiaa. 

Viime joulukuussa ystävä vinkkasi, että teen sijaan voi juoda myös pelkkää lämmintä/kuumaa vettä. Näin tehdään paikoin esim Kiinassa ja Itä-Aasian maissa. Päätin kokeilla tätä tammikuun ajan ja huomasin, että toden totta. Eihän sitä teetä tarvitse tässä mihinkään. 

Muutos oli yllättävän helppo, vaikka olen juonut koko aikuisikäni teetä. Tosin ainakin yksi hairahdus kuukauden aikana tapahtui. Vanhasta tottumuksesta otin Yle Radio 1:n lähetyksessä ollessani kupin teetä enkä viitsinyt jättää juomatta. Lisäksi kuukauden aikana tuli juotua ainakin muutaman kerran kuumaa mehua. Kahvia en juo muutenkaan. 

Seuraavaksi kohti helmikuun kokeilua, joka on se, että en pidä puhelinta aamuisin tai iltaisin lainkaan makuuhuoneessa.
Mitä jos viikonloppu todella alkaisi perjantaina? Päätimme kokeilla Third Rockissa lyhennettyä työviikkoa täydellä palkalla puolen vuoden ajan.

Hyvinvointi parani ja tehokkuus kasvoi, mutta hiukan yllättäen kaikkein eniten lyhennetty työviikko on parantanut taloudellista tulosta.

Jatkamme lyhennettyä työviikkoa toistaiseksi, ja kannustamme muitakin kokeilemaan.

Hiukan tarkempaa tietoa kokeilumme taustoista ja tuloksista löytyy verkkosivuiltamme: .
https://thirdrock.fi/mita-tapahtui-kun-paatimme-kokeilla-lyhennettya-tyoviikkoa/
Millaisen työelämän jätämme tuleville sukupolville? ”Nykyisin odotukset ovat työpaikoilla todella kovat, koko ajan pitäisi kyetä kehitykseen ja muutokseen. Tätä kautta määrittelemme ison joukon ihmisiä työelämän ulkopuolelle”, sanovat Työvuorossa-podcastissa asiantuntija Maiju Lehto ja toimitusjohtaja Leo Stranius. 

https://www.rinnekodit.fi/ajankohtaista/uusi-podcast-rakentaa-kestavampaa-tyoelamaa/
Tänään oli ohjelmassa juoksutesti:
-20 min alkuverra
-5 km pk-juoksu (27:01)
-2 km anakynnys (8:29)
-1 km all out (3:56)
-20 min loppuverra
Virallinen kutsu mun kirjajulkkareihin!

Leo Straniuksen 1,5 astetta parempi arki -kirjan julkistustilaisuus

Tervetuloa keskustakirjasto Oodiin kuuntelemaan keskustelua uutuuskirjasta 1,5 astetta parempi arki – Miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnelliseksi (Gummerus).

Paikalla teoksesta kertoo kirjan kirjoittanut tietokirjailija, vaikuttaja ja vastuullisuusasiantuntijayrityksen Third Rockin toimitusjohtaja Leo Stranius. Hänen kanssaan ilmastoystävällisemmästä elämästä ja kirjan teemoista keskustelevat D-mat Oy:n toimitusjohtaja ja Ilmastopalapelin kehittäjä Michael Letternmeier, Sitran johtava asiantuntija Sari Laine ja The Activist Agency viestintätoimiston perustajaosakas Niklas Kaskeala. Keskustelun vetää Pauliina Pietilä Gummerukselta. 

Milloin? 7.2. klo 16-17
Missä: Helsingin Keskustakirjasto Oodi, Saarikoski-matto
Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa! 
Tapahtuman järjestävät Gummerus ja Leo Stranius.

https://helmet.finna.fi/FeedContent/LinkedEvents?id=helsinki:agkhhiyx4q
Tänään hyvää ja kevyttä pyörätreeniä vajaa pari tuntia. Eilen tunti hyötypyöräilyä, 1,5 tunnin kuntopiiri ja 1,5 tunnin uintitreeni. Aamuisin tietty venyttelyä ja seitsemän minuutin lihaskuntotreeni. Huomenna sitten juoksua! 

#triathlon @helsinkitriathlon
Tänään oli kiva päättää työviikko Helsingin tanssiopistolla @rauhatati kanssa! 🎉🔥
Tänään Sari Valton vieraana upean Elli Aaltosen kanssa keskustelemassa Yle Radio 1:n ohjelmassa Keskusteluja ihmisyydestä. Pääsimme pohtimaan 101 onnen päivää kirjani pohjalta elämän tarkoitusta, arvoja ja ajankäyttöä. 

”Jos tietäisit kuolevasi kolmen kuukauden päästä, miten käyttäisit viimeiset elonpäiväsi? Tekisitkö muutoksia ajankäyttöösi? Miten erottaa olennainen epäolennaisesta?”

https://areena.yle.fi/podcastit/1-72760580
Jippii! Tänään ilmestyi vihdoin mun uusi kirja 1,5 astetta parempi arki. Teos löytyy ääni- ja ekirjapalveluista sekä toki myös perinteisenä painettuna versiona kirjakaupoista tai kustantajan verkkokaupasta. 

Kirja kuvaa niitä valintoja, joita meidän on ilmastokriisin aikakaudella Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa tehtävä. Iloinen uutinen on, että ilmastoystävällinen arki tekee planeetan ohella ennen kaikkea hyvää myös meille itsellemme!

#parempiarki #kirjat #kirjagram @gummeruskustannus
Revontulet! #koli
Ukko-Kolilla! #koli #ukkokoli
Rauhaa ja hyvää uutta vuotta kaikille! 

Mennyt vuosi onkin ollut aikamoinen. Teimme Third Rockissa noin sadalle yritykselle tai organisaatiolle noin 180 projektia. Palkkasimme seitsemän uutta asiantuntijaa ja liikevaihto kasvoi noin 50 % edellisestä vuodesta.

Omassa elämässä vuosi 2024 oli kaikkien aikojen paras liikuntavuosi. Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan, jota varten oli harjoiteltu koko alkuvuosi. Loppukesästä tein vielä pari puolimatkaa ja syksyllä 50-vuotissynttäripäivönä 50 km juoksun. Lisäksi vuoden aikana juoksin 12 puolimaratonia. Kuntoilua kertyi yhteensä 840 tuntia, keskimäärin noin 16 tuntia viikossa. 

Alkuvuonna ilmestyi 101 onnen päivää kirja ja joulun alla posti toi kotiin uuden kirjani 1,5 astetta parempi arki, joka ilmestyy heti tammikuun alussa 2025. Uusi ilmastoteos on viides kirjani. 

50-vuotissyntymäpäiväjuhlien järjestämisen sijaan päätin, että käyn seuraavan vuoden ajan joka viikko lounaalla ystävieni kanssa keskustelemaan elämän tarkoituksesta.

Kuntapolitiikan luottamustehtäviä varavaltuutetun lisäksi on ollut HSY:n ja Uudenmaan liiton hallituksissa sekä Uudenmaan liiton maakunnan yhteistyöryhmässä. Lisäksi olen saanut tehdä hiukan vapaaehtoistyötä eläinten oikeuksien puolesta Animalian hallituksessa. Kirsi Vuorisen kanssa olemme tehneet vuoden aikana yhteensä 21 jaksoa kestävyysmuutos-podcastia. 

Kaiken kaikkiaan vuoden aikana kertyi 929 kokousta ja 67 kotimaan matkapäivää. Ei yhtään laiva- tai lentomatkaa. Yhteensä 208 luettua tai kuunneltua kirjaa. Lisäksi lahjoitimme puolison kanssa vuoden aikana 9065 euroa eli noin kahdeksan prosenttia nettotuloistamme hyväntekeväisyyteen. Päivittäiset Duolingo-harjoitukset ruotsin ja espanjan osalta vaihtuivat nuottien harjoittelemiseen. Duolingo-harjoituksen tein jokapäivä ja putki on jatkunut nyt 1688 päivää. 

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut henkilökohtaisesti erinomainen vuosi kun ei ole ollut kiire mihinkään ja on saanut tehdä juuri niitä asioita, joita on halunnutkin tehdä. Vuoden vaihteen saan olla Kolilla perheen ja ystävien kanssa.