Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 10.3.2014 Luonto-Liiton kulutus.fi -sivustolla.

Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?

Ranskassa suunnitellaan ylimääräistä kannustinta ihmisille, jotka pyöräilevät töihin (French workers set to be paid to cycle to the office).

Syy on yksinkertainen. Pyöräily on terveellistä ja ekologista sekä helpottaa ruuhkia ja tehostaa kaupunkitilan käyttöä.

Työmatkapyöräilijälle Ranskassa korvattaisiin polkemisesta noin 21-25 senttiä kilometriä kohden. Investoimalla pyöräilyyn Ranska aikoo säästää sosiaali- ja terveyskustannuksissa.

Suomessa tilanne on nurinkurinen. Täällä maksetaan vuosittain noin 600 miljoonaa euroa työmatkakuluvähennyksen muodossa siitä, että ihmiset tulevat kaukaa (usein autolla) töihin (ks. Suomen luonnonsuojeluliiton raportti: Haitalliset tuet kestävän kehityksen esteinä, s 35). Lisäksi maksetaan ylimääräisiä kilometrikorvauksia (ylikompensoiva osuus) 170 miljoonaa euroa vuosittain.

Oma työmatkani on noin kuusi kilometriä. Tämä tarkoittaisi vaikka 23 sentin korvaustasolla 2,76 euron päivittäistä hyvitystä. Vuodessa korvauksesta kertyisi jo ihan mukava summa.

Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta kulkea pyörällä töihin. Olisiko korvaus pyöräilystä siis epäoikeudenmukainen? Mielestäni ei. Se, että ihmisiä kannustetaan liikkumaan fiksusti, ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Ne, jotka joutuvat kulkemaan matkansa esimerkiksi autolla, hyötyisivät siitä, että liikenteessä olisi ehkä vähemmän ruuhkaa. Työpaikat ja yhteiskunta hyötyisivät siitä, että ihmiset voisivat paremmin ja olisivat terveempiä.

Pyöräilyyn kannattaa investoida muutenkin. Esimerkiksi Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan euron investointi kaupungin pyöräteihin tuottaa lähes kahdeksan euron hyödyt. Vaikuttavuus on moninkertainen verrattuna tavanomaisiin liikennehankkeisiin. Jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle noin 0,3-1,3 euroa investointitasosta riippuen.

Lisäksi pyöräily säästää esimerkiksi omalla kohdallani aikaa noin tunnin työpäivässä. Sen sijaan, että kulkisin työmatkani autolla (2 x noin 30 minuuttia) ja kävisin siihen päälle kuntoilemassa (noin 30 minuuttia), tulee sekä työmatka että kevyt kuntoilu hoidettua samalla kertaa.  Ainakaan itse en halua viettää tuntia omasta päivästäni turhaan auton ratissa.

Kevään myötä on muutenkin hyvä hetki aloittaa pyöräily. Kaiken muun hyvän ohella pääsee nauttimaan valosta, raittiista ilmasta ja ympärillä olevasta luonnosta.

Myös Suomessa on yrityksiä, jotka kannustavat työntekijöitä taloudellisesti taittamaan työmatkansa pyörällä. Onko sinun työpaikkasi yksi näistä?

Yksi kommentti artikkeliin ”Pitäisikö työmatkapyöräilystä maksaa?”

  1. Huomiointini Ranskasta : Ranskassa työnantaja maksaa työntekijän yleisillä kulkuvälineillä, esim.metrolla,bussilla tai junalla) tekemän työmatkan kuluista osan.Jonkunlaisen korvauksen voisi tietysti saada pyörälläkin tehdyn työmatkan osalta.Pyöräilyä ainakin kannustetaan…ja onhan se terveellistä ainakin maaseudulla.
    Kuitenkin Ranskassa etenkin suurissa kaupungeissa ilman saasteisuus on niin suuri,että liikenteen seassa pyörällä ajaminen on jopa haitallista terveydelle.Esimerkkinä nyt maaliskuussa Pariisissa liiallisesta saasteesta johtuva hälytystila ! Tuolloin kehoitettiin pariisilaisia ja siellä oleilevia välttämään ulkoilua ja varsinkin fyysistä rasitusta saasteen takia.Pienten lasten ulkoilua ei suositeltu. Autojen määrää tietenkin silloin rajoitettiin, tosin aika lailla myöhään.Oli vähemmän ruuhkia automaattisesti, mutta pyörällä kulkeminen ei auttanut parantamaan terveyttä, kun saastearvot olivat korkeat ! En usko tällä hetkellä Ranskan kaupungeissa pyöräilystä saatavan ainakaan terveyskulujen pienemishyötyä,päinvastoin.Ehkä pitkällä tähtäimellä kuitenkin, jos moottoriliikenne tosiaan vähentyisi.En usko ranskalaisten yleisesti ottaen luopuvan helposti ”pyhistä lehmistään ” eli autoista kulkuvälineenä, ei kaupun geissakaan .Kovat jupinat nousi ja vastustus autojen määrän rajoittamisen takia nytkin Pariisissa, vaikka ihmisten oli jo hankala hengittää saasteessa!! Ehkä sitten, kun joudutaan laittamaan maskit naamalle…mutta silloin jo pyöräilykin alkaa olla vaarallista! Kuten monin paikoin on jo asia vaikkapa Kiinassa…

Kommentointi on suljettu.

Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon