10 kirjaa, jotka ovat koskettaneet minua

NosteSosiaalisessa mediassa on kiertänyt haaste, jossa kannustetaan ihmisiä listaamaan kymmenen mieleen tullutta kirjaa.

Hiljattain myös toimituspäällikkö Erja Saarinen jututti minua Suomen sosiaali- ja terveys ry:n Noste-lehteen yhdestä kirjasta, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja johon usein palaan.

Suosittelen Noste-lehteä muutenkin lämpimästi kaikille!

Kirja johon palaan on Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla. Olen kirjoittanut teoksesta aiemmin myös blogiini.

Alla on Erja Saarisen kirjoittama juttu kokonaisuudessaan ja sen jälkeen vielä lista kymmenestä kirjasta, jotka ovat koskettaneet minua tavalla tai toisella.

***

Tähän kirjaan palaan: Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla
Leo Stranius, Luonto-Liiton toiminnanjohtaja

”Kun ihmisen elämällä on tarkoitus, hän pystyy melkein mihin vaan. Intohimo voi pelastaa jopa keskitysleirissä. Opin tämän Viktor Franklin kirjasta ja huomasin, että se koskee myös omaa elämääni.

Elin lapsena hetken isäni kanssa vailla asuntoa, olen ollut työttömänä ja elänyt toimeentulotuella. En olisi selvinnyt ilman hyvinvointivaltion turvaverkkoa. Kun löysin luonnonsuojelusta tehtäväni, elämäni lähti hyvään suuntaan rikkonaisesta taustasta huolimatta.

Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan opiskelijoista löysin yhteisön, joka toimi eikä vain lukenut ja ajatellut.

Lähdin mukaan ympäristöjärjestöihin ja sillä tiellä olen. Monimuotoisen luonnon itseisarvo ajaa minua toimimaan. Olen satumaisen etuoikeutettu, kun saan tehdä merkityksellistä työtä.

Franklin kirja ilmestyi heti maailmansodan jälkeen. Luin sen ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ja olen palannut siihen monta kertaa. Itse tarina keskitysleirin elämästä on koskettava, sykähdyttävä ja kammottava. Tärkein on kuitenkin viesti: keskitysleirilläkin voi valita oman asenteensa.

Loputtomasti väitellään siitä, ovatko ihmisen elämälle ratkaisevia yhteiskunnan rakenteet vai yksilön valinnat. Tärkeintä on vaikuttaa rakenteisiin, mutta jossain vaiheessa jokaisen täytyy kuitenkin tehdä oma valintansa.”

Erja Saarinen

***

Kymmenen kirjaa, jotka ovat koskettaneet minua

1. Sofian maailma (Jostein Gaarder)
2. Maailman tila 1992 (Worldwatch)
3. Johdatus 1990-luvun ajatteluun (Pentti Linkola)
4. Syntymättömien sukupolvien Eurooppa (Eero Paloheimo)
5. Oikeutta eläimille (Peter Singer)
6. Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin (Esa Saarinen)
7. Ympäristöfilosofia (Markku Oksanen & Marjo Rauhala-Hayes)
8. Sisäinen sankari (Jari Sarasvuo)
9. Minuutissa muutokseen (Richard Wiseman)
10. Ihmisyyden rajalla (Viktor Frankl)

Ja heti kun olin kirjoittanut nämä, tuli mieleeni vähintään 10 seuraavaa kirjaa, jotka olisi myös pitänyt mainita.

Näiden lisäksi ennen teini-ikää minua puhuttelivat erityisesti Enid Blotonin Viisikko-, Salaisuus-, Sos- ja Seikkailu-sarjat. Mieleen ovat jääneet myös esimerkiksi Merenkurkun harmaa kummitus (Manu Jääski) ja Me kolme ja jengi (S.E. Hinton).

Toivottavasti jokaisella on vuoden vaihtuessa aikaa lukea antoisia kirjoja! Mikä on sellainen kirja, johon itse olet palannut usein uudestaan?

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa