Oheinen kolumni on julkaistu alunperin Kirkko & kaupunki -lehdessä (6.2.2014) ja lehden verkkosivuilla.
Leo Stranius: Ilmasto-oikeudenmukaisuutta
Euroopan komissio julkisti tammikuun lopussa ehdotuksen energia- ja ilmastotavoitteistaan vuodelle 2030. Komissio esittää 40 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2030.
Valitettavasti nyt ehdotettu päästövähennys ei ole linjassa kahden asteen tavoitteen kanssa. Tätä pidetään kriittisenä rajana, jonka jälkeen yhteiskunnat eivät enää selviä muutoksesta. Nyt ollaan matkalla kohti 4–6 asteen lämpenemistä.
Ihan vain kertauksena: Jo muutaman asteen lämpeneminen tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden vakavaa heikkenemistä ja jäätiköiden sulamista, äärimmäisiä sääilmiöitä ja ruuan tuotannon vaarantumista sekä satoja miljoonia ilmastopakolaisia. Pahimmillaan 4–6 asteen lämpeneminen voi tarkoittaa sitä, että maapallo pystyy elättämään vain miljardi ihmistä vuosisadan loppuun mennessä.
Jotta voisimme olla varmoja, että me fossiilisten polttoaineiden tupruttelulla rikastuneessa pohjolassa teemme riittävästi ja riittävän aikaisin, tulisi EU:n tähdätä 55–60 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä.
Käytännössä meidän on käynnistettävä energiakäänne, jossa fossiilisten polttoaineiden käyttö lopetetaan, uusiutuvia energialähteitä lisätään sekä liikenne ja maatalous muutetaan päästöttömäksi. Ilmastokriisiä ei ratkaista yksittäisellä vippaskonstilla. Tarvitaan perustavia muutoksia. Resursseja kyllä on, poliittista tahtoa vain puuttuu. Juuri nyt tahtoa voidaan ilmaista esimerkiksi säätämällä vahva ilmastolaki.
Ilman kunnianhimoisia tavoitteita voi pahimmillaan käydä niin, että esimerkiksi Helsingin Energia tai muut energiayhtiöt investoivat edelleen voimalaitoksiin, joiden polttoaineratkaisut perustuvat osittain tai kokonaan fossiilisiin polttoaineisiin.
Mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa, suurin osa jo nyt tunnetuista ja energiayhtiöiden hallussa olevista fossiilisista polttoaineista pitää kuitenkin jättää käyttämättä. Tällä on isoja maailman talouteen vaikuttavia seurauksia.
On silti hyödytöntä keskustella siitä, onko meillä varaa päästövähennyksiin. Kyse on siitä, että on oikein tehdä oma osuus ongelman ratkaisemiseksi.
Leo Stranius
leo.stranius@iki.fi
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.